Pukeutuminen pakkaspäivinä

Moni ihminen varmaan käpertyy kovimmilla pakkasilla viltin alle kutomaan sukkia tai katsomaan Netflixiä. Mukavia harrastuksia molemmat, mutta itse nautin kaikista eniten ulkoilusta juuri kovimmilla pakkasilla. Kuinka kauniina metsät, tunturit ja vesistöt näyttäytyvätkään kun maisemat hehkuvat pakkasen väreissä ja kaikki on niin tyyntä ja hiljaista. Oma suosikkilajini kovilla pakkasilla on ehdottomasti lumikenkäily. Metsässä hiihto metsäsuksilla on hieno laji, mutta tiheässä ja ojitetussa metsässä metsäsukset eivät olekkaan enää niin kätevät niin sen takia turvaudun useimmin lumikenkiin.

Monet tutut, jotka minua instassa seuraavat, ovat ihmetelleet kuinka tarkenen kovilla pakkasilla lumikenkäillä. Juurikin sormet ja varpaat ovat monelle ne heikoimmat kohdat ja voin ihan samaistua ja sanoa, että tiedän kyllä miltä tuntuu kun sormet ja varpaat ovat melkein aina jäässä. Mutta tähän ikävuoteeni mennessä olen kyllä erittäin hyvin oppinut pukeutumaankin. Karvalakkini on paras asuste kovilla pakkasilla, koska se pitää niin viimat ja kylmän ilman kurissa. Sitten kengät ovat olleet ne vaikeimmat löytää, mutta nykyiset Haglöfsin Gore-Tex korkeavartiset talvikengät ovat olleet ihan nappi ostos. Löysin ne muistaakseni viime vuonna Haaparannan Haglöfs liikkeestä alennuksesta, mutta jäljellä oli enää isoja kokoja. Oma normaali kengänkokoni on 39, mutta nuo kengät olikin kokoa 40 2/3. Tavallisella sukalla kengät ovat tottakai liian suuret ja hölskyvät jalassa, mutta kun laittaa pari villasukkaa jalkaan niin kengät ovat juuri sopivat. Talvivaatetuksessa onkin kaikkein tärkeintä, että vaatteet eivät ole liian timmit ja tiukat vaan mielummin koon tai pari kokoa isommat niin voi paremmin kerrospukeutua.

Käsineinä käytän lovikkavantuita tai paksuja lampaannahkahanskoja. Vantuut ovat siitä hyvät että ne hengittää ja ne onkin paremmat lumikenkäillessä, jossa kyllä lämmin tulee kun hetken tarpoo. Jos taas mielii esimerkiksi pilkkimään lähteä kylmemmällä säällä niin sitten suosittelisin lämpöpohjallisia kenkiin, jotka saa esimerkiksi kaukosäätimellä päälle, kun tuntuu että varpaat alkavat kylmenemään. Lisäksi pilkkimiseen olisi parempi laittaa ensin kevyttä merinovillaa alle, sitten paksumpaa villapaitaa, sitten untuvatakki ja sitten vielä toppa- tai kuoritakki päälle. Haalaritkin on hirveän käteviä pilkkipuuuhissa niin on pienempi riski, että alaselkä jäisi paljaaksi.

Eli toivottavasti kellään ei jää ulkoilut välistä kovilla pakkasilla vain sen tekosyyn takia etteikö ulkona tarkenisi. Ulkona kyllä tarkenee, kun on oikeat vermeet ja asenne. Vähän lompakkoa tottakai vaatii, että varusteita saa ostettua, mutta suosittelen kyllä ostamaan hyviä ja laadukkaita asusteita, jotka palvelevat pitkään. Suomen pitkä talvi pitää huolen, että lämpimät kamppeet ovat aina IN. Hienoa tietenkin on jos osaa kutoa esimerkiksi tuollaisia villapaitoja, mikä roikkuu tuossa yhdessä kuvassa ladon seinällä. En itse vielä moista osaa, mutta sellaisen onnistuin itselleni saamaan vaihtokaupan yhteydessä ja siitä on kyllä tullut mun tämän vuoden suosikkipaita. Jos joku osaa riddareita neuloa niin nostakaa käsi ylös! Teen jatkossakin mielelläni, vaikka vaihtokauppaa riddareista.

