31.10.2016

Sotajoen ja Kiilopään maisemia






Ensimmäisenä päivänä Saariselällä lähdettiin Sotajoelle harreja narraamaan, mutta minä päädyinkin vain ihailemaan maisemia ja tutkimaan ympäristöä. Noissa tilanteissa kalastus valitettavasti jää kakkoseksi...






Seuraavana päivänä painuin yksin tutkimaan mökkimme lähitunturia eli Kiilopäätä. Matka hotelilta Kiilopään huipulle taisi olla 1.5km ja yksin siinä ei päässyt liikaa olemaan. Sitten kun huipulle päästiin niin ihmiset haihtuivat. Moni lähti jatkamaan matkaa täysin eri suuntiin ja jotkut palasivat takaisin hotellin juurelle. Minä kuuluin siihen joukkoon joka lähti haahuilemaan päämäärättömästi eteenpäin. En pitänyt mitään kiirettä tunturissa ja välillä otin pikku päikkärit kun sattui niin ramasemaan... Mikäs kiire tässä. Päikkäreiltä sitten havahduin ukkosen jyrinään ja siitä sainkin kummasti virtaa lähteä takaisin mökille. Olen kerran tunturissa ollut ukkosen aikaan enkä sitä tilannetta halunnut enää uudestaan kokea. Mutta mitä, ihan turhaan hätäilin. Ukkonenhan käänsikin suuntaa ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan mitä minä näin. Ukkonen iskikin vasta illasta eikä se edes kova ukkonen ollutkaan. Ihan turhaa siis jouduin kauneusuniltani heräämään...!

27.10.2016

Ailakkatunturin huiputus


Sopivan kaukana näkyy sadekuuro


Kummituksia tunturissa
Aamun kauniisti sarastaessa päätin lähteä Ailakkatunturin huipulle, jonne en edellisenä iltana päässyt sadekuuron iskiessä päälle. Norjan kylmien tuulien jälkeen oli ilo nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja sykkeen nostattamasta lämmöstä. Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat. Minulla ei olisi kiire mihinkään täältä.

Lapsi on terve silloin kun se leikkii...






Ailakkatunturin huipulta olikin makeat näkymät niin Norjan kuin Ruotsin vuorille eikä edes sadekuurot sattuneet päälleni iskemään. Hellu ei suostunut huipulle lähtemään vaan halusi perhostaa koko sielunsa kyllyydestä Ailakkajärvellä, joten sovimme näkevämme teltalla kahden aikaan päivällä. Miksi tarkka-aika? Koska kauppa taisi mennä kuuden aikaan jo kiini ja minä halusin ostaa muutaman saunalonkeron kotiinpaluun kunniaksi. Eli nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Eikä se hellu tietenkään muistanu ajoissa teltalle tulla. 45 minuuttia muodikkaasti myöhässä ja piti vielä syödä, purkaa teltta, pakata ja reippailla rinkka selässä 6km takaisin autolle. Hermoja kiristi kun aattelin etten saisikaan saunalonkeroita illaksi.

Patikointi takaisin autolle sujuikin puolet nopeammin kuin mitä tulomatkalla. Tietenkin kävelimme koko ajan alamäkeen, mutta myös minä en enää välittänyt että vettä oli nilkkoihin asti tai että saattaisin puroissa kaatua rähmälleni. Kyllä lonkero saa ihmeitä mielessä aikaan... Kaupalle kerettiin ja sain ostetuksi saunalonkerot kuin myös karkkipussin kun niin reippaasti jaksoin vesiesteet mennä (aina on hyvä syy itsensä palkita).

Kotimatkaan meni pari tuntia (ihanat Suomen suorat tiet!) eikä saunaa sinä iltana kuitenkaan lämmitetty eikä lonkerotkaan maistuneet. Uni kyllä maistui.

