Lauantait... Maailma on auki etkä tiä mitä kaikkea sitä tällä kertaa kerkiäisi tekemään. Suunnitelmana oli suunnata tunturiin ja koska en ollut taaskaan sisäistänyt kuinka nopeaa jo pimeys tulee niin lähdin aivan liian myöhään. Olin Lompolossa kahentoista aikaan ja aurinko paistoi oikein nätisti taivaalta. Jätin auton Kesänkijärven rannalle ja suunnittelin käveleväni hiihtoreittejä pitkin Lainio tunturille. Tunnin käveltyäni metsäreittiä pitkin alkoi tunturimaisemat jo niin paljon poltteleen, että käännyin takasin ja päätinkin lähteä Kesängin päälle. Taas jäi Lainiotunturin valloitus ja Kesänki veti pitemmän korren.
Kesängin päälle päästyäni tajusin, että nyt niitä lumikenkiä olisi tarvinut. Alhaalla metsässä lunta oli sen verran ettei lumikenkiä olisi tarvinut, mutta ainahan tunturissa on enemmän lunta varsinkin kun tuuli tasoittaa kaikki kuopat ja montut lumella.
Kesängin kylkeen oli tullut uusi kota pystyyn ja päätinkin sielä käydä keittämässä lumen, jotta saisin retkimuonan valmistettua. Yllättävän kauan meni, että sain lumen kiehuvan kuumaksi. Repussa kuitenkin kannoin omaa kaasusäiliötä ja trangiaa mukanani, joten varmaan nopeampaa olisin saanut lumen sulatettua sillä.
Eväiden syönnin jälkeen oli alkanut jo selvästi hämärtää eikä lumikenkiä tullut mukaan niin päätin samaa reittiä pitkin palata takaisin autolle. Se myös kannatti. Maisemat tunturin päällä ilta-auringossa olivat mitä parhaimmat.
Enää viikko, kun pääsen taas Suomen korkeimmille tuntureille lumikenkäilemään. Me nimittäin lähdetään Suomen itsenäisyyttä juhlimaan Kilpisjärvelle. Saanatunturi valaistaan maanantaista tiistaihin ja minä ainakin haluan olla sen upean näytöksen olla näkemässä!