Ihanaa ja aurinkoista lauantaita kaikille!

Yhteiset harrastukset talvella

Taas mie sain jälleen kerran huijattua hellun mukhaan tuntuhriin joulun aikhaan. Huijata sitä tosissaan saapii ko vastassa on pilkkiminen. Huijaamisessa mie onnistun useimmiten vain silloin ko on kovia pakkasia. Ei silloin ole mukava pilkillä istua. Minusta on mukava, että met joskus yhessäki käymä tunturissa. Toisaalta mieki voisin useammin käyä pilkillä, mutta olen niin kylmän arka (liian paljon paikallaan oloa), että en mie kauaa viihtyis talvella pilkillä. Keväällä son mukavaa, kun aurinko lämmittää niin muutama välikerrasto riittää toppavaatteiden alle.

Vaikka meilä on yhessä mukavaa tunturissa, lumikenkäilyreissuilla tai patikointireissuilla niin hellu pakkaa olheen melkko malttamaton. Se haluais, että olhaan koko ajan menossa eikä turhaa pysäheltäs. Tämä "turha" pysähtely taas johtuu siitä, että mie pakkaan ottamhaan kuvia jos näen hyviä kuvakohteita. Hellu taas ei ota kuvia ees omala puhelimella, joten ei se oikein meinaa ymmärtää tätä minun rakasta harrastusta. Mie tykkään paljon luonnossa kulkea, mutta siihen useimmiten kuuluu myös valokuvaus, joten seki pitäs jotenkin hänen sietää.

Ei me senthään aleta riitelheen (ei kai tuo hellu ossaakhaan riiellä?), mutta kyllä se minua monesti kiusaa sillä "No niin!" - jankutuksella. Ruukaan sanoa takasi, että jos et lopeta tuota "No niintä" niin sie jäät tänne methään ko mie en ota sinua authoon kyythiin. Saattaa solla jopa minuutin hiljaa ennen kuin se "No niin!" tulee taas. Pääsen mie joskus takasinki sanhoon sille, ko se taas tykkää pysähellä kathoon elukoitten jälkiä tai jopa niiden ulosteita. Monesti olen kysyny, että joko sie maulta tunnet kaikkien elukoitten ulosteet. 

On se kuitenkin niin mukavaa, että met molemmat viihymmä ulkona oli siihen sitten valokuvaus lisättynä tai ulosteiden tutkailua. Vois asiat olla erillä tolalla: toinen laukkois vain kaupoila shoppailemassa ja toinen vain pelais kotona sisälä. Nyt met senthään molemmat olhaan ulkona ja melko useasti samassa paikassa. Hauskaa meilä on, vaikka toisia kiusaamaki.

Tavoite vuodelle 2018: Koe Lappi monipuolisemmin

Tykkään kulkea tuttuja ja turvallisia kotikunnan tuntureita kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne on mulle niin tuttuja, että osaan oman fiiliksen mukaan valita mulle juuri sopivan patikkareitin, kun tiedän reitin vaativuuden ja kauanko se vie. Tai ainakin suurimmaksi osaksi osaan arvioida suht hyvin... Silti kaipaan välillä vähän vaihtelua ja olenkin nyt yrittänyt ottaa tavoitteeksi tälle vuodelle kartoittaa vähän enemmän Lapin patikkareittejä eikä liikaa jumittua tuttuihin ja turvallisiin Tunturi-Lapin reitteihin ja tuntureihin.

Ollaan hellun kansen suunniteltu jo pari kuukautta, että lähetään vähän pienemmässä tunturissa käymään nimittäin Suomutunturilla. En ole elämäni aikana käynyt kuin kaksi kertaa Kemijärvellä, joten on jo korkea aika virkistää muistia. Lisäksi kesällä tai syksyllä toivoisin retkiä enemmän Pohjois-Lappiin ihan Utsjoelle asti. Se on vielä niin vähän koluttu paikka mulle.