24.10.2016

Patikoiden Ailakkjärvelle









Vuosi sitten ostin itselleni Salomonin Speedcross maastojuoksukengät ja siitä asti en ole malttanut oikein muita kenkiä jalassa pitääkään. Asfaltilla kengät ovat melko epävakaat, mutta maastossa en tiedä parempaa kenkäparia. Tälläkin kertaa kun lähdettiin Ailakkajärvelle vaeltamaan niin päätin mielummin lähteä maastoon näillä kengillä kuin että olisin laittanut kovat, tukevat ja liukkaat vaelluskengät. Väärä valinta. Maasto olikin suurimmaksi osaksi hyvin vetinen ja suolla sai nilkkoihin asti rämpiä vedessä, joten minun kenkävalintani meni ihan mönkään. Vaikka niin... Ei ne olleet mun kengät jotka kastuivat, kun ne leijuivat puolen metrin päässä maasta. Hih! :D Paluumatkalla tyydyin kohtalooni ja pistin vaelluskengät jalkaan suosiolla.

Teltta pistettiin pystyyn ja syötiin vähä iltapalaa. Minua alko jo sen verran ramaseen että olisin mieluusti laittanu jo nukkumaan, mutta kun satuin teltasta ulos katsomaan niin eihän siinä malttanut nukkumaan mennä. Aurinko oli Ailakkatunturin takana hieman piillossa antaen viimeisiään säteitä ennen kuin pimeä vesisade rintama iski lopulta päälle. Lähdin kiiren vilkkaa kamerani kanssa kipuamaan mahdollisimman ylös, että näkisin vielä enemmän maisemia, mutta aikaa ei tuntunut olevan. Sain mielestäni usean hyvän kuvan napattua ja sitten oli lähdettävä takaisin kiiren vilkkaa alaspäin kun sadepilvi lähestyi lähestymistään. Loppumatkan juoksin kaatosateessa teltalle kamera takin alle piilotettuna. Aamulla paistoikin jo aurinko eikä illan vesisateesta ollut enää tietoakaan. 

Mission Beach - San Diego


Sunnuntaina läträsin aurinkorasvaa suojakertoimella 50 ja (olin kuin kalkkilaivan kapteeni) suuntasin kohti Mission Beachia - San Diegon suurinta uimarantaa. Suomen kesä ei tänä vuona ollut mielestäni kauhean helteinen, eikä minua auringon palvominen niinä muutamana päivänä edes kiinnostanut. Heinäkuussa taisi pohjoisessakin olla ihan lämmintä, mutta muistan kun Nallikarilla käydessäni istuin vain varjossa ja taas Lapissa ollessani lilluin vain joessa kun oli kuuma. Eli ehkä kaksi hellepäivää sattui minun kohdalleni viime kesänä, jolloin pääsin myös ulos nauttimaan ilmasta. Sitten Pohjois-Lapissa yritin patikoida kaatosateessa ja Norjassa palelin kylmyydessä.

Olikin loppujen lopuksi mukavaa vaihtelua lähteä auringosta nauttimaan hiekkarannalle. Hetken sain parkkipaikalla pyöriä ennen kuin autolle paikan löysin ja kun nousin ulos viileästä autosta hiostavaan kuumuuteen, aloin uudelleen miettimään syytäni lähteä rannelle. Eihän sitä lämpöä ollutkaan kuin yli 100 F (eli n. 38 celcius astetta).  Rannalle päästyäni olo alkoi helpottamaan, kun navakka tuuli puhalsi Tyyneltä Valtamereltä ja aallot pauhasivat kova äänisesti rantaan. Veteenkin jopa uskaltauduin.. No olihan se pakko nyt päästä pulikoimaan Tyynessä Valtameressä! Mutta olihan se kylmääää!! Eikä sitä uimiseksi voinut sanoa.. Aalto - äkkiä ylös seisomaan- aallosta selvitty - pulahdus vedessä - taas alto - äkkiä ylös seisomaan... Ei olleet aallot Atlantilla - Gran Canarian saaristossa samaa luokkaa, kuin mitä ne olivat Tyynellä Valtamerellä. Parasta tietenkin oli, kun löysin pohjalta myös kaksi isoa simpukkaa... :)

