Metsämiehen matkassa

Sunnuntaiaamuna kello 4:00 puhelin yritti herättää metsälle. Katselin ulos ja näin vielä hyvin harmaata maisemaa ja ajattelin, että taas pilvessä. Ei vaikuta lähteä kuvaamaan jos aurinkoa ei näy ja sitä paitsi - sänky on aivan liian mukava paikka tähän aikaan aamusta. 30 minuutin päästä olin jo kyllästynyt kellon torkutukseen niin pakkohan se oli nousta ja vetää kimpsut niskaan. Olin luvannut lähteä metsämiehen mukaan väylän toiselle puolelle katsomaan metsälintuja. Mun osalta se siis katselua olisi, koska en omista metsästyslupaa enkä ole koskaan mitään metsästänytkään, mutta mukavaa on vain lähteä mukaan metsälle.

Jonkun aikaa metsämiehen perässä kävelin niin sain komennon pysähtyä ja pian saaliina olikin kauden ensimmäinen koppelo. Näin kuinka upeasti aurinko alkoi viimein nousemaan ja värjäämään taivaanrantaa. Minulle tuli kumma kiire päästä pian rantaan aitiopaikalle ihailemaan auringonnousua. Rantaan päästyäni aurinko oli painunut pilvien taa. Ihan niin taianomaista hetkeä ei siis tullut rannassa, mutta nautin silti hetkessä kotikyläni katsellen väylän toiselta puolen. Hiljainen kylä vielä uinui aamu-unisuuttaan eikä tieltä kuulunut edes auton ääniä. Ihailin hetken maisemaa ja muistelin lapsuuden muistoja ennen kuin jatkoin matkaani. Pikku hiljaa pilvet häipyivät auringon edestä ja tajusin kuinka maa kimmelsi aamukosteudesta. Näitä hetkiä ei keskipäivällä pääse näkemään, joten oli kaiken vaivan väärti herätä ajoissa ylös.

Matkaa taas jatkettuani tein klapeista nuotion ja pistin metsämiehelle viestiä, että makkarat on tulilla. Aamupala nuotiolla kruunasi aamun, jonka jälkeen käveltiin suoraan autolle ja lähdettiin takaisin kotiin. Se että olin saanut nauttia metässä hienon aamun niin samalla tuli tarkistettua metsän sienisato ja seuraavan vloppuna kävinkin kaksi korillista sieniä poimimassa. Monin kerroin siis kannattava reissu.

Huhtikuisia tunnelmia

Voi mikä huhtikuu melkein taas takana! Kaikkea kivaa on kerennyt tapahtumaan, mutta kuvat kertovat nyt vähemmän kuin 1000 sanaa mitä kaikkea mun huhtikuuhun on mahtunut. Kolme kertaa kerkesin käymään rinteessä: Ylläs, Iso-Syöte ja Levi. Huhtikuun keleillä kun rinteeseen pääsee niin aina sitä unohtaa kuinka vähän sitä oikeastaan tarvii vaatetta. Levillä kävin laskettelemassa silloin kun kelit Lapissa helli niin paikallisia kuin turisteja. Hiki virtasi ja rinnekahviloissa ihmiset vain nauttivat auringosta ja tunnelmasta. 

Pilkilläkin tuli jonkun verran istuttua, mutta kalaa ei tappamalla tullut. Pilkkikisoissa keskityin 3 tuntia tarmokkaasti pilkkimiseen, mutta ainoastaan kaksi pientä särkeä onnistuin ylös saamaan, joten ei ollut kovin häävi tulos. Palkinnolle kuitenkin pääsin niin sehän se tärkeintä oli. :)

Hiihtämään taas en päässyt niin useasti kuin olisin halunnut. Olen oikeastaan koko kevään taistellut aina jonkin asteisesta flunssasta ja vaikka olen yrittänyt ottaa iisisti niin silti tauti ei ole meinannut millään lähteä. Eka kerran sairastuin siis helmikuun puolessa välissä ja sen jälkeen en ole täysin tervettä viikkoa nähnyt, koska yskä on pysynyt kaikista levoista ja C-vitamiini ja sinkkikuureista huolimatta. Ihan yleisesti ottaen treenit ovat siis menneet melko huonosti eikä juoksulenkkejäkään ole montaa kertynyt tälle keväälle. Taisi se Terwamaratonin puolikas nyt jäädä tältä vuodelta. Harmittaa ihan tosissaan, kun treenitavoitteet ovat menneet ihan penkin alle. Toivotaan nyt, että toukokuussa treenit maistuisi ja kulkisi mallikkaasti niin voisi tämän flunssan unohtaa lopullisesti.

