Suomi 100 Kilpisjärvellä

Joko ootte saaneet tarpeeksenne Suomi 100 hehkutuksesta? Tässä vielä yksi! Mie halusin kerrankin juhlistaa tätä historiallista päivää Suomessa ja oli niin ihanaa, kun annettiin mahtavat puitteet sitä juhlia myös täällä pohjoisessa. Saanan valaisu oli ehdottomasti hienoimpia juttuja mitä IKINÄ olen päässyt näkemään. Kaikki puitteet osuivat niin sopivasti vielä kohdalleen: täysi kuu, kirkas taivas ja revontulet. Mitäpä muuta sitä olisi enää voinut toivoakkaan.

Me lähimä hellun kansen vähän retkeily mielessä nimittäin koko Kilpisjärven alueelta ei ollu enhään mithään mahollisuutta saaha yöpaikkaa, mutta toivothiin että saatas sähköpaikka autolle niin se olis jo plussaa. Olisimma met varmana tarehneet ilman sähkökiä, mutta oli se ihan mukava ko patteri lämmitti autoa koko yön ja molemmilla oli kahet makuupussit missä koisasimma. Lämminhän sielä tuli vaikka ulkona oli semmonen 15-20 astetta pakkasta. Ostin mie varalta salmaria, että se sisäisesti lämmittää jos meinaa olla univaikeuksia, mutta eipä sitä tarvittu ku oli niin hyvät puitteet pakettiautossa.

Pikanen reissu Kilpisjärvellä oli taas onnistunu, mutta vähän jäin harmittelehmaan ko kameran jalusta jäi eikä kuvista kovin hääppösiä tullu, kun alustana hääty käyttää vain reppua. Vielä mulla on paljon matkaa ennen kuin voin sanoa itseäni valokuvaajaksi! :D

Minun rakas Suomeni

Minulle tärkeimmät asiat Suomessa ovat: puhdas ja koskematon luonto, tasa-arvo ja ilmainen koulutus. 

Luonto on minulle hyvin rakas ja kunnioitan sitä syvästi. Haluaisin, että sitä enemmän arvostettaisiin ja pidettäisiin huolta että meiltä jatkossakin löytyy koskematonta luontoa. Puhdas luonto pystytään pienillä ratkaisuilla äkkiä menettämään. Luonnon tarkoitus ei ole vain taata meille taloudellista varmuutta.

Vaikka Suomi ei vieläkään ole täysin tasa-arvoinen maa niin silti pidän lottovoittona syntyä Suomeen. Tuntisin olevani varmana vanki maassa, jossa naisen asema olisi heikko enkä saisi toteuttaa omia unelmiani sukupuoleni vuoksi. Suomessa saan elää vapaasti ja valita omat tieni ilman muiden lupaa. 

Minun perheelläni ei koskaan ole ollut ylimääräistä rahaa niin paljoa, että me oltaisiin esimerkiksi koskaan pystytty käymään ulkomaanmatkoilla. Niinpä minulle tehtiin hyvin nuorena jo selväksi, että koulutus tulisi hankkia ja opiskelurahoja kannattaisi alkaa hankkimaan hyvissä ajoin. Nuorena menin töihin, mutta en ikinä olisi pystynyt maisteriksi asti opiskelemaan 6 vuodessa, jos koulutuksesta olisi pitänyt maksaa. Olen siis erittäin kiitollinen, että minulle tarjottiin ilmainen koulutus, vaikka vanhemmillani ei olisi siihen ikinä ollut varaa. Toivottavasti näin tämä myös säilyy ja pidetään huoli, että kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus korkeakoulututkintoon. Siihen ei saa vaikuttaa se, kuinka paksu lompakko vanhemmilta löytyy (koska se ei kerro lapsen älykkyydestä yhtään mitään!!).

Kiitos rakas Suomi! Toivottavasti seuraavana satana vuotena jaat edelleen meille muutamalle miljoonalle lottovoittoja syntyä tänne.

Marraskuinen Kesänkitunturi

Lauantait... Maailma on auki etkä tiä mitä kaikkea sitä tällä kertaa kerkiäisi tekemään. Suunnitelmana oli suunnata tunturiin ja koska en ollut taaskaan sisäistänyt kuinka nopeaa jo pimeys tulee niin lähdin aivan liian myöhään. Olin Lompolossa kahentoista aikaan ja aurinko paistoi oikein nätisti taivaalta. Jätin auton Kesänkijärven rannalle ja suunnittelin käveleväni hiihtoreittejä pitkin Lainio tunturille. Tunnin käveltyäni metsäreittiä pitkin alkoi tunturimaisemat jo niin paljon poltteleen, että käännyin takasin ja päätinkin lähteä Kesängin päälle. Taas jäi Lainiotunturin valloitus ja Kesänki veti pitemmän korren.

