21.1.2016

Herkkuja metsän eläimille

Ollaan ny parina viime sunnuntaina lähdetty viemään eläimille metsään ylijäämä ruokia. Tukuissa ruuan hävikki on valtava ja tästä yrittäjät joutuvat maksamaan jätemaksun. Parempi heille siis jos joku käy ilmaiseksi biojätteitä sieltä hakemassa. Miksi siis hedelmiä ja vihanneksia ei voisi antaa eläimille? Ekana sunnuntaina vihanneksia ja hedelmiä oli lähes 300kg edestä ja niitähän sai ympäri metsiä kulkea ripottelemassa sopiviin paikkoihin. Parempihan olisi mitä laajemmalle alueelle niitä voisi ripotella, mutta eipä näitä ihan jokaisen takapihalle viitsi viedä jos ei tunne metsän omistajaa.


Neljä tämän kokoista kuormaa käytiin metsään viemässä


Kyllähän tämä tyär on näistä pakkaskeleistä poka nauttinu! Töihin en ole kuitenkaan enää pyöräillyt, mutta viikonloppunakin olin ihan innoissani pihalla touhuamassa kun kerrankin on tullut kunnon talvikelit. Viime sunnutaina pakkasta oli -25 asteeen verran, mutta kun koko ajan pysy liikkeessä ja vaatetta oli tarpeeksi niin metsässä pysty pitempäänkin tarpomaan.

Salaattibaarin lähettyviltä kyllä jälkiä löytyi ja jopa kauriskin oli käynyt herkuttelemassa


Aurinko jo korkealla häämöttää Oulun leveyksillä. Pakkaset tuli myös tänne, mutta lunta ei taida tämän enempää tulla. Ei siis tarvitse lumikenkiä kaivata.

18.1.2016

Viimeisiä päiviä vuodelta 2015

Uuden vuoden aaton aattona päätettiin lähteä ihailemaan Pallaksen maisemia. Suunnitelmissa oli jo aiemmin, että jonain päivänä joululomalla olisi tarkoitus lähteä käymään Pallaksella mutka, joten sääennusteiden mukaisesti toteutettiin se toiseksi viimeisenä päivänä vuotta 2015. Olisin toivonut, että ilma olisi ollut paljon selkeämpi, mutta koska koko viikoksi oli luvattu melko lauhaa, pilvistä ilmaa niin keskiviikoksi luvattu puolipilvinen ilma sai kelvata.


Taisin sinä aamuna jopa ennen kahdeksaa nousta (unirytmi taas muuttui kolmen viikon loman aikana). Päivät ovat tällä hetkellä sen verran lyhkäsiä Lapissa, joten jos haluaa edes muutaman tunnin päivässä samoilla ulkona ilman lisävaloa, niin matkalle on lähdettävä ajoissa. Meiltä Pallakselle on noin 110km ajomatka eli 1,5h sai varata ajamiseen aikaa. Silti vähän myöhästyttiin lähdöstä, koska auringon säteet alkoivat näkymään jo puolessa välissä matkaa eikä siis päivästä saatu ihan kaikkea irti mitä oltaisiin voitu jos oltaisiin hieman aiemmin lähdetty. Mutta mitä niitä enää muistelemaan. Räiskyvän punainen oli taivaanranta Jerisjärven kohdalla.



Otettiin mukaan niin lumikengät kuin metsäsukset. Ei vain osattu päättää kummat olisi parempi tunturin päällä. Tiedettiin heti että metsäsuksilla ei tunturin päälle päästäis ilman nousukarvoja, joten pakko oli ottaa lumikengät mukaan. Toisaalta taas sukset ovat tasasemmalla vaan niin paljon nopeammat.

