Yhteiset harrastukset talvella

Taas mie sain jälleen kerran huijattua hellun mukhaan tuntuhriin joulun aikhaan. Huijata sitä tosissaan saapii ko vastassa on pilkkiminen. Huijaamisessa mie onnistun useimmiten vain silloin ko on kovia pakkasia. Ei silloin ole mukava pilkillä istua. Minusta on mukava, että met joskus yhessäki käymä tunturissa. Toisaalta mieki voisin useammin käyä pilkillä, mutta olen niin kylmän arka (liian paljon paikallaan oloa), että en mie kauaa viihtyis talvella pilkillä. Keväällä son mukavaa, kun aurinko lämmittää niin muutama välikerrasto riittää toppavaatteiden alle.

Vaikka meilä on yhessä mukavaa tunturissa, lumikenkäilyreissuilla tai patikointireissuilla niin hellu pakkaa olheen melkko malttamaton. Se haluais, että olhaan koko ajan menossa eikä turhaa pysäheltäs. Tämä "turha" pysähtely taas johtuu siitä, että mie pakkaan ottamhaan kuvia jos näen hyviä kuvakohteita. Hellu taas ei ota kuvia ees omala puhelimella, joten ei se oikein meinaa ymmärtää tätä minun rakasta harrastusta. Mie tykkään paljon luonnossa kulkea, mutta siihen useimmiten kuuluu myös valokuvaus, joten seki pitäs jotenkin hänen sietää.

Ei me senthään aleta riitelheen (ei kai tuo hellu ossaakhaan riiellä?), mutta kyllä se minua monesti kiusaa sillä "No niin!" - jankutuksella. Ruukaan sanoa takasi, että jos et lopeta tuota "No niintä" niin sie jäät tänne methään ko mie en ota sinua authoon kyythiin. Saattaa solla jopa minuutin hiljaa ennen kuin se "No niin!" tulee taas. Pääsen mie joskus takasinki sanhoon sille, ko se taas tykkää pysähellä kathoon elukoitten jälkiä tai jopa niiden ulosteita. Monesti olen kysyny, että joko sie maulta tunnet kaikkien elukoitten ulosteet. 

On se kuitenkin niin mukavaa, että met molemmat viihymmä ulkona oli siihen sitten valokuvaus lisättynä tai ulosteiden tutkailua. Vois asiat olla erillä tolalla: toinen laukkois vain kaupoila shoppailemassa ja toinen vain pelais kotona sisälä. Nyt met senthään molemmat olhaan ulkona ja melko useasti samassa paikassa. Hauskaa meilä on, vaikka toisia kiusaamaki.

Tavoite vuodelle 2018: Koe Lappi monipuolisemmin

Tykkään kulkea tuttuja ja turvallisia kotikunnan tuntureita kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne on mulle niin tuttuja, että osaan oman fiiliksen mukaan valita mulle juuri sopivan patikkareitin, kun tiedän reitin vaativuuden ja kauanko se vie. Tai ainakin suurimmaksi osaksi osaan arvioida suht hyvin... Silti kaipaan välillä vähän vaihtelua ja olenkin nyt yrittänyt ottaa tavoitteeksi tälle vuodelle kartoittaa vähän enemmän Lapin patikkareittejä eikä liikaa jumittua tuttuihin ja turvallisiin Tunturi-Lapin reitteihin ja tuntureihin.

Ollaan hellun kansen suunniteltu jo pari kuukautta, että lähetään vähän pienemmässä tunturissa käymään nimittäin Suomutunturilla. En ole elämäni aikana käynyt kuin kaksi kertaa Kemijärvellä, joten on jo korkea aika virkistää muistia. Lisäksi kesällä tai syksyllä toivoisin retkiä enemmän Pohjois-Lappiin ihan Utsjoelle asti. Se on vielä niin vähän koluttu paikka mulle.

En silti jätä tuttua ja turvallista Tunturi-Lappia täysin unholaan. Muonion tunturit jo tarvoavat minulle kiitettävästi vaihtelua. Lisäksi Kilpisjärvellä on jokin kumma vetovoima minua kohtaan, kun en vaan millään saa siitä paikasta tarpeekseni. Aina niin haikeilla mielin sieltä pois joudun lähtemään, kun tuntuu että on vielä niin paljon näkemättä Kilpisjärven (ja koko käsivarren) ihmeellisestä maailmasta.

Eikä tietenkään voi unohtaa Kittilää. Moni Kittilän lähituntureista on tullut koluttua, mutta joulun aikana satuin käymään serkun tykönä Kiistalassa ja silloin mieltäni jäi vaivaamaan tämä yksinäinen Kumputunturi...

Toisaalta Kainuun tutkiminen kiinnostaisi myös ihan hirveänä, mutta miten kerkiän joka paikkaan yhtä aikaa?

Onko sinulla jokin paikka Suomessa missä haluaisit tänä vuona päästä käymään?