Kesängin päälle päästyäni tajusin, että nyt niitä lumikenkiä olisi tarvinut. Alhaalla metsässä lunta oli sen verran ettei lumikenkiä olisi tarvinut, mutta ainahan tunturissa on enemmän lunta varsinkin kun tuuli tasoittaa kaikki kuopat ja montut lumella.

Kesängin kylkeen oli tullut uusi kota pystyyn ja päätinkin sielä käydä keittämässä lumen, jotta saisin retkimuonan valmistettua. Yllättävän kauan meni, että sain lumen kiehuvan kuumaksi. Repussa kuitenkin kannoin omaa kaasusäiliötä ja trangiaa mukanani, joten varmaan nopeampaa olisin saanut lumen sulatettua sillä. 

Eväiden syönnin jälkeen oli alkanut jo selvästi hämärtää eikä lumikenkiä tullut mukaan niin päätin samaa reittiä pitkin palata takaisin autolle. Se myös kannatti. Maisemat tunturin päällä ilta-auringossa olivat mitä parhaimmat.

Enää viikko, kun pääsen taas Suomen korkeimmille tuntureille lumikenkäilemään. Me nimittäin lähdetään Suomen itsenäisyyttä juhlimaan Kilpisjärvelle. Saanatunturi valaistaan maanantaista tiistaihin ja minä ainakin haluan olla sen upean näytöksen olla näkemässä!

Oulussa tapahtuu: Poronnahkatuotteita myynnissä

Kaikille Oulun lähialueen ihmisille tiedoksi, että 2.-3.12.2017 järjestetään Naisten Joulumessut. Lappi ja Kainuu  kuuluu myös lähialueeseen. Paikkana toimii sama tuttu paikka eli OAMK:n Sosiaali- ja terveysalanyksikkö, Kontinkankaan kampus, Kiviharjuntie 4, OULU. Joulumessut ovat avoina yleisölle kello 10-17 välisenä aikana. Parkkipaikkaa on kiitettävästi ja sisäänpääsy on ilmainen.

POROKORUN löytää isosta salista pöytänumerolla 89. Sali löytyy ulko-ovien oikealta puolelta. Olen nyt ensimmäistä kertaa myymässä omia käsintehtyjä koruja ja avainnauhoja. Jos aikaa riittää niin kiinnostaisi myös muutama kahvipussuka keretä tekemään, mutta se jää nähtäväksi. Mutta tulkaahan ainakin koruja kokeilemaan!

Lommoltunturi -porokoru sarjasta

Muonionjoki -porokoru sarjasta

Olen myös alkanut koruja hieman "tuotteistamaan" eli nimeämään eri korutyyppejä. Näin niistä on helpompi keskustella asiakkaiden kanssa ja mahdollisesti tekemään tilauksia jos joku haluaa tehdä tilaustyönä korun. Koruja kun on niin monen tyylisiä ja niistä voi tehdä niin monen eri väristä ja kokoa, että mahdollisesti kaikille ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla sitä oikeaa. Toiveena minulla olisi vain, että koruilla ei olisi hirveätä kiirettä, koska aikani on rajallinen ja korujen teko on edelleen mukava iltaharrastus.

Korujen nimet viittaavat pohjoisesta löytyviin tuntureihin, vesistöihin ja paikkoihin. Jatkossa tavoitteenani on täällä blogin puolella kertoa korun tarina kiteytettynä korun nimeen: miten se paikka minuun liittyy ja miten juuri sen paikan olen halunnut yhdistää kyseiseen koruun. Nämä tarinat tulen julkaisemaan meän kielellä ja englannin kielellä (älkää pilkatko jos poloisen kielioppi ei ole kovin laadukasta).

Särkitunturi -porokoru sarjasta

Taivaskero -porokoru sarjasta

Mutta hei, tulkaahan käymään joulumessuilla jos vain mitenkään mahdollista. Paikka on täynnä käsin tehtyjä tuotteita, jotka toivon mukaan pääsevät joko pukinkonttiin taikka omaan käyttöön. Samalla tuet suomalaista käsityötä.

