Talviloman riemua

Olipas taas yksi onnistunut talviloma! Lomaan siis kuului kaikkea perinteistä ja ei niin perinteistä: hiihtämistä, laskettelua, paljon lumikenkäilyä, kaverin näkeminen parin vuoden tauon jälkeen, mummolassa vierailua, kahden uuden tunturin huiputus lihasvoimalla, koirien lenkittämistä, punaviinin maistelua,  korujen tekemistä, netflixistä sarjojen katsomista, perheen kans ajanviettoa, mökkeilyä Suomulla, saunomista ja siskon lapsien hoitoa.  Vaikka tuo viikko tuntuu niin lyhyeltä, silti näin jälkeenpäin ajateltuna kerkesin mukavasti touhuamaan kaikkea kivaa ja lomasta jäi hyvä maku.

Ilmojen suhteen en kehtaa edes valittaa, koska aurinkoa riitti ja luntakin tuprutti niin säässä ei nimellisesti mitään vikaa ollut. Tieten kovat pakkaset alkuviikosta verottivat hiihtovauhtia, kun ei se suksi vaan oikein luista 20 asteen pakkasessa. Mutta olen tyytyväinen, kun aurinkoa silti näkyi niin ruhtinaallisesti, koska on ollut hiihtolomia jolloin aurinkoa ei ole näkynyt ollenkaan.

Toivottavasti teillä muillakin oli yhtä mukava hiihtoloma, jotka ovat nyt päässeet lomansa pitämään. Onneksi olkoon niille joilla se on vielä edessä! Mökkireissusta Suomulla ja Aalistunturin huiputuksesta tulen varmana vielä kertomaan lisää.

Mitä teidän talvilomaan kuului / tulee kuulumaan?

Yhteiset harrastukset talvella

Taas mie sain jälleen kerran huijattua hellun mukhaan tuntuhriin joulun aikhaan. Huijata sitä tosissaan saapii ko vastassa on pilkkiminen. Huijaamisessa mie onnistun useimmiten vain silloin ko on kovia pakkasia. Ei silloin ole mukava pilkillä istua. Minusta on mukava, että met joskus yhessäki käymä tunturissa. Toisaalta mieki voisin useammin käyä pilkillä, mutta olen niin kylmän arka (liian paljon paikallaan oloa), että en mie kauaa viihtyis talvella pilkillä. Keväällä son mukavaa, kun aurinko lämmittää niin muutama välikerrasto riittää toppavaatteiden alle.

Vaikka meilä on yhessä mukavaa tunturissa, lumikenkäilyreissuilla tai patikointireissuilla niin hellu pakkaa olheen melkko malttamaton. Se haluais, että olhaan koko ajan menossa eikä turhaa pysäheltäs. Tämä "turha" pysähtely taas johtuu siitä, että mie pakkaan ottamhaan kuvia jos näen hyviä kuvakohteita. Hellu taas ei ota kuvia ees omala puhelimella, joten ei se oikein meinaa ymmärtää tätä minun rakasta harrastusta. Mie tykkään paljon luonnossa kulkea, mutta siihen useimmiten kuuluu myös valokuvaus, joten seki pitäs jotenkin hänen sietää.

Ei me senthään aleta riitelheen (ei kai tuo hellu ossaakhaan riiellä?), mutta kyllä se minua monesti kiusaa sillä "No niin!" - jankutuksella. Ruukaan sanoa takasi, että jos et lopeta tuota "No niintä" niin sie jäät tänne methään ko mie en ota sinua authoon kyythiin. Saattaa solla jopa minuutin hiljaa ennen kuin se "No niin!" tulee taas. Pääsen mie joskus takasinki sanhoon sille, ko se taas tykkää pysähellä kathoon elukoitten jälkiä tai jopa niiden ulosteita. Monesti olen kysyny, että joko sie maulta tunnet kaikkien elukoitten ulosteet. 