Pallas hotellilta lähdettyämme laitettiin sukset jalkaan ja kyllähän se ensimmäinen kilometri meni ihan joutuin sukset jalassa. Sen verran pitoa onneksi suksista löytyi. Sitten tuli nousua ja oli aika kaivaa repusta lumikengät jalkaan. Ehdotin, että oltaisiin vedetty suksia reppuista kiinni perässä tullen. Tottahan se varmaan olisi ollut että sukset olisivat epämiellyttävästi repineet suuntaan jos toiseen, joten sukset päätettiin kiinnittää reppuun niin että ne eivät edes koskettaneet maata. Jep, 230 metrin sukset selässä... Olihan se aika naurettava näky :D Jos tästä sen verran viisastuttaisiin ja saisi hommattua ahkion ennen seuraavaa kertaa.


Tuon enempää ei aurinkoa pilvisellä ilmalla näkynyt. Eikä se edes kunnolla horisontin päälle kiikkunut. Hetken ajan käväsi vain näyttäytymässä ja pian painui takaisin etelään. Samalla me koko ajan nousimme ylemmäs, lähemmäs pilviä ja lopulta sumua enempää emme enää nähneet.



Ylhäällä navigoiminen kävi koko ajan hankalemmaksi sumun koko ajan pahentuessa. Ei montaa metriä eteenpäin ei nähty ja reitien tolpat olivat melkein kokonaan lumeen peittyneet. Myös tuuli koveni koko ajan mitä ylemmäs päästiin ja viimein kun tuli tasaisempaa niin tuuli oli jopa niin paha, että hapenottaminen vastatuulessa vaati taitoa. Pallaksella olen kyllä useampaan otteeseen kesäaikana käynyt, joten suuntavaisto ei mennyt onneksi sekaisin vaikka minnekkään ei nähnyt. Tarkoituksena oli käydä Pallas-Hetta välisellä reitillä ensimmäisessä kodalla paistamassa makkarat, mutta jouduimme kuoppaamaan sen haaveen. Kodalle varmaan olisimme hyvin vielä jaksaneet mennä, mutta koska paluumatkalle oli tiedossa valtava vastatuuli (ja sukset vielä selässä). Lisäksi kello oli jo niin paljon että paluumatka olisi taittunut pimeässä sumussa, ei matkan jatkaminen tuntunut enää järkevältä. Parasta oli vain kääntyä takaisin.

Autolle tullessamme, päivä oli jo hämärtynyt eikä siitä kauaa mennyt kun oli jo pilkkopimeää. Ei ollenkaan kaduttanut päätös kääntymisestä. Kyllä sinne kodalle päästään sitten joku toinen kerta. Kun ne makkarat nyt jäi paistamatta niin päätettiin tietenkin pysähtyä paluumatkalla Oloksella Kammarissa syömässä. Poronkieli oli taas maistamisen arvoinen ja Kammarissa tulen toistenkin pysähtymään jos Pallaksella olen käymässä.

Vaikka päätös takaisin käätymisestä tehtiin niin silti hymy oli herkässä
Uuden vuoden aattona ei sännättykkään heti aamusta oikein mihinkään. Eilisen Pallaksen reissun jälkeen käytiin illalla vielä puolen tunnin hiihtolenkki vetämässä ennen saunaa. Kropassa alkoi jo vähän tuntumaan jatkuva tekemisen meininki ja illalla oli tiedossa laskettelukauden avajaiset meikäläiselle. Olen muuan vuosi sitten aiemminkin viettänyt uuden vuoden Ylläksen ilmasessa yömäessä ja halusin sen kokea uudestaan. Kauhea juhliminen ja ryyppääminen ei käynyt pienessä mielessäkään, joten laskettelu kuullosti juuri sopivalta hommalta ulkoihmiselle.



Valitettavasti ainoastaan kaksi hissiä oli auki ja väkeä kuitenkin sen verran, että jonoissa sai aina tovin seisoskella. Huipulle asti ei päässyt, mutta mitä ylempänä kävi, sitä hurjempi ilma oli. Ei siis oikein edes tehnyt mieli käydä yhtään korkeammalla, kun naama oli jo jäätyä tunturin puolessa välissä.

