Patikoiden Ailakkjärvelle

Vuosi sitten ostin itselleni Salomonin Speedcross maastojuoksukengät ja siitä asti en ole malttanut oikein muita kenkiä jalassa pitääkään. Asfaltilla kengät ovat melko epävakaat, mutta maastossa en tiedä parempaa kenkäparia. Tälläkin kertaa kun lähdettiin Ailakkajärvelle vaeltamaan niin päätin mielummin lähteä maastoon näillä kengillä kuin että olisin laittanut kovat, tukevat ja liukkaat vaelluskengät. Väärä valinta. Maasto olikin suurimmaksi osaksi hyvin vetinen ja suolla sai nilkkoihin asti rämpiä vedessä, joten minun kenkävalintani meni ihan mönkään. Vaikka niin... Ei ne olleet mun kengät jotka kastuivat, kun ne leijuivat puolen metrin päässä maasta. Hih! :D Paluumatkalla tyydyin kohtalooni ja pistin vaelluskengät jalkaan suosiolla.

Teltta pistettiin pystyyn ja syötiin vähä iltapalaa. Minua alko jo sen verran ramaseen että olisin mieluusti laittanu jo nukkumaan, mutta kun satuin teltasta ulos katsomaan niin eihän siinä malttanut nukkumaan mennä. Aurinko oli Ailakkatunturin takana hieman piillossa antaen viimeisiään säteitä ennen kuin pimeä vesisade rintama iski lopulta päälle. Lähdin kiiren vilkkaa kamerani kanssa kipuamaan mahdollisimman ylös, että näkisin vielä enemmän maisemia, mutta aikaa ei tuntunut olevan. Sain mielestäni usean hyvän kuvan napattua ja sitten oli lähdettävä takaisin kiiren vilkkaa alaspäin kun sadepilvi lähestyi lähestymistään. Loppumatkan juoksin kaatosateessa teltalle kamera takin alle piilotettuna. Aamulla paistoikin jo aurinko eikä illan vesisateesta ollut enää tietoakaan.