Yhteydenottoja & kysymyksiä voitte lähettää osoitteeseen: tinalankakorut (ät) gmail.com

Ensilumen peittämä Väylän varsi

Kyllä ensilumen aikaan on sitten kaunista! Ihanaa kun vielä väylässä virtaa vesi ja tekee upeita heijastuksia rannasta ja taivaasta veteen. Lisäksi maa ja puut ovat saaneet valkoista pölyä niskaansa.Pohjoisessa rakastan juuri sitä, että kun talvi tulee niin se myös tulee. Syksyllä ilmat oikeasti kylmenee ja maa valkenee. Sitten kun maa on kunnolla valkoinen niin ei tarvi enää pelätä, että takaisinpäin mentäisiin. Sumuiset ja märät kelit ovat historiaa, kun taas lumipyryt ja paukkupakkaset näyttävät todellisen talven luonteen.

Ollaan nyt melkein joka toinen viikonloppu käyty mun kotikulmilla. Säät ovat vielä suosineet meitä erityisen makeasti. Auringosta ja pikku pakkasista ollaan joka kerta saatu nauttia. Revontulista myös jos vain jaksaisi lähteä niitä ulos paremmin tähyilemään. Ainoastaan yhtenä iltana olen käynyt rannassa ihailemassa revontulia, mutta koska ei ollut oikeaa objektia mukana niin revontulikuvista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Kateellisena olen taas katsellut, kun tällä viikolla pohjoisessa on ollut erittäin värikkäät revontulet. Mulla taitaa revontulikuvaus taas siirtyä sinne asti, kun on paukku pakkaset ja sormet kohmeessa yritän jalustaa asetella oikeaan asentoon. Jalustan asennus on kyllä tympein homma kuvaamisessa. Jalustassa paljon pikku ruuveja mitä säädellä mutta pakkasessa ne ovat jäätävän kylmiä ja näppejä ihan polttelee kun niitä joutuu ruuvailemaan.

Kaikesta huolimatta toivon niin hartaasti, että ruotsalainen ennustus pitää tänä vuona paikkaansa ja jopa eteläisempään Suomeen tulisi kylmä talvi. Hyvästi tihkusateet ja tervetuloa pakkanen!

Metsämiehen matkassa

Kyllä minun häätyy myöntää, etten ole liikaa hellun kansen kulkenu lintumetilä tai muutenkhaan kauheana innostusta osoittanut hellun rakasta harrastusta kohtaan. Tällä kertaa vahingossa eksyin  kuitenki reissulle matkhaan. Lauantaina lähin huvikseni pyöräihleen Ruottin puolelle, kun oli niin kaunis kirkas keli ja lumi hohti valkoisena maassa. Kuvia räpsin innoissani ja samalla satuin kyselemhään missä hellu luuraa, kun oli aikasemmin kadonnut lintumetälle. Sopivasti sitten sattui, että hellu oli juuri aseen laittanut pussiin, hypännyt biihliin ja juuri ajeli minua kohti. Mie olin aika huonosti pukkeutunnu, kun kuvittelin enemmän lämpeäväni pyörän selässä ko mitä sitten toellisuuessa lämpesin. Hyppäsin sitten hellun kyytiin ja laitoima läskin biilin perhään ja ajelimma seku vain mettäteitä pitkin. 

Välilä kävimä kattelemassa pikku järviä ja lampia kuinka net oli jo niin kauhniisti jäätynheet. Löyty myös kuivaa kangasmettää, joka väylän varressa on vähän harvinaisempaa ko mettät on ylheensä melko märkiä. Tuone voisi eksyä kesälä läskipyörää veivaahmaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä noita polkuja saapii yksin veivata, kun ei siellä ikinä muutenkaan ole kulkijoita. 

Vaikka mie en suurempaa innostusta aina ossaa osoittaa hellulle sen harrastuksesta niin kyllä mie silti tykkään ko se kotia tuopii tuoretta metson, pyyn, sorsan tai hirven lihhaa. Poroaki met poromiehiltä ostamma ja kallaa kesäsin ja keväisin paljon syömä niin saapii kyllä olla tyytyväinen meän sapuskoihin eikä onneksi kaupasta kauheanna tartte lihhaa kantaa. Lähiympäristöstä saapii tuohreempaa ja ehkä jopa paremman makustaki ko mitä kaupasta. Kyllä se luontoäiti meile hyvät evhäät tarjoaa niin miksi met emmä niitä arvostais.