En silti jätä tuttua ja turvallista Tunturi-Lappia täysin unholaan. Muonion tunturit jo tarvoavat minulle kiitettävästi vaihtelua. Lisäksi Kilpisjärvellä on jokin kumma vetovoima minua kohtaan, kun en vaan millään saa siitä paikasta tarpeekseni. Aina niin haikeilla mielin sieltä pois joudun lähtemään, kun tuntuu että on vielä niin paljon näkemättä Kilpisjärven (ja koko käsivarren) ihmeellisestä maailmasta.

Eikä tietenkään voi unohtaa Kittilää. Moni Kittilän lähituntureista on tullut koluttua, mutta joulun aikana satuin käymään serkun tykönä Kiistalassa ja silloin mieltäni jäi vaivaamaan tämä yksinäinen Kumputunturi...

Toisaalta Kainuun tutkiminen kiinnostaisi myös ihan hirveänä, mutta miten kerkiän joka paikkaan yhtä aikaa?

Onko sinulla jokin paikka Suomessa missä haluaisit tänä vuona päästä käymään?

Napapiirin kaamos

Näyttääkö siltä, että meillä Napapiirin pohjoispuolella olisi pimeää? Mulle nämä valot kelpaa aivan hyvin, mutta kohtapa yks iso pallukka alkaa taas paistatteleen pitkin päivää. Nimittäin kaamos on taas ohi, mutta sydäntalvi on parhaimmillaan.

New York Times lehti pyysi pohjoisen asukkeja kirjoittamaan vinkkejä, kuinka selvitä kaamoksesta ja miten kaamos meihin vaikuttaa. En kerennyt kirjoittamaan lehteen omia vinkkejäni ja omia mielipiteitäni kaamoksesta, mutta ajattelin kuintekin teille kertoa oman mielipiteeni kaamoksesta. Onneksi lukijani ovat todennäköisesti helpompi saada ymmärtämään ettei kaamos ole niin paha, kuin isoissa kaupungeissa asuvat ihmiset tai ihmiset jotka eivät tiedä muuta lomakohdetta kuin "mahdollisimman lämpimässä".

En silti väitä, että kaamos olisi mitenkään helppoa aikaa. Nimittäin kyllä minäkin tavallaan kaipaan aurinkoa ja ehkä eniten aamuaurinkoa niin herääminen tuntuisi vähän helpommalta. Jos talvella ei ole mennyt ajoissa nukkumaan ja aamulla on aikainen herätys niin kyllähän se vaatii työtä, että sieltä sängystä pääsee ylös. Kesällä jotenkin se tuntuu paljon helpommalta, vaikka unet olisivat jääneet vähemmälle. Niinpä ensimmäinen vinkkini on, että: 

1. Nuku tarpeeksi. Laita aina samaan aikaan nukkumaan ja herää n. 7.5-8 tunnin päästä.

Kaksi muuta asiaa, jotka pitävät minut virkeänä ovat D-vitamiini ja urheilu. Jos jompi kumpi jää, niin huomaan kyllä heti omassa vireystasossani puutteita. Urheilu auttaa myös nukkumaan sikeämmin öisin ja jos urheilusta on nauttinut ulkona niin on varma ettei illalla ole mitään ongelmia unen saannissa.

2. Urheile (ulkona mieluusti) ja käytä D-vitamiinia.

Päivänvaloa ei oikeastaan kerkeä näkemään työssäkäyvänä kuin viikonloppuisin, joten silloin päivänvalosta pitäisi myös ottaa kaikki ilo irti. Ei silti kannate linnottautua sisälle, koska ulkona ei enää mitään näe iltaisin, vaan ottaa vaikka otsalampun otalle tai nauttii kuutamon heijastamasta valosta. Silmät myös äkkiä tottuvat pimeään, joten lumella kulkeminen tuntuukin aika iisiltä ilman ylimääräisiä valoja.