Muutamat laskut laskettiin, kateltiin raketteja ja lähdettiin autolle juomaan termarista teetä. Ajeltiin takaisin tukikohtaan ja sielä juotiin yksi siideri, valettiin tinat, ennustettiin tulevaa vuotta ja pistettiin nukkumaan.


Uusi vuosi oli mukava aloittaa, kun pää oli selvä ja uudet kujeet vain mielessä. Taisi jaloissa vähän kuitenkin kuntoilut hapottaa, koska ensimmäisenä päivänä ei käyty edes hiihtämässä. Juuri luistimia käytiin jäällä kokeilemassa, jossa syke korkeintaan nousi kaatumisen kauhusta kuin fyysisestä suorituksesta. Kivaahan se oli vaikken mikään pro ole luistimien päällä.. Juuri pystyssä pysyn ja eteenpäin pääsen. Ehkä vähän taaksepäin myös.


Lauantaina palattiin taas normi rytmiin ja lähdettiin tunturin päälle kiikkumaan. Illalla käytiin taas lyhellä hiihtolenkillä. Eli mikään ei muuttunut, vaikka vuosi vaihtui. Miksi mitään hyvää siis mitään hyvksi todettua muuttamaan.

11.1.2016

Treeniloki 2015 - Tavoitteet vuodelle 2016

Olen HeiaHeiaan merkannut liikkumisia jo 4 vuotta putkeen ja jokaisen vuoden lopussa on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on minkäkin lajin parissa vuosi mennyt. Tietenkin nyt olen tienyt, että pyöräilyä on tänä vuona tullut ihan mukavasti. Suurin osa kilometreistä pyörällä on kuitenkin tullut vain työmatkapyöräilystä, enkä siis ole montakaan kertaa lähtenyt pyöräilemään ihan vaan omaksi ilokseni. Toisaalta työpäivän jälkeen kun olen kotia pyöräillyt, mietin että lähtisinkö juoksemaan, salille vai pyöräilemään niin melkeinpä aina viimeinen vaihtoehto on myös jäänyt viimeiseksi vaihtoehdoksi. Pyöräilen arkena joka päivä 18km työmatkan ja ainakin reittiin olen jo melko kyllästynyt. Pyöräily töihin nyt menee jo "nollat taulussa" eli ajatukset ovat ihan jossain muualla kuin pyöräilyssä.



Toisella sijalla on kuntosali, josta en niin kauhean tyytyväinen ole. Heinä-elokuu taisi jopa mennä niin nopeaa ohi, etten muka kerennyt kertaakaan salilla käymään. Joulukuussa otin tavoitteeksi, että olisin koko vuoden saldoksi saanut 60 salikertaa, mutta niin siitä tavoitteesta taas jäätiin. Viimeisenä viikkona, kun vielä Oulussa olin, niin meni puhtaasti työpaikalla ollessa iltamyöhään. Lisäksi joulukiireet painoivat niin paljon päälle, että nukkumista piti vähentää pari tuntia että kaikki hommat sai tehdyksi. Noh, nehän on vain selityksiä ja jos olisin aiemmin tänä vuona aikaisemmin tajunnut alkaa parantamaan tulostani niin kuudenkymmentä salikertaa olisi mennyt heittämällä yli.

Hotelilta lähdössä juoksulenkille Uppsalassa

Olen sentään johonkin tyytyväinen! Nimittäin lenkkeilyyn. Viime vuonna olin ehdottomasti eniten lenkkitossut jalassa kuin minään muina vuosina. Lenkkeilyinnostus lähti liikkeelle viime tammikuussa, kun aloin salilla tutustumaan juoksumattoon. Sehän olikin melko kapistus! Aluksi tuntui tajuttoman tylsältä juosta vain paikoillaan, mutta kun telkkarista sattui tulemaan joku hyvä ohjelma niin aika menikin tosi nopeaa siinä juostessa.

