Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit

26.8.2017

Fatbike naisille

En olis ihan heti uskonu että mieki näin hurahan läskipyörään. Ainahan molen pyöräilly ja minusta työmatkat on ehottomasti parasta kulkea pyörällä jos matkaa on alle 20km. Ostin noin 2 vuotta sitten 18 vuotta minua uskollisesti palvelleen Tunturi pyörän tilalle uuden city maastopyörän, jossa siis oli jousitus edessä mutta melkoa kapea rengas oikeaan maastoon. Olen ollut ihan tyytyväinen ostokseeni, koska maantieajon lisäksi ajelen hiekkateillä, jossa jousitus on tarpeen. Maastoon renkaat ovat aivan liian kapeat, mutta onpahan tullut pariin otteeseen kivikkoisessa maastossakin pyöräiltyä sillä.

Fatbike villitys on erityisesti kolahtanut Suomeen ja se on ainakin jo 3 vuotta pyörinyt ja itse aloin vasta tänä vuonna sille lämmetä. Kesällä kävin kaverin läskipyörää kokeilemassa pihalla ja tykästyin moiseen heti. Juhannuksena kävin myös hellun kansen maastopyöräilemässä Ylläksellä (vuokrasin pyörän Äkäslompolo Sportshopista) ja silloin tulin tulokseen että läski olisi parempi valinta minulle kuin etu- ja takajousitettu maastopyörä. Valitettavasti SportShopissa ei ollut minun kokoiselle persjalkaiselle läskipyörää saatavilla, vaikka olin jo varanut läskin edellisenä päivänä vaan jouduin tyytymään etujousitettuun maastopyörään. Olen 165cm pitkä, joten aika keskivertopitkä nainen, mutta kai he olivat sitten kaikki naisten läskipyörät menneet antamaan muille kun minulle ei enää löytynyt. Sen mitä omalla vuokrapyörällä poljin ja hetken testasin hellun vuokraamaa läskipyörää niin huomasin läskipyörän olevan pehmeämpi ja kivikossa helpompi ohjattava. Niinpä himo omaan läskiin vain kasvoi.




Kaupoissa laukkominen ja pyörien vertailu tällä vanhalla tyylillä ei napanut ollenkaan, joten kaikki mun vertailut läskipyöriin tapahtui pelkästään netin kautta. Lisäksi halusin pyörän tulevan melko pian käyttööni, joten se karsi myös ulkomailta tilaamista. Niinpä selasin paljon Suomessa toimivia verkkokauppoja ja yritin löytää itelleni sitä oikeaa. XXL verkkokauppa oli yksi hyvä vaihtoehto. Moni on kehunut näitä Whiten läskipyöriä, joissa hintalaatu suhde on kohillaan. Keväällä kun olin ensimmäisen kerran katsonut kyseiseltä sivulta läskejä niin minun harmikseni juuri ne S kokoiset pyörät olivat taineet loppua eikä ollut enää kokoja jäljellä kuin yli 175cm pituisille ihmisille. Nyt elokuussa kun tarkistin asian uudelleen niin iloikseni huomasin, että XXL mainosti suuresti että ennakkotilaa nyt uudesta parannetusta sarjasta oma läskipyöräsi, mutta kappas vaan - valikoimaan ei kuulunut yhtään S kokoista pyörää. Tästä laitoinkin palavaa palautetta XXL verkkokauppaan.

Satuin sitten googlettelemalla löytämään Rahkamuijan blogin, jossa hän oli käynyt testaamassa Suomen Urheilupyöräilijöiden suunnittelemaa, kasamaa ja testaamaa pyörää. Rahkamuija oli vertaillut omaa White pyörää tähän SUP X-Fat pyörään ja totesi pyörän olevan parempi ja kokokin oli naiselle parempi. Niinpä sitten tuo pyörä jäi mieleeni pysyvästi, koska sattumoisin värikin oli aika herkullinen - kirkkaan oranssi. Pyörästä löytyy hydraaliset jarrut, edessä on kaksi kiekkoa ja takana on 10 vaihdetta, joka siis takaa että vaihteita kyllä pyörässä riittää. Hinta oli 1500€, johon ei siis rapakaaria, pullotelinettä ja polkimia kuulunut.

Alunperin olin haaveillut, että saisin hyvän pyörän 800€, mutta koska tilanne oli hieman epätoivoinen eikä valikoimaa ainakaan näin lyhyelle ollut niin aloin totuttelemaan itseäni enemmän tähän uuteen hintaluokkaan. Paljonhan niitä läskejä kyllä löytyi jonka hintaluokka oli reilusti yli 2000€, joten 1500 ei sittenkään niin paha ollut.