Tässä kuun aikana olen myös saanut paljon uusia ideoita, mitä tehdä poronnahasta ja majavan nahasta. Helluhan sai viime viikonloppuna majavan ja siitä sain sitten idean, että teksin sen nahasta hanskat. Ennen en ole nahkahanskoja tehnyt, joten ajattelin että kokeilisin ensin tehdä poronnahasta yhdet hanskat ja sitten tekisin majavannahasta niin ei olisi liian suurta riskiä että pilaisin nahan omalla osaamattomuudellani.

Viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Kilpisjärvelle hiihtovaeltamaan. Kovin pitkästä reissusta ei ole kyse, koska ollaan sielä vain kaksi yötä. Ihanaa on kuitenkin taas päästä Kilpisjärven maisemiin ja kokeilemaan teltassa nukkumista. Tarttisin kyllä paljon enemmän harjoittelua teltassa nukkumiseen, kun edellisillä reissuilla yöunet eivät ole olleet kovin pitkiä. Siellä siis menee meidän vappu, joka on ihan loistava tapa viettää vappua.

Aurinkoista ja mukavaa vappua!

Lapin lumottu ruska

Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. Osa näistä kuvista on siis napattu tunturissa ja osa taas kotipihalta.

En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.

Ruskan komeimpaan aikaan lähdin taas Äkäsjärven rannalta polkemaan ensin Kukaksen suuntaan ja siitä jatkoin matkaani Leville menevää maastopyöräreittiä pitkin. Maasto alussa on hyväkulkuinen ja suht helppo (mitä nyt mäkiä riittää) Kotamajalle asti. Kotamajan jälkeen ei pitkään tarvi polkea, kun lähtee oma reitti (polku!) Leville päin ja reitti huononi selvästi. Mennessä se ei tuntunut ees niin pahalta, koska se taisi olla hieman alaspäin loiva ja kivikko ei niin paha ollut, mutta hidasta kulkeminen kyllä oli. Kesänkitunturin kyljessä pyörräillessä huomasin, että ruska oli voimakkaamman värinen tunturissa ja pysähtelin välillä kuvaamaan. Jatkaessani eteenpäin tuli rautarappuset vastaan ja koska rappusissa ei oltu otettu huomioon läskipyörien paksuisia renkaita niin sain kivasti omaan pyörääni muutaman naarmunkin, kun jouduin pyörää taluttamaan alaspäin.

Rappusten jälkeen maasto oli hetken ihan suht hyvä kulkuista, mutta mitä lähemmäksi Pyhäjärveä pääsin niin sitä märemmäksi ja kivikkoisemmaksi polku kävi. Lisäksi energiani olivat vähissä, mutta sisulla päätin että söisin evääni vasta mökissä. Olisi varmaan pitänyt aiemmin jo jotain energiaa napata, koska loppu tuntui älyttömän raskaalta.

Eväiden syönnin jälkeen (pororyynäri ja muutama hapankorppu) tunsin oloni huomattavasti paremmaksi eikä kulku tuntunut niin pahalta. Jossain vaiheessa tajusin, että tulipa otettua taas liian vähän evästä verrattuna siihen kuinka paljon kulutan koko reissun aikana. Enää oli jäljellä pari urheilugeeliä ja matkaa olisi vielä poljettavana 10km. Lisäksi olin lähtenyt liian myöhään liikenteeseen (en kuvitellut että olisin niin hidas), joten pimeäkin alkoi lähestymään aiemmin kuin minä autoani. Kotamajalta Äkäsjärvelle pyörilin kuin tuulispää ja varsin onnellinen olin, kun autolle pääsin. Kello taisi olla 19.55 ja Jounin kauppa menee kiini kello 20, joten vähän harmittelin kun en päässyt herkkupatukkaa ja cokista ostamaan kun ajelisin takaisin kotiin. Onneksi kotimatkassa ei mennyt niin kauaa niin kerkesin kauppaan ostaan kauan himoitsemaani cokista. Se oli mun palkinto siitä pyöräilyreissusta. Matkaa tuli 32.5km ja aikaa meni laskematta ruokataukoa 5h 30min.

Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.

Fatbike naisille

En olis ihan heti uskonu että mieki näin hurahan läskipyörään. Ainahan molen pyöräilly ja minusta työmatkat on ehottomasti parasta kulkea pyörällä jos matkaa on alle 20km. Ostin noin 2 vuotta sitten 18 vuotta minua uskollisesti palvelleen Tunturi pyörän tilalle uuden city maastopyörän, jossa siis oli jousitus edessä mutta melkoa kapea rengas oikeaan maastoon. Olen ollut ihan tyytyväinen ostokseeni, koska maantieajon lisäksi ajelen hiekkateillä, jossa jousitus on tarpeen. Maastoon renkaat ovat aivan liian kapeat, mutta onpahan tullut pariin otteeseen kivikkoisessa maastossakin pyöräiltyä sillä.

Fatbike villitys on erityisesti kolahtanut Suomeen ja se on ainakin jo 3 vuotta pyörinyt ja itse aloin vasta tänä vuonna sille lämmetä. Kesällä kävin kaverin läskipyörää kokeilemassa pihalla ja tykästyin moiseen heti. Juhannuksena kävin myös hellun kansen maastopyöräilemässä Ylläksellä (vuokrasin pyörän Äkäslompolo Sportshopista) ja silloin tulin tulokseen että läski olisi parempi valinta minulle kuin etu- ja takajousitettu maastopyörä. Valitettavasti SportShopissa ei ollut minun kokoiselle persjalkaiselle läskipyörää saatavilla, vaikka olin jo varanut läskin edellisenä päivänä vaan jouduin tyytymään etujousitettuun maastopyörään. Olen 165cm pitkä, joten aika keskivertopitkä nainen, mutta kai he olivat sitten kaikki naisten läskipyörät menneet antamaan muille kun minulle ei enää löytynyt. Sen mitä omalla vuokrapyörällä poljin ja hetken testasin hellun vuokraamaa läskipyörää niin huomasin läskipyörän olevan pehmeämpi ja kivikossa helpompi ohjattava. Niinpä himo omaan läskiin vain kasvoi.

Kaupoissa laukkominen ja pyörien vertailu tällä vanhalla tyylillä ei napanut ollenkaan, joten kaikki mun vertailut läskipyöriin tapahtui pelkästään netin kautta. Lisäksi halusin pyörän tulevan melko pian käyttööni, joten se karsi myös ulkomailta tilaamista. Niinpä selasin paljon Suomessa toimivia verkkokauppoja ja yritin löytää itelleni sitä oikeaa. XXL verkkokauppa oli yksi hyvä vaihtoehto. Moni on kehunut näitä Whiten läskipyöriä, joissa hintalaatu suhde on kohillaan. Keväällä kun olin ensimmäisen kerran katsonut kyseiseltä sivulta läskejä niin minun harmikseni juuri ne S kokoiset pyörät olivat taineet loppua eikä ollut enää kokoja jäljellä kuin yli 175cm pituisille ihmisille. Nyt elokuussa kun tarkistin asian uudelleen niin iloikseni huomasin, että XXL mainosti suuresti että ennakkotilaa nyt uudesta parannetusta sarjasta oma läskipyöräsi, mutta kappas vaan - valikoimaan ei kuulunut yhtään S kokoista pyörää. Tästä laitoinkin palavaa palautetta XXL verkkokauppaan.

Satuin sitten googlettelemalla löytämään Rahkamuijan blogin, jossa hän oli käynyt testaamassa Suomen Urheilupyöräilijöiden suunnittelemaa, kasamaa ja testaamaa pyörää. Rahkamuija oli vertaillut omaa White pyörää tähän SUP X-Fat pyörään ja totesi pyörän olevan parempi ja kokokin oli naiselle parempi. Niinpä sitten tuo pyörä jäi mieleeni pysyvästi, koska sattumoisin värikin oli aika herkullinen - kirkkaan oranssi. Pyörästä löytyy hydraaliset jarrut, edessä on kaksi kiekkoa ja takana on 10 vaihdetta, joka siis takaa että vaihteita kyllä pyörässä riittää. Hinta oli 1500€, johon ei siis rapakaaria, pullotelinettä ja polkimia kuulunut.

