26.8.2017

Fatbike naisille

En olis ihan heti uskonu että mieki näin hurahan läskipyörään. Ainahan molen pyöräilly ja minusta työmatkat on ehottomasti parasta kulkea pyörällä jos matkaa on alle 20km. Ostin noin 2 vuotta sitten 18 vuotta minua uskollisesti palvelleen Tunturi pyörän tilalle uuden city maastopyörän, jossa siis oli jousitus edessä mutta melkoa kapea rengas oikeaan maastoon. Olen ollut ihan tyytyväinen ostokseeni, koska maantieajon lisäksi ajelen hiekkateillä, jossa jousitus on tarpeen. Maastoon renkaat ovat aivan liian kapeat, mutta onpahan tullut pariin otteeseen kivikkoisessa maastossakin pyöräiltyä sillä.

Fatbike villitys on erityisesti kolahtanut Suomeen ja se on ainakin jo 3 vuotta pyörinyt ja itse aloin vasta tänä vuonna sille lämmetä. Kesällä kävin kaverin läskipyörää kokeilemassa pihalla ja tykästyin moiseen heti. Juhannuksena kävin myös hellun kansen maastopyöräilemässä Ylläksellä (vuokrasin pyörän Äkäslompolo Sportshopista) ja silloin tulin tulokseen että läski olisi parempi valinta minulle kuin etu- ja takajousitettu maastopyörä. Valitettavasti SportShopissa ei ollut minun kokoiselle persjalkaiselle läskipyörää saatavilla, vaikka olin jo varanut läskin edellisenä päivänä vaan jouduin tyytymään etujousitettuun maastopyörään. Olen 165cm pitkä, joten aika keskivertopitkä nainen, mutta kai he olivat sitten kaikki naisten läskipyörät menneet antamaan muille kun minulle ei enää löytynyt. Sen mitä omalla vuokrapyörällä poljin ja hetken testasin hellun vuokraamaa läskipyörää niin huomasin läskipyörän olevan pehmeämpi ja kivikossa helpompi ohjattava. Niinpä himo omaan läskiin vain kasvoi.




Kaupoissa laukkominen ja pyörien vertailu tällä vanhalla tyylillä ei napanut ollenkaan, joten kaikki mun vertailut läskipyöriin tapahtui pelkästään netin kautta. Lisäksi halusin pyörän tulevan melko pian käyttööni, joten se karsi myös ulkomailta tilaamista. Niinpä selasin paljon Suomessa toimivia verkkokauppoja ja yritin löytää itelleni sitä oikeaa. XXL verkkokauppa oli yksi hyvä vaihtoehto. Moni on kehunut näitä Whiten läskipyöriä, joissa hintalaatu suhde on kohillaan. Keväällä kun olin ensimmäisen kerran katsonut kyseiseltä sivulta läskejä niin minun harmikseni juuri ne S kokoiset pyörät olivat taineet loppua eikä ollut enää kokoja jäljellä kuin yli 175cm pituisille ihmisille. Nyt elokuussa kun tarkistin asian uudelleen niin iloikseni huomasin, että XXL mainosti suuresti että ennakkotilaa nyt uudesta parannetusta sarjasta oma läskipyöräsi, mutta kappas vaan - valikoimaan ei kuulunut yhtään S kokoista pyörää. Tästä laitoinkin palavaa palautetta XXL verkkokauppaan.

Satuin sitten googlettelemalla löytämään Rahkamuijan blogin, jossa hän oli käynyt testaamassa Suomen Urheilupyöräilijöiden suunnittelemaa, kasamaa ja testaamaa pyörää. Rahkamuija oli vertaillut omaa White pyörää tähän SUP X-Fat pyörään ja totesi pyörän olevan parempi ja kokokin oli naiselle parempi. Niinpä sitten tuo pyörä jäi mieleeni pysyvästi, koska sattumoisin värikin oli aika herkullinen - kirkkaan oranssi. Pyörästä löytyy hydraaliset jarrut, edessä on kaksi kiekkoa ja takana on 10 vaihdetta, joka siis takaa että vaihteita kyllä pyörässä riittää. Hinta oli 1500€, johon ei siis rapakaaria, pullotelinettä ja polkimia kuulunut.