3. Älä linnottaudu sisälle pimeän vuoksi, vaan nauti ulkoilusta myös pimeän aikaan.

Minusta tärkein asia, niin kuin monessa muussakin asiassa, on oma asenne. Jos ajattelet, että inhoat pimeää ja kylmää ja haaveilet vain hiekkarannoista ja uima-altaista niin onhan oman pään aika vaikea tottua ajatukseen auringottomasta ajasta. Lisäksi kuulen niin paljon ennakkoluuloja ihmisiltä, että tekisi mieli huutaa päin naamaa että mistä sie tiät kun et ole koskaan asunut elänyt paikassa missä on kaamos. Toisaalta, jotkut on ehkä luotu aurinkorannoilla makoilemaan ja toiset taas kulkemaan omia polkujaan.

4. Asenne ratkaisee!

Kaikesta huolimatta, kyllä mie myös ootan kevättä, kevät hankia ja auringon paistetta. Auringossa ei ole mitään vikaa näillä leveysasteilla! :)

Onko teillä mitä muita vinkkejä kuinka selvitä/nauttia kaamoksesta?

Kellostapulin lumiset maisemat

Kiilopää porokoru

Kellostapuli on siitä mukava, että autonki pääsee jättämhään melko ylös Ylläksen juurele niin kovila pakkasilla ei ihan niin jäässä ole auto, kun taas jättäisi auton alas kylälle. Lisäksi Kellostapuli on helppo ja erittäin nopea valloittaa, mutta silti tarjoaa upeat maisemat. 

Ensin ko lähethiin kenkäihleen niin pilvet oli taas niin matalalla, että harmittelin miksi olin ees kameran ottanu mukhaan ko ei taas mithään näkis. Mutta ehkä mulle haluthiin olla ystävällisiä nimittäin niin ne pilvet hiljalleen häipyivät ja mulle riitti hommia kameran kansen. Niin kuin viimosesta kuvasta näkkee niin kyllähän siinä vähän innostu tanssahtelemaan kun oli niin mukavaa. On muuten aika hankalaa tanssia lumikengät jalassa, mutta en kertaakaan kaatunut! :)

Otin myös sopivasti mukaan uusia koruja, jotka olin jouluna tehnyt valmiiksi. Vaikka vannoin etten tekisi joulun jälkeen vähään aikaan koruja, kun neuloin niitä turhan ahkerasti marraskuussa, mutta niin mie sain uuen idean ja soli ihan pakko toteuttaa. Hyvännäkösiä niistä kyllä tuliki! Saanko esitellä: Kiilopää porokoru.

Minun rakas Suomeni

Minulle tärkeimmät asiat Suomessa ovat: puhdas ja koskematon luonto, tasa-arvo ja ilmainen koulutus. 

Luonto on minulle hyvin rakas ja kunnioitan sitä syvästi. Haluaisin, että sitä enemmän arvostettaisiin ja pidettäisiin huolta että meiltä jatkossakin löytyy koskematonta luontoa. Puhdas luonto pystytään pienillä ratkaisuilla äkkiä menettämään. Luonnon tarkoitus ei ole vain taata meille taloudellista varmuutta.

Vaikka Suomi ei vieläkään ole täysin tasa-arvoinen maa niin silti pidän lottovoittona syntyä Suomeen. Tuntisin olevani varmana vanki maassa, jossa naisen asema olisi heikko enkä saisi toteuttaa omia unelmiani sukupuoleni vuoksi. Suomessa saan elää vapaasti ja valita omat tieni ilman muiden lupaa. 