On se kuitenkin niin mukavaa, että met molemmat viihymmä ulkona oli siihen sitten valokuvaus lisättynä tai ulosteiden tutkailua. Vois asiat olla erillä tolalla: toinen laukkois vain kaupoila shoppailemassa ja toinen vain pelais kotona sisälä. Nyt met senthään molemmat olhaan ulkona ja melko useasti samassa paikassa. Hauskaa meilä on, vaikka toisia kiusaamaki.

Kellostapulin lumiset maisemat

Kiilopää porokoru

Kellostapuli on siitä mukava, että autonki pääsee jättämhään melko ylös Ylläksen juurele niin kovila pakkasilla ei ihan niin jäässä ole auto, kun taas jättäisi auton alas kylälle. Lisäksi Kellostapuli on helppo ja erittäin nopea valloittaa, mutta silti tarjoaa upeat maisemat. 

Ensin ko lähethiin kenkäihleen niin pilvet oli taas niin matalalla, että harmittelin miksi olin ees kameran ottanu mukhaan ko ei taas mithään näkis. Mutta ehkä mulle haluthiin olla ystävällisiä nimittäin niin ne pilvet hiljalleen häipyivät ja mulle riitti hommia kameran kansen. Niin kuin viimosesta kuvasta näkkee niin kyllähän siinä vähän innostu tanssahtelemaan kun oli niin mukavaa. On muuten aika hankalaa tanssia lumikengät jalassa, mutta en kertaakaan kaatunut! :)

Otin myös sopivasti mukaan uusia koruja, jotka olin jouluna tehnyt valmiiksi. Vaikka vannoin etten tekisi joulun jälkeen vähään aikaan koruja, kun neuloin niitä turhan ahkerasti marraskuussa, mutta niin mie sain uuen idean ja soli ihan pakko toteuttaa. Hyvännäkösiä niistä kyllä tuliki! Saanko esitellä: Kiilopää porokoru.

Vinkkejä road tripille Norjaan

Aika monen suusta olen saanut taas kesälomani jälkeen kuulla kuinka mukavaa olisi päästä (taas) käymään Norjassa. Voin vakuuttaa, että se kannattaa. Norjaan lähteminen ei nimittäin vaadi suurempia rahallisia säästöjä, ei välttämättä tarvitse hirveänä reissua ees suunnitella, mutta ripauksen seikkailumieltä reissuun tarvitsee. Meiltä täältä Pohjois-Suomesta Norjaan on entistä helpompaa (joillekin jopa päivittäistä), mutta etelämpänä asuvalle myös helppoa jos vain jaksaa autossa istua vähän enemmän.

Olen nyt kahtena peräkkäisenä kesänä suuntanut loman alkupäässä heti Pohjois-Norjan suuntaan, joten vain siltä pohjalta olen näitä vinkkejä kerännyt mieleeni. En siis ole mikään vanha konkari, mutta silti muistan miltä tuntu ekaa kertaa lähteä Norjaa kiertelemään autolla.

Matkaan kuluva aika. Älä katso Norjan kartaa samalla tavalla kuin Suomen karttaa (Oulusta Ylläkselle suora tie, arvioitu aika n. 4 tuntia). Norjassa nopeudet ovat hitaampia, kyliä varmaan joka 10km välein ja tiet ovat suurimmaksi osaksi hyvin mutkaisia ja mäkisiä. Esimerkiksi kun katsoo Alta Tromssa väliä niin kartaltahan se näyttää siltä, että kaupungista toiseen hurautetaan lyhyessä ajassa, koska ne ovat niin lähellä toisiaan. NOT. Maata pitkin matkaa tulee google mapsin mukaan 439km eli 6h 32min. Kahta lauttaa käyttämällä matkan pituudeksi tulee 309km ja arvioitu aika 5h 56min. En oikein luottaisi noihin aika arviohin jos ei sitten ihan täysiä pääse paahtamaan väliä.