Työmatkoillakin pidin hyvin kiini juoksemisesta, kun pitkän työpäivän jälkeen lähdin aina tunniksi juoksemaan joko juoksumatolle tai ulos. Vieraassa kaupungissa juokseminen pimeässä ei ole ehkä houkuttelevin ajatus, kun paikat ovat melko tuntemattomia, mutta juostessahan sitä kaupunkiin parhaiten juuri tutustuukin. En edes omista kovin huonoa suuntavaistoa, joten eksyminen ei kuulu edes mun tapoihin. Taisin myös työreissullani elämäni ensimmäistä kertaa juosta yli 15km lenkin. Se antoi kummasti lisäpotkua juoksuun.

Juoksu on myös muuttanut omaa ajatusmaailmaani. Esimerkiksi juhannuksena menin puolen yön aikaan nukkumaan, heräsin varhain ja lähdin aamulenkille. Juhannusaattona en juonut muistaakseni kuin yhden kuohuviinilasin ja nautin juhannuksesta selvinpäin. Koin, että on mukavempaa sitten päästä heti aamusta lenkille, kun potea pahaa oloa seuraavana päivänä eikä pääsisi edes juoksemaan. Juoksuun vaan jää niin helposti koukkkuun. Lisäksi se todella nopeasti nostattaa kuntoa. Ainakin aloitusvaiheessa, kun kunto ei ole ollut alunperin kovin hyvä.



Vasta neljännellä sijalla lymyilee hiihto. Nyyh.. Se on nyt kyllä mun suurin häpeäpilkku. Hiihtokilometrejä koko vuoden aikana on tullut vain 157,5km vaikka sen pitäisi olla reilusti yli 200km. En kyllä uskalla laittaa päätäni pantiksi, että edes tänä vuona pääsisin tuon haamurajan yli. Se vaatisi, että Oulussakin voisi viimein tulla kunnolla lunta maahan, saisin töistä tänä vuona viikon hiihtoloman (joka sananmukaisesti olisi mulla oikea hiihtoloma) ja että ajaisin useampana viikonloppuna pohjoiseen kuin viime vuona. Viime vuona minulla ei ollut omaa autoa, joka aiheutti sen että kävin aivan liian harvoin pohjoisessa viikonloppuna. Kuitenkin kun muistelen viime vuoden talvea ja kevättä niin kyllähän minä suurimmaksi osaksi olin suksien päällä aina kun pohjoiseen menin. Viikonlopun jälkeen hiihto kyllä aina tuntui jaloissa, joten parhaani kyllä yritin.


Treeniloki kaavio näyttää kuinka monta tuntia olen viikossa harrastanut liikuntaa. Tavoite on ollut 7 tuntia viikossa, jota vihreä viiva kuvaa. Aika monta viikkoa tuosta tavoitteesta on siis jäänyt tavoittamatta. Kaaviossa myös näkyy vihreitä plus merkkejä, jotka siis merkkaavat sairaspäiviä. Viime vuonna tuli kyllä aivan liian useasti sairasteltua. Helmikuun loppupuolella sain työmatkalla ruokamyrkytyksen ja siitä suolisto oli melko hellänä muutaman päivän. Pääsiäisenä minua vaivasi pieni flunssa, joten hiihtämään en uskaltanut mennä, mutta lumikenkäillä yritin edes vähäsen.


Toukokuussa olin varmaan enemmän sairaana kuin oikeasti terveenä. Vappuna menin palelluttamaan itseni, jonka seurauksena tuli kova kuume (parhaimmillaan taisi olla 38.8 astetta lämmintä) ja kova yskä. Teetä juotiin ja Harry Potteria katottiin vain töllöstä. Yhden päivän olin kuitenkin vain töistä pois ja kun viimein tunsin parantuneeni, niin työkaverini sai jostain flunssan ja minä tietenkin uuden flunssan häneltä. Niin sitä taas juotiin kuumaa teetä, mutta Harry Potteria ei enää katseltu, kun en alkanut taas olemaan töistä pois.