Niinpä minä tilasin oman läskini täältä ja tänne pohjoiseen sillä kesti 3 päivää saapua minun hyvään hoitooni. Kotikylälläni ei löydy mitään virallisia maastopyöräreittejä, mutta koska saaressa sattuu olemaan paljon kuivaa kangasmetsää niin lähdin sinne suuntaamaan. Testasin hiekassa, kapeilla poluilla, juurakossa ja suolla pyörää. Suolla pääsin melko pitkälle, mutta jopa läskin oli suon edessä nöyryttävä ja hyydyttävä kesken matkan. Vettä oli suolla reilusti eikä polkijalla ole turbosääriä, joten ei siellä pitkälle pötkitä. Mutta muuten läski meni loistavasti pehmeällä alustalla ja juurikko ei tuntunut pahalta paksuissa renkaissa. Ilmanpainetta laskemalla kyydistä varmana saisi vielä mieluisamman, mutta polkeminen olisi silloin hieman raskaampaa. Tykästyin!

Olen myös kerenyt käymään tuntureilla pyöräilemässä, jossa maasto on paljon jyrkempää ja kivikkoisempaa ja siinä huomasin että läski on juuri minua varten. Olen melko arkajalka pyöräilijäksi ja esimerkiksi kivikossa otan alamäet rauhallisesti ja pehmeät kohdat ovat ennen jännittäneet mahdollisen uppoamisen vuoksi. Läskissä ei juuri pehmeät kohdat tuntuneet miltään ja kivikon läski menee näppärästi yli eikä siis etupyörä lähde vispaamaan rajusti puolelta toiselle. Jyrkemmät kohdat olivat ehkä vähän raskaampia veivata fatbikellä, mutta toisaalta tämä pyöräilijä ei tuntenut yhtään niin suurta paniikkia vaikeassa kivikossa tai pehmeissä kohdissa. Kyyti oli ehkä vähän tasaisempaa. Voin siis suositella muutamilla pyöräreissujeni jälkeen läskiä kokemattomammalle pyöräilijälle. Itse myös innolla odotan talvea, jolloin pääsee läskiä kokeilemaan lumella.

Tähän on hyvä päättää, koska nyt on kiire lähteä tunturiin pyöräilemään. Ilma on oikeasti aika surkea, mutta ei anneta sen häiritä. Loistavaa Suomen luonnonpäivää!!

17.8.2017

Lomalainen fiiliksissä

Nyt on poka energiaa! Lomaa on enää alle puolet jäljellä, mutta silti kaikkea kivaa pitäisi keretä tekemään. Lomareissu Pohjois-Norjaan onnistui paljon paremmin, kuin mitä uskalsin toivoa. Tuuriakin sattui olemaan, koska ilmat eivät olleet yhtään niin huonot kuin mitä Norjassa olen aiemmin tottunut kestämään. Pelkkiä sadepäiviä ei ollut montaa yli viikon reissussa ja aurinkoa nähtiin melkein joka ilta, joka oli tietenkin pelkkää plussaa. Lisäksi mun erämessuilta ostamani uusi makuupussi ajoi asiansa paremmin kuin mitä epäilin, joten tämäkin eukko pysy lämpimänä joka yö ja unta tuli palloon juuri sopivasti. Makuupussi on suunniteltu myös talvikäyttöön, mutta koska comfort on -3 niin epäilen ettei se silti mulle sovellu oikeisiin talvikeleihin vaan sitten pitää olla kunnon untuvapussi. Tuo kuitenkin hyvin palvelee mua kolmen vuodenajan mukaan, joten uutta pussia ei nyt ihan heti ole pakko ostaa.


Lomareissun jälkeen olen kerennyt mm. käymään hillassa, mustikassa, Napapiirin Sankarit 3 -ennakkonäytöksessä, raivaamaan peltoa pajuista ja mettiintymiseltä, urheilemaan ja nukkumaan. Nyt kun olen lomalla niin olen yrittänyt pitää huolen että noin yhdeksän tuntia tulisi vain maksimissaan nukuttua. Tähän asti lomailua on ollut aika fyysistä, joten en silti ole itseäni alkanut rankaisemaan siitä jos nukunkin 11 tuntia yössä. Aamulla on ihanan virkeä olo ja naamakaan ei enää näytä 10 vuotta vanhemmalta kuin arkiaamuina, kun kerkiää nukkumaan vain 7 tuntia yössä. "Kun nuori nukkuu niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin." En ehkä enää kovin nuori ole (paitsi mieleltäni), mutta kyllä se vain niin on kun nukkuu yöt hyvin niin energiaa riittää koko päiväksi.