Alunperin olin haaveillut, että saisin hyvän pyörän 800€, mutta koska tilanne oli hieman epätoivoinen eikä valikoimaa ainakaan näin lyhyelle ollut niin aloin totuttelemaan itseäni enemmän tähän uuteen hintaluokkaan. Paljonhan niitä läskejä kyllä löytyi jonka hintaluokka oli reilusti yli 2000€, joten 1500 ei sittenkään niin paha ollut.

Niinpä minä tilasin oman läskini täältä ja tänne pohjoiseen sillä kesti 3 päivää saapua minun hyvään hoitooni. Kotikylälläni ei löydy mitään virallisia maastopyöräreittejä, mutta koska saaressa sattuu olemaan paljon kuivaa kangasmetsää niin lähdin sinne suuntaamaan. Testasin hiekassa, kapeilla poluilla, juurakossa ja suolla pyörää. Suolla pääsin melko pitkälle, mutta jopa läskin oli suon edessä nöyryttävä ja hyydyttävä kesken matkan. Vettä oli suolla reilusti eikä polkijalla ole turbosääriä, joten ei siellä pitkälle pötkitä. Mutta muuten läski meni loistavasti pehmeällä alustalla ja juurikko ei tuntunut pahalta paksuissa renkaissa. Ilmanpainetta laskemalla kyydistä varmana saisi vielä mieluisamman, mutta polkeminen olisi silloin hieman raskaampaa. Tykästyin!

Olen myös kerenyt käymään tuntureilla pyöräilemässä, jossa maasto on paljon jyrkempää ja kivikkoisempaa ja siinä huomasin että läski on juuri minua varten. Olen melko arkajalka pyöräilijäksi ja esimerkiksi kivikossa otan alamäet rauhallisesti ja pehmeät kohdat ovat ennen jännittäneet mahdollisen uppoamisen vuoksi. Läskissä ei juuri pehmeät kohdat tuntuneet miltään ja kivikon läski menee näppärästi yli eikä siis etupyörä lähde vispaamaan rajusti puolelta toiselle. Jyrkemmät kohdat olivat ehkä vähän raskaampia veivata fatbikellä, mutta toisaalta tämä pyöräilijä ei tuntenut yhtään niin suurta paniikkia vaikeassa kivikossa tai pehmeissä kohdissa. Kyyti oli ehkä vähän tasaisempaa. Voin siis suositella muutamilla pyöräreissujeni jälkeen läskiä kokemattomammalle pyöräilijälle. Itse myös innolla odotan talvea, jolloin pääsee läskiä kokeilemaan lumella.

Tähän on hyvä päättää, koska nyt on kiire lähteä tunturiin pyöräilemään. Ilma on oikeasti aika surkea, mutta ei anneta sen häiritä. Loistavaa Suomen luonnonpäivää!!

Nukkuminen yöttömän yön aikaan

Met lapin ihmiset olhaan totuttu enemmän ja vähemmän, että yölä aurinko paistaa silmiin. Jotkut peittävät klasit kartiineila, mutta minua valosuus ole oikeastaan ikinä häirittenny. Enemmän minua kaupungissa häirttee se ko pimeässä nukut ja klasista loistaa katujen valot. Kuitenkin nämä yöttömät yöt saapii minussaki sen aikaan, etten millään malttais alkaa illalla nukkumaan. Tekis vain mieli lähteä vielä yhele pyörälenkile tai paitkka reissulle tunturiin. Monesti sitä häätyy hillitä ja väkisin alkaa nukkumaan. Juhannuksena en lähteny väkisin nukkumaan vaan päätin oikeasti nauttia yöttömästä yöstä. Aurinko ei malttanu laskea koko yönä ja loi taivaalle mitä upeampia värinäytelmiä, joita oli pakko päästä kameran kansen kuvaamaan. Meinasin että olisin lähteny vielä pyörälä käymään kylälä yhessä kulleromettässä kuvaamassa, mutta sitten alko vähän väsyttään niin jätin sen seuraavalle päivälle.