Lautat lyhentämään reittejä. Suomessahan me saamme (kai) nauttia ilmaisista lautoista suuntaan jos toiseen, mutta Norjassa ei taida tämmöistä mahdollisuutta olla. Näiden hinnat myös vaihtelevat tosi hurjasti ja lauttojen aikataulut saattavat olla hämärän peitossa, kun infopisteitä ei ole eikä minkään sortin infotauluja näy lauttojen lähellä missään. Viime kesänä ajelimme Jäämeren rannikoa pitkin Berlevågin kylään ja suunnittelimme menevämme lautalla toiselle nimelle Mehamnin kylään. Camping alueelta kyselimme hintoja ja hinta taisi pyöriä siinä 150e tienoilla. Päätimme suosiolla ajella kyseiselle niemelle.

Millä kulkuvälineellä matkaan? Tämähän on täysin makuasia ja varmana kaikki vaihtoehdot ihan käypiä, mutta koska asuntoautoa ei valitettavasti omisteta (se olis mun mielestä paras vaihtoehto) niin nyt ollaan molempina kesinä pakettiautolla kuljettu. Hellu on rakentanut pakettiautoon välikerroksen. Alapuolella sälilytetään kaikki tavarat: laukut, muonat, keittimet, grillit, retki-istuimet, kalastusvälineet jne. Kerroksen yläpuolella kuljetetaan matkan aikana molemmille pyörät ja yön ajaksi ne nostetaan ulos  ja levitetään patjat paikoilleen ja aloitetaan koisimaan. Jos ei pysähdytä missään erikoisessa paikassa syömässä eikä muonan valmistus ulkona nappaa niin retkikeittimellä pystyy hyvin myös meidän "sängyllä" tekemään ruokaa (siis ilman patjoja ja makuupusseja). Pakettiautoon mahtuu hurjasti tavaraa mukaan, mutta päästään myös yöt nukkumaan paksuilla patjoilla eikä tuulikaan pääse autoon niin pahasti kuin teltan sisälle.

Camping -alueet. Riippuu tietenkin millä alueella kulkee, mutta itselle on ainakin jäänyt sellainen kuva, että camping alueita Pohjois-Norjasta löytyy kiitettävästi eli niistä ei hirveänä tarvi stressata. Aina me ei niihin mennä, koska pakettiautolle on suht helppo löytää paikka mihin parkkeerataan ja jäädään yöksi. Kunhan ei ole minkään ison tien varressa. Kartanlukijana olenkin oppinut kärkkymään pikkuteitä, koska sieltä monesti on löytyneet parhaimmat yöpaikat ja vielä ilmaiseksi. Peseytymisen vuoksi sitten suuntaamme camping alueille ja niissä on hyvä olla 10kr kolikot, koska muuten ei suihkuun pääse 3 tai 5 minuutiksi peseytymään. 10kr kolikoita olisin kaivannut enemmän, koska eräässä paikassa lämminvesijako meni sekaisin, vaikka en ollut kuin 1 minuutin kerennyt suihkussa olemaan ja sainkin shampoot ja saippuat pestä iholtani jääkylmässä vedessä.

Lämmin vaatetus. Lämpimälle kelille totta kai kannattee myös varautua ottamaan vaatetta, mutta harvoin sitä kesälomalle muistaa toppavaatteita kaivaa kaapista mukaan. Tämän virheen opin kantapään kautta, koska ekalla reissulla otin vain villavaatteita ja tuulitakkeja mukaan ja olinkin ihan jäässä yötä päivää jäämeren rannalla. Sillä reissulla ei aurinkoa muutenkaan näkynyt ja koleaan ilmaan lisää vielä jäätävän pohjoistuulen niin kyllähän se kylmyys meni luihin ja ytimiin. Tänä kesänä otinkin pitkän toppatakin mukaan. Päivät olivat suurimmaksi osaksi tosi nättejä ja lämpimiä, mutta iltaisin olen aina kylmissäni niin silloin oli mukava vetää vielä toppatakki yhdeksi kerrokseksi niin eipä enää tullut kylmä. Tämä siis juuri niillä hetkillä kun tehdään iltapalaa tai kävellään hetki paikkoja kierrellen ennen nukkumaan menoa.