Kolme viikkoa enää aikaa treenata puolimaratoniin ja mulla pohkeet ihan jumissa. Mullahan oli vasemmassa jalassa jotain ihme ongelmaa huhtikuun-toukokuun ajan ja kesäkuun jalat toimi hyvin, mutta heinäkuussa molemempien jalkojen pohkeet olen säännöllisesti laitettua ne jumiin. Tähän tietenkin liittyy kovat ylämäkitreenit eli vuorilla vaeltaminen Kanadassa. Eihän mun jalat ole tottuneet tuollaiseen rääkkiin täällä tasaisessa Suomessa. Lisäksi jatkoin vuorilla vaeltamista myös Norjassa ja sen jälkeen heti tein kovia juoksutreenejä kotona, jonka seurauksena piti kahden päivän mittainen tauko pitää juoksusta. Sain onneksi hierojalle ajan tiistaiksi ja se selvästi avitti pohkeiden jumissa. Hieroja myös neuvoi jatkamaan väylällä pulahtamista, koska se kiihdyttäisi verenkiertoa jaloissa. Niinpä olen yrittänyt nyt säännöllisesti venytellä ja polskia viileässä vedessä. Eilen kävin raikkaassa vesisateessa juoksemassa ja ensimmäiset 4km oli melko tuskaa, mutta jalat alkoivat vähän vertymään eikä loppu 2.5km tuntunut enää niin pahalta. Tänään varmaan pidän taas lepopäivän juoksusta ja jatkan pellon raivaamista ja mustikoiden puhistamista. Toivotaan nyt että jalat tulisivat kuntoon viimeistään lauantaina 2. syyskuuta kun juoksen Levin ruskamaratonissa puolikkaan.

Näin paikallisena halaun tietenkin mainostaa tuota Napapiirin Sankarit 3 -elokuvaa, joka tulee siis ensi-iltaan mun syntymäpäivänä eli 23.8. keskiviikkona. Käykää ihmeessä katsomassa! Harvoja hyviä suomalaisia leffoja, joista jopa minäkin tykkään. Mielestäni tuo kolmos osa oli paljon parempi kuin kakkonen ja ehkä jopa parempi kuin ykkösleffa. Näin myös kuulin monen muun miettivän leffan jälkeen. Tällä kertaa ei kauheana näkynyt maisemia kotikylästä, mutta kyllähän nuo Pallas-Hetta maisemat olivat silti kauniit ja lumoavat!

No niin.. Tämä nyt oli tämmönen ylivuoto höpötys postaus, mutta seuraava postaus on vähän asiallisempi nimittäin se on pelkkää asiaa läskipyörästä. Olen koko kesän siitä haaveillut ja nyt viimein sain sen tilattua. Nyt vain jännätään, koska matkahuolto sen perille tuopii.

22.1.2017

Ruotsin Lappi: Abiskon kansallispuisto











Kun hotellia Kiirunasta varasin niin ajattelin silloin, että olisimme varmaan kaikki päivät Abiskolla lumikenkäilemässä ja koko Kiirunan kaupunki jäisi vähäiselle huomiolle. Luontoäiti päätti ollakin eri mieltä ja puhalsi sellaista tuulimyräkkää päälle, että heikoimpia hirvitti lähteä tunturiin pyörimään. Kuitenkin yksi päivä sattui olemaan täydellinen päivä. Ilma oli kirkas heti aamusta asti eikä tuulenvirekkään käynyt. Niin me viimein suuntasimme Abiskon kansallispuistoon lumikengät peräkontissa.

Kiirunasta abiskolle oli n. 100km matka ja koska päivä niissä leveysasteissa oli uuden vuoden tienoilla hyvin lyhyt - oli matkalle lähdettävä hyvissä ajoin. Olin edellisinä päivinä pannut merkille, että kello yhdeksästä kello kahteen olisi parasta aikaa vaeltaa. Kahden jälkeen alkaisi nopeasti hämärtymään, jolloin olisi hyvä olla jo lähellä aloituspaikkaa.