Alunperin olin haaveillut, että saisin hyvän pyörän 800€, mutta koska tilanne oli hieman epätoivoinen eikä valikoimaa ainakaan näin lyhyelle ollut niin aloin totuttelemaan itseäni enemmän tähän uuteen hintaluokkaan. Paljonhan niitä läskejä kyllä löytyi jonka hintaluokka oli reilusti yli 2000€, joten 1500 ei sittenkään niin paha ollut.







Niinpä minä tilasin oman läskini täältä ja tänne pohjoiseen sillä kesti 3 päivää saapua minun hyvään hoitooni. Kotikylälläni ei löydy mitään virallisia maastopyöräreittejä, mutta koska saaressa sattuu olemaan paljon kuivaa kangasmetsää niin lähdin sinne suuntaamaan. Testasin hiekassa, kapeilla poluilla, juurakossa ja suolla pyörää. Suolla pääsin melko pitkälle, mutta jopa läskin oli suon edessä nöyryttävä ja hyydyttävä kesken matkan. Vettä oli suolla reilusti eikä polkijalla ole turbosääriä, joten ei siellä pitkälle pötkitä. Mutta muuten läski meni loistavasti pehmeällä alustalla ja juurikko ei tuntunut pahalta paksuissa renkaissa. Ilmanpainetta laskemalla kyydistä varmana saisi vielä mieluisamman, mutta polkeminen olisi silloin hieman raskaampaa. Tykästyin!

Olen myös kerenyt käymään tuntureilla pyöräilemässä, jossa maasto on paljon jyrkempää ja kivikkoisempaa ja siinä huomasin että läski on juuri minua varten. Olen melko arkajalka pyöräilijäksi ja esimerkiksi kivikossa otan alamäet rauhallisesti ja pehmeät kohdat ovat ennen jännittäneet mahdollisen uppoamisen vuoksi. Läskissä ei juuri pehmeät kohdat tuntuneet miltään ja kivikon läski menee näppärästi yli eikä siis etupyörä lähde vispaamaan rajusti puolelta toiselle. Jyrkemmät kohdat olivat ehkä vähän raskaampia veivata fatbikellä, mutta toisaalta tämä pyöräilijä ei tuntenut yhtään niin suurta paniikkia vaikeassa kivikossa tai pehmeissä kohdissa. Kyyti oli ehkä vähän tasaisempaa. Voin siis suositella muutamilla pyöräreissujeni jälkeen läskiä kokemattomammalle pyöräilijälle. Itse myös innolla odotan talvea, jolloin pääsee läskiä kokeilemaan lumella.

Tähän on hyvä päättää, koska nyt on kiire lähteä tunturiin pyöräilemään. Ilma on oikeasti aika surkea, mutta ei anneta sen häiritä. Loistavaa Suomen luonnonpäivää!!

17.8.2017

Lomalainen fiiliksissä

Nyt on poka energiaa! Lomaa on enää alle puolet jäljellä, mutta silti kaikkea kivaa pitäisi keretä tekemään. Lomareissu Pohjois-Norjaan onnistui paljon paremmin, kuin mitä uskalsin toivoa. Tuuriakin sattui olemaan, koska ilmat eivät olleet yhtään niin huonot kuin mitä Norjassa olen aiemmin tottunut kestämään. Pelkkiä sadepäiviä ei ollut montaa yli viikon reissussa ja aurinkoa nähtiin melkein joka ilta, joka oli tietenkin pelkkää plussaa. Lisäksi mun erämessuilta ostamani uusi makuupussi ajoi asiansa paremmin kuin mitä epäilin, joten tämäkin eukko pysy lämpimänä joka yö ja unta tuli palloon juuri sopivasti. Makuupussi on suunniteltu myös talvikäyttöön, mutta koska comfort on -3 niin epäilen ettei se silti mulle sovellu oikeisiin talvikeleihin vaan sitten pitää olla kunnon untuvapussi. Tuo kuitenkin hyvin palvelee mua kolmen vuodenajan mukaan, joten uutta pussia ei nyt ihan heti ole pakko ostaa.