Suomi 100 Kilpisjärvellä

Joko ootte saaneet tarpeeksenne Suomi 100 hehkutuksesta? Tässä vielä yksi! Mie halusin kerrankin juhlistaa tätä historiallista päivää Suomessa ja oli niin ihanaa, kun annettiin mahtavat puitteet sitä juhlia myös täällä pohjoisessa. Saanan valaisu oli ehdottomasti hienoimpia juttuja mitä IKINÄ olen päässyt näkemään. Kaikki puitteet osuivat niin sopivasti vielä kohdalleen: täysi kuu, kirkas taivas ja revontulet. Mitäpä muuta sitä olisi enää voinut toivoakkaan.

Me lähimä hellun kansen vähän retkeily mielessä nimittäin koko Kilpisjärven alueelta ei ollu enhään mithään mahollisuutta saaha yöpaikkaa, mutta toivothiin että saatas sähköpaikka autolle niin se olis jo plussaa. Olisimma met varmana tarehneet ilman sähkökiä, mutta oli se ihan mukava ko patteri lämmitti autoa koko yön ja molemmilla oli kahet makuupussit missä koisasimma. Lämminhän sielä tuli vaikka ulkona oli semmonen 15-20 astetta pakkasta. Ostin mie varalta salmaria, että se sisäisesti lämmittää jos meinaa olla univaikeuksia, mutta eipä sitä tarvittu ku oli niin hyvät puitteet pakettiautossa.

Pikanen reissu Kilpisjärvellä oli taas onnistunu, mutta vähän jäin harmittelehmaan ko kameran jalusta jäi eikä kuvista kovin hääppösiä tullu, kun alustana hääty käyttää vain reppua. Vielä mulla on paljon matkaa ennen kuin voin sanoa itseäni valokuvaajaksi! :D

Minun rakas Suomeni

Minulle tärkeimmät asiat Suomessa ovat: puhdas ja koskematon luonto, tasa-arvo ja ilmainen koulutus. 

Luonto on minulle hyvin rakas ja kunnioitan sitä syvästi. Haluaisin, että sitä enemmän arvostettaisiin ja pidettäisiin huolta että meiltä jatkossakin löytyy koskematonta luontoa. Puhdas luonto pystytään pienillä ratkaisuilla äkkiä menettämään. Luonnon tarkoitus ei ole vain taata meille taloudellista varmuutta.

Vaikka Suomi ei vieläkään ole täysin tasa-arvoinen maa niin silti pidän lottovoittona syntyä Suomeen. Tuntisin olevani varmana vanki maassa, jossa naisen asema olisi heikko enkä saisi toteuttaa omia unelmiani sukupuoleni vuoksi. Suomessa saan elää vapaasti ja valita omat tieni ilman muiden lupaa. 

Minun perheelläni ei koskaan ole ollut ylimääräistä rahaa niin paljoa, että me oltaisiin esimerkiksi koskaan pystytty käymään ulkomaanmatkoilla. Niinpä minulle tehtiin hyvin nuorena jo selväksi, että koulutus tulisi hankkia ja opiskelurahoja kannattaisi alkaa hankkimaan hyvissä ajoin. Nuorena menin töihin, mutta en ikinä olisi pystynyt maisteriksi asti opiskelemaan 6 vuodessa, jos koulutuksesta olisi pitänyt maksaa. Olen siis erittäin kiitollinen, että minulle tarjottiin ilmainen koulutus, vaikka vanhemmillani ei olisi siihen ikinä ollut varaa. Toivottavasti näin tämä myös säilyy ja pidetään huoli, että kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus korkeakoulututkintoon. Siihen ei saa vaikuttaa se, kuinka paksu lompakko vanhemmilta löytyy (koska se ei kerro lapsen älykkyydestä yhtään mitään!!).

Kiitos rakas Suomi! Toivottavasti seuraavana satana vuotena jaat edelleen meille muutamalle miljoonalle lottovoittoja syntyä tänne.

Ensilumen peittämä Väylän varsi

Kyllä ensilumen aikaan on sitten kaunista! Ihanaa kun vielä väylässä virtaa vesi ja tekee upeita heijastuksia rannasta ja taivaasta veteen. Lisäksi maa ja puut ovat saaneet valkoista pölyä niskaansa.Pohjoisessa rakastan juuri sitä, että kun talvi tulee niin se myös tulee. Syksyllä ilmat oikeasti kylmenee ja maa valkenee. Sitten kun maa on kunnolla valkoinen niin ei tarvi enää pelätä, että takaisinpäin mentäisiin. Sumuiset ja märät kelit ovat historiaa, kun taas lumipyryt ja paukkupakkaset näyttävät todellisen talven luonteen.

