29.9.2015

Viikonloppu Itävallan Attersee järvellä

Attersee järvi oli ehdottomasti mun lempipaikka Itävallassa. Kyllähän me vaikka missä siistissä paikassa käytiin mun kesäloman aikana, mutta nainen joka rakastaa vettä ei voi olla muuta kuin taivaassa, kun tällaisen paikan löytää. Lisäksi aurinko oli paahtanut aivan liian kuumasti suomalaisen tytön makuun koko viikon eikä uimapaikkoja ollut koskaan liikaa lähimailla. Viimein kun pääsin kuumuutta pakoon järveen niin enhän minä sieltä pois halunnut tulla! Vesi oli vielä (mun asteikolla) tosi lämmintä (Itävällan kylmin järvi), joten missään vaiheessa mulla ei tullut edes kylmä eikä siis mitään halua poistua vedestä.

Attersee on kuulema hyvin suosittu lomakohde itävaltalaislla kesäloman aikaan. Kyllähän sielä myös väkeä tuntui olevan, mutta isoon järveen kaikki mahduttiin hyvällä sovulla. Kaveripariskunnalla, joiden luona majailin suurimman osan lomastani, oli vuokrattuna asuntovaunupaikka, joka onneksi oli melko lähellä rantaa. Heillä myös sattui olemaan vanha surffilauta (ilman varjoa), jonka päällä oli hyvä harjoitella vähän sup-lautailua. Melan olivat erikseen joutuneet ostamaan, mutta lauta toimi mainiosti hommassa, vaikka tasapainoa ja keskittymistä se vaati aika paljon. Lisäksi lauta ei ollut kevyimmästä päästä niin se jouduttiin kuljettamaan pyörään liitettävässä kärryssä. Olen itse joskus haaveillut sup-laudasta, mutta kun hinnat näin niin päätin luopua haaveesta. Jos Suomen kesät ja järvet olisivat edes hitusen Itävallan luokkaa niin ostaisin ehdottomasti ihka oikean sup-laudan. Surffilauta ainakin vaati syvän järven, jotta kaatuessa ei löysi päätään kiveen (kaatuminen oli hyvin yleistä). Lisäksi kun muistelee tämän kesän lämpötiloja niin eipä varmaan olisi montaa kertaa tullut vesistössä nautittua sup-laudasta.




Maisemathan oli ihan henkeä salpaavat. En kamerallani saanut kunnolla taltioitua (MITÄÄN) järven väriä, joka oli ihan oikeasti turkoosin värinen. Lisäksi vesi oli niin kirkas että pohjan näki melko syvälläkin.

Enhän minä epähuomiossani (itsekkyydessäni) huomannut muiden fiilistä järvellä. Polskin, sukeltelin ja meloin menemään ja sitten vasta tajusin että olin ollut järvellä jo aika pitkään.. Turistioppaillani oli tietenkin kerinnyt jo kylmä tulla, joten loppuillan sainkin melko nolona olla, kun minua joutuivat odottelemaan.

Aika hieno.. Onkohan kasveja koskaan revitty talon seiniltä pois..?





Sunnutai-iltana ennen lähtöä käytiin vielä viimeiset hyvästit sanomassa järvelle. Kyllähän mie vähän harmittelin kun sieltä piti lähteä.. Oisin kyllä voinu jäähä koko heinäkuuksi sinne tutkimaan ympäristöä pyörällä. Järvi kun ei ollut kaukana oikein mistään.. Lyhyt matka Salzburgiin, lyhyt matka vuorille ja pieniä kyliä tien varret täynnä. Olen niin kateellinen mun turistioppaille, jotka saavat käydä joka viikonloppu tuolla. Ihan unelmapaikka!

Ehkä joku kerta lähden tuolta länteenpäin enemmänkin reissaamaan.. Oli se sitten autolla tai pyörällä :)

25.9.2015

Hailuodon auringonlasku

Hailuoto <3 Se on kyllä ehdottomasti mun suosikkipaikka Oulussa. Eihän se kyllä Ouluun, mutta juuri se tekeekin siitä niin eristäytyneen ja ihanan. Haluaisin ehdottomasti useamminkin käydä Hailuodossa pyörähtämässä, niin kesällä kuin talvellakin, mutta edelliskerrastaa en edes muista. Olen tainut ennen tätä reissua käydä vain kaksi kertaa Hailuodossa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että siellä voisi käydä vaikka joka viikonloppu.

Kesäisinä viikonloppuina Hailuoto on hyvin suosittu kohde lähteä viettämään lämmintä päivää rannalle. Lautat ovat täyteen ahdattuja ja jonot niihin myös sen mukaiset. Tänä kesänä hellepäiviä oli aivan liian vähän joka kyllä minimoi mahdollisuuksia käydä Hailuodon rannalla nauttimasta helteestä. Lähdettiin kuitenkin kaverin kanssa käymään elokuussa (kesän ainoina hellepäivinä) Hailuodossa. Päivä meni valitettavasti muita töitä tehden, mutta lähdimme Hailuotoon ajeleen noin kolmen aikaan päivällä ja kotia tultiin joskus yöllä kahdentoista aikaan.



