Metsän sydämessä olen viettänyt viimeiset viikot paljonkin aikaa. Heinäkuussa tuskistelin kuumuutta eikä ulos metsään säntääminen oikein maittanut. Elokuun puolessa välissä lämmöt hellitti ja minä innostuin metsässä istumisesta. Taas. Ensin se tietenkin lähti marjojen poiminnasta, mutta sitten menin ihan seku vaan. Ihan viereiselle metsälle ilman mitään eväsretki- tai muita suunnitelmia. Tietenkin kamera kulki mukana ja oli ilo vain pysähtyä ja nauttia maisemista ja taas välillä keksiä asetelmia luonnon antimista ja valokuvailla eri kulmista. Tykkään!
Metässä vietetyt hetket ovat niitä, joiden avulla sitä jaksaa arjen läpi puskea ja mikä antaa voimaa. Olenkin siis erittäin tyytyväinen, kun Suomen luonnon kunniaksi liput vedetään salkoon jatkossakin elokuun viimeisenä lauantaina. Meillä kotona liputettiin tänä vuona ekaa kertaa luonnolle, mutta vuodesta 2020 liputuspäivän voi myös tarkistaa almanakasta. Onneksi olkoon Suomen luonto!
Itsekin vaeltelin tänään juuri aurinkoisessa metsässä ja mietin ihan samaa, että kiva, kun nyt ei ole niin kuuma, vaan voi nauttia luonnosta kiireettömästi ja metsän tuoksuja haistellen. Samalla sienestelin aikani kuluksi, leppoisalla asenteella. Sieniä ei löytynyt liiaksi, mutta tykkään sienestämisestäkin enemmän niin, että vähän saa etsiskellä eikä koko ajan meinaa talloa jotain mahtavia ruokasieniä. Varmaan kuiva kesä on verottanut vähän sienten määrää.
VastaaPoistaTässä ja edellisessä postauksessa oli aivan ihanat kuvat sinusta - kaunista metsämaisemaa vasten.
JÄin miettimään tuota sinun edellistä postauksen aihetta. En myöskään tiedä yhtään mitään porojen ruokinnasta, mutta olen ymmärtänyt, että tehokkuusajattelun myötä suurenevat porokannat ovat paikoin syöneet kaiken jäkälän Lapista. Luin aiheesta tehdystä tutkimuksesta. Poroille pitäisikin siten ehkä antaa mieluummin lisäravintoa (jos kanta on niin suuri) kuin että ajateltaisiin, että kasvavien poromäärien pitäisi saada ruokansa Lapin luonnosta. Mutta siitä olen samaa mieltä kanssasi, että jokaisen pitäisi kerätä ja metsästää vain sen, mikä on oma tarve - ei yhtään yli!
Täälläpäin Suomea tuntuu, että sieniä on tullut enemmän kuin aikaisempina vuosina. Enpä siis ole aivan varma johtuuko kuumasta kesästä sienten puute. Sienestäminen on kyllä mukavaa, kun saa metsässä kävellä tuntikausia eri sieniä bongaillen ja pohtien mikä sieni olisi kyseessä (ei ole sienet vielä vahvinta aluettani).
PoistaTotta kai suurenevat porokannat, ihmiskanta tai hirvikanta muovaavat luontoa ja elinympäristöä niin että muut heikkenevät. Monelle poronomistajalle porot ovat enää harrastus, josta saa oman lähiruoan. Porojen ylläpitäminen tällä hetkellä on huonosti tuottavaa ja harva saa siitä täyspäiväisen elannon. Jos poroja pitäisi vielä lisäksi alkaa ruokkimaan rehulla niin vielä harvemmalla olisi varaa pitää poroja. Porojen pitäminen on kuitenkin monen suvussa kulkenut sukupolvesta toiseen niin olisi se mielestäni sääli, että heidänkin pitäisi alkaa kaupasta raahaamaan Saksassa tuotettua antibioottipitoista naudanlihaa kotiin.
Varmaan poronomistajat antaisivat myös enemmän rehua poroille jos siihen olisi varaa ja sen myötä toisaalta lihanmaku olisi lähempänä nautaa. Mutta kuka maksaa rehut? Vai onko Suomessa ylipäänsä kannattavaa tuottaa lihaa kun ulkomailla tuonti on niin paljon halvempaa? Vai halutaanko me mielummin tukea suomalaista lihankasvatusta Suomessa, jossa porot saavat ruokansa puhtaasta Lapin luonnosta ja lehmätkin näkevät kesäisin päivänvaloa?
Ehkä juttu lähti vähän raiteiltaan, mutta tarkoitukseni oli vain havannoida, että monia asia ei ole niin mustavalkoinen kuin miltä se näyttää.
Hienot kuvat, metsä vaan on niin ihana.
VastaaPoistaKiitos - näin se vain on!
PoistaHienot kuvat ja kyllä, metsät ovat maailman parhaita paikkoja olla ja rentoutua.
VastaaPoistaToisinaan tulee ihan pakottava tarve lähteä metsään ja nimenomaan yksin - metsän äänet ja tuoksu ovat maailman parasta terapiaa <3
Olen kyllä samaa mieltä, että aina ei viitsisi lähteä porukalla metsään ryminällä kun siitä juuri jäisi se hiljaisuus kokematta.
Poista