Kaikille kaikkea. Tää varmaan on yleinen hyvä sääntö kaikille reissuun lähtijöille: tehdään selväksi mitä kukin haluaa tulevalta reissulta. Norja tarjoaa paljon eri puitteita, mutta erityisesti se tarjoaa upeita maisemia, hyviä kalapaikkoja kalastajille ja retkeilijöille paljon vaellusreittejä. Sovun säilyttämiseksi kaikki joustaa ja nauttii yhteisestä matkasta. Jos löydetään hyvä kalapaikka niin siinä myös ollaan sitten hetki, että kalastaja pääsee nauttimaan myös reissusta. Näinä hetkinä minä vain nautin maisemista, lueskelin kirjaa ja fiilistelin omaa lomaani. Jotkut voivat tehdä sen aurinkorannalla, mutta minulle sopii aivan hyvin kallioinen ranta Jäämeren vieressä. 

Reissussa on myös hyvä muistaa pysähtyä tarpeeksi useasti eikä vain paahtaa menemään koko matkan ajan. Pysähdykset tuovat mukavaa vaihtelua matkaan, mutta on myös mahdollista että paikasta löytyy jotain erikoista. Norjassa nimittäin riittää koluttavaa oikeille seikkailijoille!

Onko sinulla vinkkejä Norjan reissuun tai yleensä autolla matkustamiseen?

Upea vaellusreitti Tromssassa

Minua on turhauttanut, kun en ole netin ihmeellisestä maailmasta löytänyt hyvää vaellusreitti kartastoa Norjan puolelta ja sinne juuri niin kovasti haluaisin lähteä päiväksi pariksi patikoimaan. Kyllähän maastokartoista, jotain viitettä näkee, mutta niin hyvä en ole tulkitsemaan karttoja että osaisin arvioida kuinka raskas reitti oikeasti on ja kuinka kauan patikkareitti suurinpiirtein vie. Kanadassa, Vancouverissa ollessani paikalliset kertoivat sivustosta josta näki kaikki alueen patikkareitit ja niissä jokaisessa kerrottiin kuinka kauan suurin piirtein reitin kulku kestäisi, minkä tason reitti on kyseessä, paljonko nousua ja mihin esimerkiksi voi jättää auton parkkiin. Tämmösiä ylellisyyksiä meillä Suomessakaan ei ole ja tähän selvästi pitäisi tulla muutos.

Tromssaan päästyämme suuntasinkin ensimmäisenä kaupungin infopisteelle tutkimaan, josko sieltä löytyisi ilmaisia tai kohtuuhintaisia karttoja alueen vaellureiteistä. Noh, olihan siellä isot maastokartat joiden hinta oli n. 25€. Sinne jäi Tromssan alueen kartat, koska suunnitelmissa oli alueella olla vain päivä, joten en viitsisi sen vertaa alueen maastokartasta maksaa yhden päivän vuoksi. Ostin kuitenkin Senja saaren vaellusreitistövihkosen, joka ei onneksi maksanut kuin 5€ ja siinä oli kaikki tarvittavat informaatiot reiteistä. Myös kuvat jotka ovat tärkeitä, kun tottakai haluaa päästä mahdollisimman upealle paikalle vaeltamaan.

Lähdimme sitten seku vain ajelemaan ympäriinsä eikä hotelliin meno ihan vielä houkutellut. Ilmahan oli mitä parhain: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli 20 astetta. Hellu tietenkin etsi kalapaikkaa, minä upeita maisemia. Pysähdyimme ensin sillan kupeeseen, jossa hellu kävi heittelemässä onkea ja onnistui saamaan vain muutamia pieniä kaloja. Tämän vuoksi jatkoimme vielä matkaa ja pian huomasimmekin parkkipaikan täynnä autoja. Ihmettelin että minkä takia paikassa oli niin paljon autoja, kun ei mitään kauppoja tai muuta vastaavaa näkynyt, mutta pian huomasin polkuja kulkevan vuoren rinnettä pitkin ylöspäin, jonka varrella näkyi muutamia ihmisiä kävelevän. Tässä vaiheessa huusin, että tämä on minun paikka - tähän minä jään. Ei kai siinä muu auttanut hellun kun pysäyttää auto ja minä vaihetin vaatteita retkeen sopivammaksi (ilma oli lämmin, mutta tulisiko vuorella kylmä?) ja hellu pakkasi minulle reppuun evästä ja vettä. Hän halusi vielä jatkaa kalastuspaikan etsimistä. Huono puoli reitissä oli se, että vaikka reitti oli selvästi piintynyt maahan ja sitä olisi punasien merkkien lisäksi helppo seurata, en tiennyt kuinka pitkä ja kuinka vaativa reitti olisi. Täten ajattelinkin että kääntyisin sitten, kun minua huvittaisi.