Käytän lääkkeitä hyvin, hyvin harvoin oikein mihinkään vaivaan. Jos päätä särkee, mielummin hieron niskoja, yritän ulkoilla, venyttelen ja juon paljon vettä kun vedän tabletteja naamaan. Silloin kun olen kuumeessa niin annan itselleni luvan vain levätä ja annan kropan tehdä työnsä. Kyllästyin kuitenkin jossakin vaiheessa jatkuvaan yskään, kun en saanut nukkua rauhassa, joten menin apteekista ostamaan yskänlääkettä. Virhe. Ei yskänlääkkeet ole ennenkään auttaneet eikä nytkään. Pahensi vain yskää. Parempi on vain olla käyttämättä mitään lääkkeitä.


Tänä vuona tavoitteenani on lisätä kuntosalilla käyntien määrää, hiihtokilometrejä huomattavasti enemmän ja juoksua vähintään saman verran. Uinti on parina edellisenä vuona unohtunt melkein kokonaan. Olen lapsena ollut melkoinen vesipeto, joten olisi myös mukavaa ottaa vanha harrastus uudestaan esille ja pitää sitä edes palauttavana harjoituksena.

Urheilun täytteistä kuluvaa vuotta 2016!

7.1.2016

Tunturiin pakkasta pakoon

Jouluviikoilla ilmat pohjoisessa oli melko vaihtelevat. Joulupäivänä esimerkiksi käytiin plussan puolella, kun taas tapaninpäivän jälkeisenä päivänä oltiin taas -25 asteen pakkaslukemissa. Silloin ei tämä tyttö enää hiihtoladulle lähde, joten sain idean lähteä pakkasta pakoon tunturiin.




Sopivaa lumikenkäilykohdetta pohdittaessa mietittiin myös sitä, että vaikka tunturissa olisikin lauhempaa niin ei silti olisi paras vaihtoehto jättää autoa kovin alas. Oma auto kun on temppuilut jo ihan liikaa (ei kylläkään pakkasen takia vielä), joten luotto on vähän mennyt sen toimivuuden suhteen. Niinpä parhaimmaksi vaihtoehdoksi tuli Kellostapuli, jossa olisi helppo jättää auto Ylläs-Ski laskettelukeskuksen parkkipaikalle ja lähteä Ihmisen Ringin edestä kävelemään kohti tunturia.





Sää oli juuri niin täydellinen, kuin uskalsin unelmoida. Ylhäällä pakkanen oli juuri sopiva, eikä tuulikaan kovin voimakkaalta tuntunut. Ilma oli selkeä ja maisemia saikin kauas asti ihailla. Eikä muuten oltu ainoita, jotka oli saanut tämän neron ajatuksen lähteä pakkasta pakoon tunturiin. Mutta toisaalta tällaiset säät ovat melkein ainoita, tähän aikaan vuodesta, kun tunturissa on kirkasta ja selkeää. Kun on lauhempaa, niin tunturissa ollaan sumussa (pilvessä) ja vinkka myös sen mukainen.





Pakko myöntää, että vähän kyllä ihastuin näihin toiselta puolen jäätyneisiin puihin. Jäätä, lunta, tuulta ja taideteos on valmis. Mutta kyllähän nuo perinteiset tykkylumeen "hukkuneet" puut saivat hymyn huulille.


Vaikka tämä olikin tämän talven ensimmäinen pitempi lumikenkäilyreissu niin se saattoi myös olla sääolosuhteiltaan paras. Aurinko ei vielä päässyt horisontin yli paistamaan, mutta silti loi kauniin oranssin taivaanrannan tunturin taakse. Tästä reissusta tulikin sitten enemmän maiseman ihailureissu ja kuvien räpsimisreissu... Tyypillistä multa. :D