Lumikengät laitettiin jalkoihin kymmenen aikaan ja samaten lähdettiin nousemaan tunturin sivua pitkin ylöspäin. Reitti oli kartalle ja maastoon merkitty, vaikka edelliset lumisateet olivat piilottaneet muut jäljet. Näinpäs muuten myös riekon lähtevän lentoon ihan vierestä. Olin juuri kaivamassa repusta kameraa esiin niin pirulainen kerkesi lentämään tiehensä. Riekoilla on reviirit, joten eihän se kauas kyllä lentänyt jos olisin halunnut lähteä moista vielä kiusaamaan, mutta jätin sen kuitenkin rauhaan.

Mitä ylemmäs päästiin niin sitä paremmalta maisemat näytti. Torniojärvi oli tyyni ja sininen - eikä jostain syystä ollut edes jäätynyt. Lapporten eli u-kirjaimen muotoinen vuoristolaakso oli se mitä kaikista eniten odotin näkeväni (viimeinen kuva). Huikealtahan se näyttikin vaikkei se niin hyvältä enää kuvissa näytä. Alastullessamme päivä alkoi hämärtyyn ja lumikuuro tuli päälle - onneksi autolle ei ollut enää puolta kilometriäkään.. Torniojärven ranta jäi vain näkemättä, kun ei enää hämärässä viitsitty lähteä sitä katsomaan. 

Nyt kun on Abiskon kartta ostettu niin eikös se ole hyvä syy lähteä ensi kesänä vaeltamaan..? Kebnekaise pyörii jo mielessä.. :)

27.10.2016

Ailakkatunturin huiputus


Sopivan kaukana näkyy sadekuuro


Kummituksia tunturissa
Aamun kauniisti sarastaessa päätin lähteä Ailakkatunturin huipulle, jonne en edellisenä iltana päässyt sadekuuron iskiessä päälle. Norjan kylmien tuulien jälkeen oli ilo nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja sykkeen nostattamasta lämmöstä. Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat. Minulla ei olisi kiire mihinkään täältä.

Lapsi on terve silloin kun se leikkii...






Ailakkatunturin huipulta olikin makeat näkymät niin Norjan kuin Ruotsin vuorille eikä edes sadekuurot sattuneet päälleni iskemään. Hellu ei suostunut huipulle lähtemään vaan halusi perhostaa koko sielunsa kyllyydestä Ailakkajärvellä, joten sovimme näkevämme teltalla kahden aikaan päivällä. Miksi tarkka-aika? Koska kauppa taisi mennä kuuden aikaan jo kiini ja minä halusin ostaa muutaman saunalonkeron kotiinpaluun kunniaksi. Eli nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Eikä se hellu tietenkään muistanu ajoissa teltalle tulla. 45 minuuttia muodikkaasti myöhässä ja piti vielä syödä, purkaa teltta, pakata ja reippailla rinkka selässä 6km takaisin autolle. Hermoja kiristi kun aattelin etten saisikaan saunalonkeroita illaksi.

Patikointi takaisin autolle sujuikin puolet nopeammin kuin mitä tulomatkalla. Tietenkin kävelimme koko ajan alamäkeen, mutta myös minä en enää välittänyt että vettä oli nilkkoihin asti tai että saattaisin puroissa kaatua rähmälleni. Kyllä lonkero saa ihmeitä mielessä aikaan... Kaupalle kerettiin ja sain ostetuksi saunalonkerot kuin myös karkkipussin kun niin reippaasti jaksoin vesiesteet mennä (aina on hyvä syy itsensä palkita).

Kotimatkaan meni pari tuntia (ihanat Suomen suorat tiet!) eikä saunaa sinä iltana kuitenkaan lämmitetty eikä lonkerotkaan maistuneet. Uni kyllä maistui.