Reitti oli mielestäni vaativa. Suoraa ylämäkeä koko ajan. Välillä oli myös lumessa tarpomista, joka ei kuumuudessa ylöspäin mentäessä haitannut lainkaan, mutta alaspäin liukuminen lumessa oli turhankin jännittävää. Maasto tuntui koko ajan menevän vaikemmaksi ja minulla loppuikin jo hyvissä ajoin vesi. Onneksi puhdas puro tarjosi kulkijalle pullon täytettä ja matka jatkui paljon reippaammin. Viimeinen puolen tunnin ylösnousu oli ehdottomasti rankin ja vaikein. Jyrkässä ylämäessä hypittiin kivien päältä toiselle ja apuna piti vähän väliä käyttää käsiä, että pääsi kulkemaan ylöspäin. Mietin siinä vaiheessa, että millä ilmeellä tulisin takaisin alaspäin, kun ylösmenokin oli jo niin vaikeaa.

Viimein ylös päästyäni huomasin todellakin olevani vuoren huipulla. Korkeanpaikan kammoiselle ihmiselle paikka ei ollutkaan niin mieluisa enää. Tästä syystä laskin kankkuni melko äkkiä alas ja päätin sillä tyylillä nauttia maisemista, syödä evästä ja räpsiä muutamia kuvia. Paikalle saapui pian toinenkin vaeltaja, nuori mies joka selvästi odotti että siirtyisin paraatipaikalta muualle. Eväiden syönti jäi kesken, kun minua vaivasi hänen seisoskelunsa minun vieressäni. Siirryin hiukan alaspäin ja ajattelin jatkaa eväiden syöntiäni niin huomasin, että mies oli kaivanut dronen (filmaamiseen tarkoitetun helikopterin) ja alkoi sillä lentelemään pääni yläpuolella. Tämän "ruohonleikkurin" äänen kuuleminen ja tietäminen, että pääni päällä leijuu kopteri, ei herättänyt minussa lainkaan ihastusta, joten minun oli paettava paikalta. Niin kuin aiemmin arvelin, niin alastulo oli erittäin vaikea ja jokaisen askeleen hallittu laskeminen vei aikaa ja paljon energiaa lihaksilta. Muuten alastulo meni joutuisasti ja olin ihan tyytyväinen, että sain käytyä vuoren huipulla ihan omin avuin.

Ylösmenoon matkaan meni 2h 20minuuttia eikä matkaa ollut kuin vain 3.7km. Alastuloon meni varmaan jotain alle 2 tuntia, mutta innostuin kuvaamaan kamerallani erityisen paljon, kun hellu oli tullut minua vastaan. Tämän jälkeen ajelimme takaisin Tromssan keskustaan ja parkkipaikan löydyttyä pääsimme viimein hotelliin lepäämään.

Seuraavana päivänä olikin jalat ja takalisto ihan jumissa enkä haaveillutkaan heti seuraavasta vaelluksesta. Silti olin erittäin onnellinen edellispäivän tuurista, kun niin upean paikan löysimme sattumalta. Tämä vaellus olikin minulle se parhain muisto mikä jäi meidän Norjan reissustamme. Tiedän, että haluan kokea samanlaisia reissuja vielä monena muunakin kesänä.