Minun perheelläni ei koskaan ole ollut ylimääräistä rahaa niin paljoa, että me oltaisiin esimerkiksi koskaan pystytty käymään ulkomaanmatkoilla. Niinpä minulle tehtiin hyvin nuorena jo selväksi, että koulutus tulisi hankkia ja opiskelurahoja kannattaisi alkaa hankkimaan hyvissä ajoin. Nuorena menin töihin, mutta en ikinä olisi pystynyt maisteriksi asti opiskelemaan 6 vuodessa, jos koulutuksesta olisi pitänyt maksaa. Olen siis erittäin kiitollinen, että minulle tarjottiin ilmainen koulutus, vaikka vanhemmillani ei olisi siihen ikinä ollut varaa. Toivottavasti näin tämä myös säilyy ja pidetään huoli, että kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus korkeakoulututkintoon. Siihen ei saa vaikuttaa se, kuinka paksu lompakko vanhemmilta löytyy (koska se ei kerro lapsen älykkyydestä yhtään mitään!!).

Kiitos rakas Suomi! Toivottavasti seuraavana satana vuotena jaat edelleen meille muutamalle miljoonalle lottovoittoja syntyä tänne.

Kuka pimeässä vaeltaa

Kesä-aikaan ollaan taas siirrytty ja Lappi pieksee etelän valon määrällä taas mennen tullen. Oulusta 330km pohjoisemmaksi kun jo mennään niin tällä hetkellä siellä on päivänpituus 8 minuuttia pitempi. Ou jee.. Mutta niin. Mites tämmönen iltatorkkuja jaksaa enää yökuvia lähteä ulos kuvaamaan, kun pitää valvoa yli 10 asti iltaan ennen kuin on edes toiveita nähdä tähtitaivas tai revontulia! Hö. Vois sitä pimmeyttä vähän pitempään kestää. Ei vais - on se niin taas mukavaa herätä aamulla varhain kun on jo aavistuksen verran valosaa. Illalla taas kerkiää pitkiä hiihtolenkkejä tekemään eikä tarvitse pelätä pimeässä hiihtämistä. Ei siinä mitään vikaa muuten, mutta kun meinaa mennä rähmällensä kun tulee pikku kuoppia tai mäkiä maastossa joita ei hämärässä enää silmät huomaa.

Asiasta kukkaruukkuun - eli blogiin. Olen vähän innostunut silloin tällöin tekemään pikku ulkonäkömuutoksia blogiini ja olen ihan tyytyväinen ollut saavutuksiini. Uuden yläbannerin kans taiteilin sunnuntaipäivän ja siinä sivussa tein muutoksia sivubanneriin. Värimaailman halusin siniseksi eli lempivärini mukaiseksi. Tekstejä muokkasin niin että jotkut ovat isoilla kirjaimilla kirjotettu ja teksti olisi laidasta laitaan rivitetty. 

Lisäsin myös hieman blogin leveyttä ja ja sivubanneria kavensin, jotta saisin blogiteksteihin isommat kuvat laitettua. Vaaka-kuvat eivät ole ennen päässeet kunnolla oikeuksiinsa. Yritin sitten koodia muokkaamalla saada kuvat aina automaattisesti tasattua vasempaan reunaan eikä mun tarttisi jokaisessa blogipäivityksessä jokaista kuvaa erikseen vasempaan laitaan laittaa. Tässä kohdassa taisi joku vahinko sitten tapahtua, koska nyt en pysty vastaamaan kommenteihin suoraan. Pystyn kirjoittamaan kommentin, mutta se automaattiseti menee kommenttien viimeiseksi eli lukijoiden on vaikea huomata kenelle olen vastaukseni suunnannut. En edes ymmärrä miten olen onnistunut noita kommenttipohjia muuttamaan kun en mielestäni ole niihin mitenkään koskenut, mutta olisinko vahingossa jotain sitten poistanut. Siltä alkaa vähän nyt tuntumaan. Tämänkin moan hoksasin vasta viikko sen jälkeen, kun olin muutoksia tehnyt eikä muutosten palauttaminen enää onnistu. Voi elämän kevät että ihmistä voi turhauttaa näin pieni asia...

Pitäisi vissiin nyt laittaa iso pop-up ikkuna blogiin, että pieniä teknisiä ongelmia. Elkää peljetkö.