Nukkuminenhan on aivan älyttömän ihanaa. Mutta miten son niin vaikiaa aina joskus? Pyörit vain sängyssä, herähtelet pikku äähniin ja narahuksiin, ei löyvy sitä oikeaa asentoa ja päässä pyörii enemmän ajatuksia kuin Pekingin ruuhkassa autoja. Kaikki ko on kiinni omasta pää kopasta. Välillä juuri haaveilen, että saisin on/off kytkimen päähän, jolloin sais kaikki ajatukset poikki samaten. Ei mithään muuta ko simmut kii ja pilven hattaroile leijaihleen. Pari söpöä unta kaupan päälle niin yö olisi ollut täydellinen. Yöttömän yön jälkeen pää on ihan sekaisin eikä se aamuinen pörröinen olo lopu koko päivänä ja odotat vain iltaa, koska pääsisi nukkumaan. Sitten kun on ilta ja nukkumaan meno aika niin se uni olisi kuin itsestään kadonnut. Eeeihän minua väsytä. Mikä se semmonen olo muka on. Sen kierteen katkaiseminen on se vaikein osuus. Mun tapauksessa siinä käy niin, että iltaisin alan jännittään unen tuloa - tuleekohan unta tänäkään yönä.

En onneksi kuulu niihin, joilla olisi aina uni ongelmia, vaan ne ovat enemmän viikon parin mittaisia unettomuusjaksoja joihin lopulta auttaa kunnon rentoutuminen tai rankka urheilu. Ja tietenkin... Molemmat tapahtuvat luonnossa.

Mutta on ollut ihan toisen puolen ääritapauksiakin nimittäin joskus olen ollut kovakin nukkumaan. Joskus lokakuussa kun kesätyöt oli saatu purkkiin eikä koulu vaatinut hirveitä suorituksia niin nukuin yössä 12 tunnin yöunet, nukuin parit päiväunet ja olin silloinkin koko ajan väsynyt. Alunperin se lähti siitä että ajattelin että nyt nukun niin pitkään kuin unta riittää, koska olin niin harvoin saanut siitä nauttia. Sitten kun heräsin aamulla eka kerran niin päätin vain jäädä sänkyyn vielä kun ei ollut mitään kiirettä noustakkaan. Sitten siihen jäi koukkuun, kun koko ajan väsytti ja yritti sitä nukkumalla nukkua pois. Ei auttanu. Onneksi koulu taas pelasti ja piti ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas pysymään väkisin hereillä (ei niin helppoa isossa luentosalissa, jossa kuuntelet luentoa 3 tuntia).

Nukkuminen on taitolaji ja joka sen osaa pystyy mihin vain! Nämä kuvat on otettu juhannuksena kello 1-2 aikaan yöllä. Tuon alemmaksi aurinko ei meilä laske.

Aurinkoa ja lunta

Aurinkoa ja lunta, vähän vettä ja taas lunta ja aurinkoa. Siitä tämä kummallinen kevät on nyt tehty. Kesän aloitus siirtyi ensin päivillä ja nyt jo useammalla viikolla. Aluksi olin melko innoissani koska hiihtokausi vain piteni. Lunta riittää eikä tänä vuona ole tullut sitä fiilistä, että nytkö jo se kevät loppui. Tänä vuonna se vaan on jatkunut ja jatkunut. Toukokuu on enemmän tuntunut marraskuulta kuin toukokuulta. Vihreätä ei vain näy eikä tunnu olevan vähän aikaan vielä näkyvissäkään. Mutta eteenpäin mennään, vaikkakin melko hiljaa. Väylälle ei enään mennä pilkille, joten nyt vain ootellaan koska jäät alkaa ryskymään. Oisko jopa ensi viikolla jos ilmat nyt oikeasti lämpenesivät?

Vanhan kansan tiedon mukaan Yrjön, Albertin ja Markuksen väliset kylmät yöt tietävät seuraaville 27 yölle kylmää, joten tämä uskomus näkyy näillä näkyvin pitävän paikkaansa. Mutta kuka uskaltaa väittää ettei jo odottaisi kesää? Jopa tämä talvi ihminen jo vähän salaa haaveilee kauniista yöttömistä öistä ja siitä upeasta vihreydestä joka herää pitkän talven jälkeen eloon. Kohta, ehkä.