Kuivattelin hetken rannalla ja sitten lähdin aurinkoa piiloon lähellä sijaitseviin matkamuistomyymälöihin. Pieni huvipuisto löytyi myös rannanan läheisyydestä ja siellä yksi maailman paras jäätelöpaikka! Ostin kaksi jäätelöpalloa tötteröön ja nautiskelin auringon alla sisäisestä viilennyksestä. Keskipäivänauringon aikaan olinkin jo asunnolla kuumuutta ja ihosyöpää piilossa. Jatkoin The Orange is the New Black - sarjan katsomista ja mässytin mansikoita vatsan täydeltä... Ei niihin vaan koskaan kyllästy!

13.10.2016

Seikkailu Pohjois-Norjassa







Tämän kertainen Norjan reissu kesti noin viisi päivää ja vahdoimme joka päivä paikkaa, jotta näkisimme mahdollisimman paljon kaikkea. Matka Ivalosta Pohjois-Norjan halki kulki reittiä Vadso - Tana bru - Berlevåg - Ifjord - Alta - ja sieltä Skibotnista Kilpisjärvelle. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli, että olisimme vielä menneet Tromssassa käymään, mutta koska Suomen kilometri tarkoittaakin Norjassa 10km (se vaan tuntui niiiiin pitkältä) niin minulle autossa istuminen sai riittää. Lisäksi halusin lähteä käymään Kilpisjärven maisemissa vaeltamassa eikä lomapäiviä ollut liikaa käytettävissä.

Makrilliparvi iski!






Norjan reissu oli mahtava näin jälkikäteen ajateltuna, mutta en silloin mielestäni saanut kaikkea mitä haaveilin. Yöpyminen pakettiautossa ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Pakettiautoon tehtiin hieno systeemi, että pystyimme paksuilla patjoilla nukkumaan öisin ja päivisin tarvitsi vain sängyn päälle laittaa pressu ja nostaa pyörät autoon. Sängyn alapuolella kulki ruat, matkakeittimet, laukut ja muut tarpeelliset tavarat. Mutta kun minulla ei ollut omaa makuupussia, lainasin poikakaverin, joka ei ollutkaan niin lämmin kuin olisin vaatinut. Nukuin reissun aikana melkein joka toinen yö huonosti, koska palelin koko yön enkä päässyt kunnolla sikeään uneen. Tätä oli myös tapahtunut jo useampana yönä ennen kuin Norjaan saavuimme, koska olimme Kiilopäällä mökkeilleet. Huonosti nukutut yöt siis painoivat selvästi päälle. 

En osannut ehkä kunnolla nauttia, mutta ehkä reissu olisi tarvinut enemmän tarkempaa suunnittelua osaltani. Nimittäin lähdin reissuun ehkä vähän liian takki auki-fiiliksellä. Olisi pitänyt enemmän googlettaa missä haluaisin käydä ja missä pysähtyä ja niin edelleen. Mutta toisaalta, jotkut paikat olisivat voineet olla näkemättä kun kaikkea ei kuitenkaan netistäkään löydä. Pääsinpähän nyt itse näkemään ja kokemaan monia paikkoja niin tiedän minne voisin seuraavalla kerralla suunnata.

Seuraavalla kerralla (seuraava kerta ehdottomasti tulee lähivuosina) ostan itselleni oikean kokoisen makuupussin. Tai ainakin jossa saa makuupussin jalkaosaa lyhennettyä niin, että kehoni pystyy lämmittämään makuupussini. Seuraavalla kerralla haluaisin enemmän painottaa matkan Tromssan lääniin. Siellä näitä lumisia vuoria riittää!! Ja seuraavalla kerralla suunnittelemme poikakaverin kanssa matkan yhdessä, että molemmille on jotain.