28.8.2016

Maastopyörällä Kukastunturiin






Märkäreitti vastaan hiekkatie - Hiekkatie!
Kaunis auringonlasku Kurtakon kylältä


Yksi tavoittestani kesälomallani oli päästä käymään Kukastunturin päällä pyörällä. Viimein kun aurinko alkoi taas taivaalla näkymään niin päätin illalla lähteä tätä tavoitetta havittelemaan. Kesällä 2015 Ylläs-Levin välille tehtiin maastopyöräilyreitti ja silloin myös järjestettiin ensimmäiset MTB kisat reitillä. Tiesin vain että kyseinen reitti lähtee Kellokkaan pihasta ja käy ainakin Kukastunturin päällä mukan. Päättelin tästä, että vanhalla patikkakartalla pärjäten pääsisin varmasti perille. Pääsinhän minä, mutta epäilen kyllä menikö pyöräilyreitti ihan sitä kautta mistä minä menin. Nimittäin Kesänkijoen ylityksen jälkeen tuli pitkospuut, jotka myös tulvivat vedestä. Reippaana tyttönä (kokemattomana maastopyöräilijänä) lähdin pitkospuita kuitenkin pyöräilemään. Pitkospuut lähtivät koko ajan enemmän vain vajoamaan ja vettä lisääntymään pitkospuiden päällä. Pyöräily vaikeutui koko ajan ja lopulta pieni mutka pitkospuissa aiheutti sen mitä osasin pelätä. Kaaduin pyörältä sivulle uppoavaan suohon, joka oli hyvin vetinen tulvivan Kesänkijoen vuoksi. Onneksi, ONNEKSI, kaaduin kuitenkin oikealle jalalleni enkä kastellut reppuani, jossa oli järkkäri ja puhelin. Vettä oli yli polveen asti ja kyllähän siellä hetki meni kun taiteilin itseni sieltä ylös. Matka jatkui, vaikka kengät olivatkin läpimärät. Kesä kyllä kuivaa minkä kasteleekin!

Reitti oli mielestäni hyvä ja kokematon maastopyöräilijäkin viihtyi reitillä. Pari kertaa varmaan talutin, kun oli vaikeampi kohta ja lopussa vain hyytyi viime nousussa voimat. Ei kuitenkaan yhtään paha. Alastulossa sai jarrutella aika paljon.. Pitää muuten muistaa tarkistaa jarrut reissun jälkeen! Reissu siis kesti noin 1h 30min ja matkaa kertyi 14.4km.

Ilta oli jo pitkällä kun autolle saavuin. Fiilis oli hyvä ja päätin omaksi ilokseni ajaa takaisin kotikulmille maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle ja sieltä Kurtakkoon ja niin eteenpäin. Kurtakon kohdalla sattui näkymään juuri upea punainen taivas, joten oli pakko hetkeksi jäädä taivaanrantaa ihailemaan. Elokuun parhaimpia hetkiä ovat juuri kauniit auringonlaskut, joita ei keskikesällä paljoa näy.

16.6.2016

Maistiaisia Alppimaisemista


Hammasratainen rautatie

Mun mielikuvissa Itävalta näytti juuri tältä. Sitähän se myös olikin osittain. Suurkaupunkien alueella, kuten Wienin tai Linzin alueella maisemat eivät ihan tältä näyttäneet ja Wien tuntui enemmän olevan pannukakku kuin vuoristomaisemien ympäröimä. Oli siis ihan täydellistä päästä viimein kaupungista näihin maisemiin ja tämänkaltainen reissu oli juuri sitä mitä olin odottanut.

Mutta tätä en ollut suunnitellut! Tässä mun reissussahan oli juuri se mukavuus, että minä itse en suunnitellut paljoa mitä tekisin noina 10 päivänä Itävallassa sen kummemmin, mutta mun matkaopas suunnitteli lennosta minne olisi hyvä mennä. Saksaa ymmärtämättömänä tämä reissu myös pysyi melko pitkään salassa, mutta tilanteen lähestyessä minulle viimein avattiin vähän reissu suunnitelmaa.

Itävaltalainen perinne välipala - leipää johon voi itse lisätä läskiä, vihanneksia ja juustoa mielensä mukaan. Hyvää oli!
Hotelli vuoren huipulla.
Mun ennätys!! Eipä oo aikasemmin korkeammalla käyty.
Näkemiin Schafberg!
Ens kerralla (voin niin vannoa), että huipulle en mene enää kiskoilla vaan lihasvoimalla! Liput ei nimittäin mistään halvimmasta päästä olleet ja huipulle pääsy tuntui aivan liian helpolta. Tuli silti huipulla pörräämisen jälkeen huomattua, että jopa noissa korkeuksissa ilma oli tiheämpää ja hengittäminen aavistuksen verran raskaampaa. Lisäksi itse muistin myrkyttää ihoni kauttaaltaan aurinkorasvalla, koska olihan se arvattavissa että punoitusta olisi muuten tiedossa. Muuten ilma oli oikein mukava. Aurinko paistoi ohkaisen pilvipeiton takaa, tuulen vire tuntui niskassa, joten se oli erittäin mukavaa vaihtelua paahtavan kuumaan kaupunki-ilmastoon verrattuna.

Seuraavaan kertaan Alpit! <3