Lappilaisen arkipäivä

Multa monesti kysytään, että miten saan ajan kulumaan Lapissa tai mitä mie sielä ees teen vapaa-ajallani. Eihän siellä ole mitään. Nuo kysymykset aina kerta toisensa jälkeen hieman ihmetyttää ko mie en ole ikinä tuntenu Lapissa oloani tylsäksi tai että mie en tietäis mitä mie tekisin. Niinpä mie aattelin kertoa mitä mie tehen töitten jälkeen tai ylipäänsä silloin ko molen Lapissa.

Töitten jälkeen mie ensten ruukaan vähän syöpästä. Tiistaina mie pakkasin reppuun kameran ja tinalankakorut ja menin ulos. Laitoin jalkaan lumikengät ja aattelin etten mie varmaan ole ko tunnin ulkona ko käyn vähän koruista näpsäsemässä kuvia. Kävelin väylän poikki Ruottin puolelle ja löysin kaatuneen kelopuun ja siinä mie innostuin enemmän ko vain vähäsen kuvaamaan. On nuo kelopuut kyllä niin kauniita. Sitten mie jatkoin matkaa ja rämmin päättömästi menemään tietoakaan määränpäästä. Oli vain niin hauskaa ko hanki ei upottanu ollenkaan ja mettässä kulkeminen oli niin paljon helpompaa ko esimerkiksi kesälä. Sitten ko mie tulin kotia niin kello oliki jo puol yheksän eli olin melkein kolme tuntia ulkona pyöriny. Olin jopa vähän miettiny että olisin vielä pitemmän reissun käyny, mutta ko nälkä iski niin piti tulla takasin kotia. Sitten tunnin ajan neuloin koruja ja kattoin samalla telkkaria.

Keskiviikkona mie taas ensten vähän syöpäsin. Silloi syöpäsin vähän enemmän ja tuli vähän ähky olo niin hääty ootella, että vatta laskettuu ennenkö lähtee hiihtään. Niinpä mie siivosin, vaihetin verhoja ja lakanoita. Sitten mie lähin käymään hiihtämässä. Oli aivan ihana hiihtokeli ja mie taas ihmettelin, että missä muut ihmiset on. Eläkeläiset ko käypii päivällä vain hiihtämässä niin latu on melko hiljanen ilta-aikaan. Mie pari tuntia melko hiljaseen tahtiin hiihtelin ja siinä tuli peräti 3 muuta ihmistä vastaan. Hiihon jälkeen mie kävin sitten saunassa, venyttelin ja muokkasin kuvia ennen nukkumaan menoa. Sängyssä taas mietin että olispa ollu mukava vielä keretä käyä lumikenkäilemässä, mutta ei se auta ko jättää seuraavaan päivään.

Tänhään mie sitten kävin fysioterapeutilla näyttämässä tuota minun koipea, joka on ollu jo yli viikon kipeä. Niin sitä hierottiin, laitettiin akupunktioneuloja, laitettiin teipit ja ohjeistettiin jumppaamaan ja venyttelemään tuota kipeää jalkaa. Juoksukielto tuli ja hiihostaki pitäs ottaa taukoa ainaki tämä ilta. Liukkailla hiihtokeleillä ei suositeltas ollenkaan hiihtämään ennen kuin jalka olis kunnossa. Voihan rähmä. Tuon jälkeen kävin ruottin puolella kaupassa ja sieltäkö tulin kotia niin ruoka oli valmis. Nyt vähän haaveilin että lähtisin tuonne sakeaan räntäsateeseen lumikenkäileen. Ei se sitä multa ainakaan kieltäny.

Huomenna mie haaveilin ajelevani Äkäslompoloon töitten jälkeen ja sielä voisin käyä kattomassa urheiluliikkeistä ensin alennuksia ja sitten lähtisin hiihtämään pitemmän lenkin. Ens viikolla en ole enää hiihtämässä, joten toivotaan että tuo jalka nyt tuon reissun ees kestäis. Lauantaina taas ajattelin lähteä käymään tunturissa laskettelemassa ja sunnuntaina häätyy suunnata jo kohti etelää. Enköhän mie sielä peräti perjantaihin asti malta olla ko tulen vappua sitten tänne taas viettään.

Eihän mulla täälä aika kulu milhään... Mulla aika lentää!