Keksiä, limsaa, kuivaalihaa, karkkia... Herkut mukana, nyt voidaan lähteä! :) Makoiltiin vaan hiekalla, syötiin herkkuja ja nautittiin fiiliksestä ja auringosta. Käytiin jopa meressäkin pulahtamassa eikä se edes kovin kylmää ollut. Tuuli oli vain melko kova ja vedestä ei tehnyt mieli ollenkaan nousta.. Oli aivan liian hauskaa aalloissa molskia ja tuntea itsensä taas lapseksi. Hiekkaa vain löytyi polskimisen jälkeen myös niistä paikoista minne se ei kuuluisi...



Lautta-aikatauluja katseltiin ja päätettiin lähteä toiseksi viimeisellä, yhdeksän lautalla, mutta loppujen lopuksi kävi taas niin, että lähdettiin aivan liian myöhään rannalta liikkeelle ettei ollut mitään mahdollisuutta keretä enää siihen lauttaan. Ei kuitenkaan enää viitsitty jäädä rannalle loikoilemaan, ettei vain myöhästyttäisi myös siitä viimeisestä lautasta. Käytiin sitten kiertelemässä muitakin paikkoja kuin vain Marjaniemeä ja sen vuoksi löydettiin tällainen oma salainen uimaranta. Vedessä en käynyt, joten en osaa sanoa olisiko ranta ollut jopa parempi kuin Marjaniemi.


Näitä kuvia katsellessa tulee taas se sama kutina, että nyt pitää useammin yrittää käydä Hailuodossa. En voi olla muuta kuin kateellinen niille ihmisille, jotka Hailuodossa saavat asua. Se on ihan oma paikkansa eikä siellä näy sitä kaupungin vilinää ja melskettä vaikka Oulun lähellä ollaankin. Sen vuoksi en myöskään kannata siltaa Hailuotoon, jotta sen rauha säilyisi niille, jotka ovat sen ansainneet.

19.9.2015

Prandegg - Linnan rauniot

Jäänyt vähän vähemmälle Itävallan reissuta kertominen, vaikka siitä reissusta voisi vaikka kirjan kirjoittaa! No, ei ehkä ihan kirjaa, mutta kirjallisen kuvia ainakin. Tämän kirjoituksen halusin eritoten kirjoittaa, koska se muutti ainakin mun omia käsityksiäni Euroopassa olevista linnoista. Nimittäin Euroopassa oikeasti vanhoja linnoja löytyy melkein joka nurkasta, mutta kaikki ei ole enää kunnossa. Linnojen kunnostaminen kun tarvitsee vähän suuremman luokan rahakirsttua ja jos kunnostaminen on jossain vaiheessa alkanut lipsumaan niin uudelleen kunnostus maksaa hunajaa.



Die Burg Prandegg oli siis yksi raunioutunut linna Linzin lähellä. Mun oppaat eivät aluksi halunneet mainita minne ollaan menossa, vaan pitivät sitä enemmän yllätyksenä ja pakko myöntää että hyvän yllätyksen minulle keksivät. Tykkään kierrellä paljon linnoja, mutta tämän kaltaista linnaa en ole ennen nähnyt. Nimittäin linna, joka ei ole turisteja täynnä. Eikö kuullostakin aika oudolta yhtälöltä? No kun niitä nyt sattuu tuolapäin löytymään niin ei ne nyt niin suuria nähtävyyksiä enää ole. Vähän niin kuin Lapissa jotkut tunturit.. Turistit kun pukkaavat aina niihin tunnetuimpiin, mutta eivät niihin vähemmän tunnettuihin. Lapissa on valinnan varaa tuntureissa, kun taas Keski-Euroopassa on varaa valita mitä linnoja käy ihailemassa. Alla olevassa kartassa juuri näkyy vanha tie, jonka juurella on linnoja ollut. Joskus siis voisi tehdä tällaisen reissun ja käydä kaikki nuo linnat kiertämässä. Kaikki linnat eivät vain saata olla vieraille avoimena. Tämänkin linnan vieressä oli toinen linna, jonka yksityinen oli ostanut omaan käyttöönsä ja aloittanut kunnostamisen.


Linnanneito odottelee prinssiään... Taitaa luurangoksi muuttua ennen sitä




Infoa en osaa oikeastaan linnasta paljoa kertoa. Wikipedian mukaan ensimmäisiä mainintoja Prandegg linnasta on vuodelta 1278. Tämän jälkeen linna jaettiin kahden eri henkilön kesken ja sen jälkeen se kuului eri perheille kunnes 1631 Jörger perhe joutui protestanttien painostuksesta myymään koko omaisuuden. 1642 vuonna linna jälleen myytiin ja tästä alkoi linnan rappeutuminen.


Linna sijaitsi monen mutkan takana maaseudulla. Tämä linna oli tosiaan hyvin rauhallinen, koska ainoastaan yksi pariskunta sattui samaan aikaan linnassa vierailemaan. Muuten saimme rauhassa ihastella paikkaa, vaikka paikalliset itikat varsin ihastuivat takareisiini ja tekivät mahtavat pahkurat jalkaan. Vieläkin arvet niistä itikoista jaloissani.. Eivät olleet ihan pienimmästä päästä ne hyönteiset!