Ollaan nyt melkein joka toinen viikonloppu käyty mun kotikulmilla. Säät ovat vielä suosineet meitä erityisen makeasti. Auringosta ja pikku pakkasista ollaan joka kerta saatu nauttia. Revontulista myös jos vain jaksaisi lähteä niitä ulos paremmin tähyilemään. Ainoastaan yhtenä iltana olen käynyt rannassa ihailemassa revontulia, mutta koska ei ollut oikeaa objektia mukana niin revontulikuvista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Kateellisena olen taas katsellut, kun tällä viikolla pohjoisessa on ollut erittäin värikkäät revontulet. Mulla taitaa revontulikuvaus taas siirtyä sinne asti, kun on paukku pakkaset ja sormet kohmeessa yritän jalustaa asetella oikeaan asentoon. Jalustan asennus on kyllä tympein homma kuvaamisessa. Jalustassa paljon pikku ruuveja mitä säädellä mutta pakkasessa ne ovat jäätävän kylmiä ja näppejä ihan polttelee kun niitä joutuu ruuvailemaan.

Kaikesta huolimatta toivon niin hartaasti, että ruotsalainen ennustus pitää tänä vuona paikkaansa ja jopa eteläisempään Suomeen tulisi kylmä talvi. Hyvästi tihkusateet ja tervetuloa pakkanen!

Lapin lumottu ruska

Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. Osa näistä kuvista on siis napattu tunturissa ja osa taas kotipihalta.

En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.

Ruskan komeimpaan aikaan lähdin taas Äkäsjärven rannalta polkemaan ensin Kukaksen suuntaan ja siitä jatkoin matkaani Leville menevää maastopyöräreittiä pitkin. Maasto alussa on hyväkulkuinen ja suht helppo (mitä nyt mäkiä riittää) Kotamajalle asti. Kotamajan jälkeen ei pitkään tarvi polkea, kun lähtee oma reitti (polku!) Leville päin ja reitti huononi selvästi. Mennessä se ei tuntunut ees niin pahalta, koska se taisi olla hieman alaspäin loiva ja kivikko ei niin paha ollut, mutta hidasta kulkeminen kyllä oli. Kesänkitunturin kyljessä pyörräillessä huomasin, että ruska oli voimakkaamman värinen tunturissa ja pysähtelin välillä kuvaamaan. Jatkaessani eteenpäin tuli rautarappuset vastaan ja koska rappusissa ei oltu otettu huomioon läskipyörien paksuisia renkaita niin sain kivasti omaan pyörääni muutaman naarmunkin, kun jouduin pyörää taluttamaan alaspäin.

Rappusten jälkeen maasto oli hetken ihan suht hyvä kulkuista, mutta mitä lähemmäksi Pyhäjärveä pääsin niin sitä märemmäksi ja kivikkoisemmaksi polku kävi. Lisäksi energiani olivat vähissä, mutta sisulla päätin että söisin evääni vasta mökissä. Olisi varmaan pitänyt aiemmin jo jotain energiaa napata, koska loppu tuntui älyttömän raskaalta.

Eväiden syönnin jälkeen (pororyynäri ja muutama hapankorppu) tunsin oloni huomattavasti paremmaksi eikä kulku tuntunut niin pahalta. Jossain vaiheessa tajusin, että tulipa otettua taas liian vähän evästä verrattuna siihen kuinka paljon kulutan koko reissun aikana. Enää oli jäljellä pari urheilugeeliä ja matkaa olisi vielä poljettavana 10km. Lisäksi olin lähtenyt liian myöhään liikenteeseen (en kuvitellut että olisin niin hidas), joten pimeäkin alkoi lähestymään aiemmin kuin minä autoani. Kotamajalta Äkäsjärvelle pyörilin kuin tuulispää ja varsin onnellinen olin, kun autolle pääsin. Kello taisi olla 19.55 ja Jounin kauppa menee kiini kello 20, joten vähän harmittelin kun en päässyt herkkupatukkaa ja cokista ostamaan kun ajelisin takaisin kotiin. Onneksi kotimatkassa ei mennyt niin kauaa niin kerkesin kauppaan ostaan kauan himoitsemaani cokista. Se oli mun palkinto siitä pyöräilyreissusta. Matkaa tuli 32.5km ja aikaa meni laskematta ruokataukoa 5h 30min.

Valitettavasti nämä kuvat on otettu jo kuukausi sitten eikä puut Luoteis-Lapissa enää hehku samalla tavalla. Jo kaksi viikkoa sen jälkeen maisema oli karun näköistä ja ainoastaan maa paikoitellen hehkui punaisena. Oikeastaan tunturissa se ruska aina parhaiten näkyy, koska siellä useimmiten käy pakkanen ja saa maan paremmin hehkumaan punaisena. En jostain syystä ole tätä postausta saanut sitten millään valmiiksi. Täällä blogissa se on odotellut tekstiä jo useamman viikon enkä vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa pyöräilyreissustani ruskan aikaan. Olen joka vuosi alkanut enemmän ja enemmän pitämään syksystä ja etenkin ruskasta ja tämän vuoden osalta tykästyminen lisääntyi tällä periaatteella, että valokuvat ovat heti parempia kuin kesäisen aurinkoisen päivän aikana ja lisäksi maaston eri värit tuovat kuviin ihan erin tunnelman. Vettäkin on tänä vuona satanut niin vähän ettei ole sillä huonolla verukkeella edes jäädä kotia löhöämään.