30.9.2018

Kameran kanssa omalla pihalla







Yksi syy miksi niin nautin aina lapsuudenkodissa vierailusta on se oma piha. Edelleen kun Oulussa asun luhtitalossa niin se oman pihan uupuminen, joka vuodenaikana, risoo mieltäni. Kesällä varmaan eniten, mutta taas näin syksyllä tulee huomattua kuinka ihanaa on kun on oma piha. Ensimmäiset ruskakuvat ovat juuri otettu päivällä, kun siskon tytön kans lähdettiin ulos leikkimään, kerämään lehtiä ja meidän vanhoilla rattailla kärräämään lähialueella. Ei tarvitse kauas lähteä, kun kaikkea kivaa tekemistä keksii jo omalla pihalla.

Illasta sitten saunottiin ja mie kävin vielä (ehkä) viimeisen kerran väylässä pulahtamassa. Vielä ei ollut niin säkkipimeää ettäkö olisi revontulet näkyneet, mutta iltaa myöten niitäkin alkoi näkymään. Kävin kovaa henkistä taistelua siitä lähtisinkö ulos revontulia kuvaamaan vai ihailisinko niitä vain sisältä. Aina kun katsoin ikkunasta ulos niin revontulet tuntui vain voimistuvan ja voimistuvan - vinkaten että ala jo tulla. Niinpä mun oli myönnyttävä ja lähettävä jalustan, itselaukaisimen, kameran ja valovoimaisen optiikan kanssa pilkkopimeään kuvailemaan. Taas oli aikaa yökuvailusta niin kyllä siinä vain aikaa meni ennen kuin sain kaikki kuosiin asetukset kamerassa ja jalustan kuosiin. Noh - mun tuurilla revontulet himmeni hyvin häilyviksi eikä kuvista meinannut tulla mitään. Päätin urheasti kuitenkin odotella jos ne uudelleen tulisivat. Ei ne enää niin voimakkailta näyttäneet mitä aiemmin, joten näihin oli tyydyttävä. Ehkä seuraavalla kerralla menen suosiolla heti ulos kuvaamaan, vaikka kuinka tekisi mieli mennä nukkumaan. Nimittäin seuraavina iltoina ei ollut mitään toivoa revontulista, kun paksu sadepilvi peitti koko taivaan.

11 kommenttia:

  1. Oi miten ihania kuvia, niin kauniita♥ Hyrrr..kun tuli vilakka kun luin tuosta pulahduksesta, minä olen kyllä sellainen vilukissa ettei itseltä onnistuisi enää näin syksyisin..Enkä kyllä ymmärrä kuinka sitä on lapsena avannossakin tullut polskuteltua useamman kerran:) Leppoisaa syyspäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä silloin miettii kun menee sinne veteen, että mitä ihmettä täälä tehen - täähän on ihan jääkylmää. Mutta sitten kun siinä pääsee pulahtaan niin hoksaa ettei se niin kylmää olekkaan. Sitten varsinkin kun nousee ylös vedestä niin se tunne on ihan parasta! :) Mukavaa syyspäivää myös sinne! :)

      Poista
  2. Meiltä löytyy valosaastetta sen verran, että pitää lähteä kotipihaa kauemmas ja tähän mennessä on se sohva kutsunut liikaa. Toisaalta revontulet ovat etelässä harvinaisempiakin. Yleensä ollut aika vaatimattomat taivaanvalot. En tiedä osaisinko edes kuvata!? Netistä varmaan löytyy neuvoja. Hienot syksyiset kuvat sait ja hyvinhän nuo revontuletkin loimottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen kans muutaman kerran miettinyt, että pitäisi lähteä vähän kauemmas ja vielä aukeammalle paikalle niin vielä paremmin erottuis revontulet. Mutta ajatus lähteä illalla pimeään haappuileen eikä mitään varmuutta näkyykö revontulia kovin voimakkaana ei oikein lämmitä mieltä.

      Kyllähän revontulien kuvaaminen on ehkä kaikista haastavinta, mutta harjotellessa kai sitä paranee..?

      Poista
  3. Upea pisarointi punaisen pihlajan lehdillä. Näin se on revontulet ei odota, on hyökättävä heti kun antavat pienintäkään merkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näköjään - ei kannata olla liian pohtiva revontulien suhteen. :)

      Poista
  4. Tosiaan aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
    Hienot kuvat

    VastaaPoista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)