Lomareissun jälkeen olen kerennyt mm. käymään hillassa, mustikassa, Napapiirin Sankarit 3 -ennakkonäytöksessä, raivaamaan peltoa pajuista ja mettiintymiseltä, urheilemaan ja nukkumaan. Nyt kun olen lomalla niin olen yrittänyt pitää huolen että noin yhdeksän tuntia tulisi vain maksimissaan nukuttua. Tähän asti lomailua on ollut aika fyysistä, joten en silti ole itseäni alkanut rankaisemaan siitä jos nukunkin 11 tuntia yössä. Aamulla on ihanan virkeä olo ja naamakaan ei enää näytä 10 vuotta vanhemmalta kuin arkiaamuina, kun kerkiää nukkumaan vain 7 tuntia yössä. "Kun nuori nukkuu niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin." En ehkä enää kovin nuori ole (paitsi mieleltäni), mutta kyllä se vain niin on kun nukkuu yöt hyvin niin energiaa riittää koko päiväksi.


Kolme viikkoa enää aikaa treenata puolimaratoniin ja mulla pohkeet ihan jumissa. Mullahan oli vasemmassa jalassa jotain ihme ongelmaa huhtikuun-toukokuun ajan ja kesäkuun jalat toimi hyvin, mutta heinäkuussa molemempien jalkojen pohkeet olen säännöllisesti laitettua ne jumiin. Tähän tietenkin liittyy kovat ylämäkitreenit eli vuorilla vaeltaminen Kanadassa. Eihän mun jalat ole tottuneet tuollaiseen rääkkiin täällä tasaisessa Suomessa. Lisäksi jatkoin vuorilla vaeltamista myös Norjassa ja sen jälkeen heti tein kovia juoksutreenejä kotona, jonka seurauksena piti kahden päivän mittainen tauko pitää juoksusta. Sain onneksi hierojalle ajan tiistaiksi ja se selvästi avitti pohkeiden jumissa. Hieroja myös neuvoi jatkamaan väylällä pulahtamista, koska se kiihdyttäisi verenkiertoa jaloissa. Niinpä olen yrittänyt nyt säännöllisesti venytellä ja polskia viileässä vedessä. Eilen kävin raikkaassa vesisateessa juoksemassa ja ensimmäiset 4km oli melko tuskaa, mutta jalat alkoivat vähän vertymään eikä loppu 2.5km tuntunut enää niin pahalta. Tänään varmaan pidän taas lepopäivän juoksusta ja jatkan pellon raivaamista ja mustikoiden puhistamista. Toivotaan nyt että jalat tulisivat kuntoon viimeistään lauantaina 2. syyskuuta kun juoksen Levin ruskamaratonissa puolikkaan.

Näin paikallisena halaun tietenkin mainostaa tuota Napapiirin Sankarit 3 -elokuvaa, joka tulee siis ensi-iltaan mun syntymäpäivänä eli 23.8. keskiviikkona. Käykää ihmeessä katsomassa! Harvoja hyviä suomalaisia leffoja, joista jopa minäkin tykkään. Mielestäni tuo kolmos osa oli paljon parempi kuin kakkonen ja ehkä jopa parempi kuin ykkösleffa. Näin myös kuulin monen muun miettivän leffan jälkeen. Tällä kertaa ei kauheana näkynyt maisemia kotikylästä, mutta kyllähän nuo Pallas-Hetta maisemat olivat silti kauniit ja lumoavat!

No niin.. Tämä nyt oli tämmönen ylivuoto höpötys postaus, mutta seuraava postaus on vähän asiallisempi nimittäin se on pelkkää asiaa läskipyörästä. Olen koko kesän siitä haaveillut ja nyt viimein sain sen tilattua. Nyt vain jännätään, koska matkahuolto sen perille tuopii.