Kirsikkapuiden loistoa Vancouverissa

Olin maaliskuun puolessä välissä viikon työmatkalla Vancouverissa, Kanadassa, ja ehdottomasti paras asia mitä muistan sieltä oli kirsikkapuut. En ole ikinä ennen nähnyt kirsikkapuita tuossa mitassa, mutta tällä kertaa tuuri suosi minua. Kirsikkapuiden kukinta oli juuri kauneimmillaan ja koko kaupunki tuntui olevan vaalenapunaisten puiden peitossa.

Kaupungeissa ei juuri pääse luontokuvausta harrastamaan, mutta puistoissa luonnon ihailu kyllä onnistuu. Vancouverin isoin ja suosituin puisto, Stanley Park, löytyy ihan keskustan tuntumasta, mutta jonka kiertämiseen tarvitsee ehdottomasti pyörän. Vancouverin ilmasto oli hyvin leuto ja siellä kasvoi jopa myös palmuja. Tuntui melkein siltä kun olisi ollut paljon etelämpänä kuin mitä oikeasti oltiin. Tähän tietenkin vaikutti Tyynimeri, joka piti alueen lämpimänä koko vuoden eikä siellä sen vuoksi talvella kuulema sada lunta kuin kerran vuodessa. Pakatessani olin ajatellut, että kun meren lähellä ollaan niin siellä on varmasti yhtä kylmä tuuli kuin Oulussakin, mutta eihän se nyt ihan niin ollut. Aurinko paistoi lauantaina oikein lämpimästi ja moni olikin osannut pukeutua jo hyvin kesäisesti. Tämä urpo ei sitä kyllä ollut tajunnut ja kulki puistossa paksu softshell takki päällä.

Kevät oli jo hyvin pitkällä Vancouverissa ja muutamina päivinä sattui oikein aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja. Lämpöasteet pyörivät siinä 8-16 asteen tietämillä. Uskoisin, että tällä hetkellä siellä on jo täysi kesä eli talvet ovat hyvin lyhyitä. Kuitenkin vuoristo on hyvin lähellä ja lähimpiin vuoriin pääsee vielä laskettelemaan huhtikuun loppuun asti. Jos silti vielä kesäkuussa haluaisi mennä laskettelemaan niin sekin olisi kuulema mahdollista, mutta pitäisi vain mennä vähän kauemmaksi meren läheisyydestä.

Ikävä jo talvea?

Onko väärin jo kaivata talvea? Talven lumisateita, lumikinoksia, paukku pakkasia ja upeita lumeen hautautuneita maisemia. Okei, enimmäkseen siis kaipaan lunta. Lapissa vielä kyllä lunta riittää, mutta se on jo ajat sitten puista häipyneet eikä tuntureissakaan puut notku tykkylumesta. Tammi-Helmikuu on juuri hienointa aikaa, kun lunta riittää ja maisema on ihmemaan kaltainen. Vaikka talvesta tykkäänkin niin en ehkä heti talven jälkeen niin innolla ottaisi vastaan uutta pimeää aikakautta. Vaikka päiväsaikaan talvella kaikki näyttää upealta niin se valitettavasti kestää vain liian pienen hetken. Sitten tulee pimeys ja se myös kestää. Kyllä aurinko on kuitenkin sen verran mukava, että se mahdollistaa luonnossa liikkumisen paljon pitempään ja sen myötä päivätkin tuntuvat paljon pidemmiltä.

Oikeastaan nämä kuvat ovat juuri otettu vuoden parhaimaan aikaan eli maaliskuun alussa. Alunperin tarkoituksena oli lähteä tuona perjantaina pilkille, mutta koska aamulla oli sen verran kova pakkanen niin oli ehdottomasti parasta lähteä vaan tunturiin pakkasta pakoon. Pakkanen kuitenkin hellitti päivänmittaan ja aurinko yritti paistaa pilvien takaa, mutta iltaa myöten paksumpi pilviröykkiö peitti sen kokonaan.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että oltaisiin Kesänginjärven rannalta kiikuttu Kesänkitunturin laitaa pitkin tunturin toiselle puolelle ja sieltä lähteneet nousemaan Lainiotunturia pitkin. Ei taaskaan menny ihan suunnitelmien mukaan. Ehkä sitä näiden reissujen myötä oppisi oikein suunnittelemaan lumikenkäreitit ja oikein arvioimaan aikaa kuinka kauan menisi. Paikoittain Kesänkitunturin kylki oli kovaksi pakkautunutta lunta tai valmiita jälkiä oli niin paljon ettei kulkemisessa ollut mitään ongelmaa. Sitten taas oli kohtia ettei jälkiä ollut ollenkaan ja lumi oli niin pehmeää, että joka askeleella jalka upposi lumeen melkein polveen saakka. Miten näitä nyt osaisi tietää ja noista tehä arviot?

Väsymys alko jo hieman painaan, paksummat pilvet taivasta ympäröimään ja aurinko painumaan mailleen. Paras oli mennä makkaranpaisto paikalle ja kääntyä sen jälkeen takaisinpäin. Avokodassa sattui olemaan pariskunta ja valmiit tulet pakkaranpaistolle. Kyseinen pariskunta oli Englannista lähtöisin ja olivat tulleet pariksi viikoksi taas Ylläkselle. Edellisenä vuona olivat olleet ensimmäistä kertaa samaan aikaan Ylläksellä ja  silloin rakastuneet niin paikkaan, että olivat päättäneet tulla toisenkin kerran. He kyselivät paljon minkälaista Lapissa olisi kesäaikaan ja sanoin että ainakin paljon rauhallisempaa, mutta paljon sääskiä. Ihmettelivät, että voiko kesällä muka olla vielä rauhallisempaa. Nii-i, minun mielestäni maaliskuun alussa Ylläksellä on paljon porukkaa, mutta ihminen joka tulee muualta se voi olla sille täysin päinvastaista.

Nautitaan nyt keväästä, auringosta ja tulevasta kesästä. Eiköhän se talvi jo pian tule. :)

Talviset tinalankakorut

Tässä joku aika sitten tilasin taas uutta materiaalia tinalankakoruja varten ja silmääni osui taas jotain uutta kivaa mitä pitäisi kokeilla. Tällä kertaa uutena kokeilun aiheena ei ollut eriväriset kuparilangat vaan turkoosin ja valkoisen värinen nahka. Kyselyjä on myös tullut näistä väreistä, mutta myös omaan silmää valkoinen ja turkoosi miellyttävät paljon.

Pakko on myös myöntää, että tykkään! Valkoinen on hyvin siromainen ja se myös mustan nahan tavoin korostaa kauniisti hopeisia kuulia. Tuo paksu, valkoinen koru, jossa on kolme hopeakuulaa on ehdottomasti oma suosikkini. Valitettavasti se ei kuvissa näytä yhtä hyvältä miltä se näyttää kädessä. Turkoosi on aina ollut lempivärini eikä se taaskaan pettänyt minua. Valkoisen ja turkoosin yhdistelmät tuovat talven ja jään mieleen. Mielestäni kokeiluni onnistui täydellisesti! :)

Liukkaita hiihtokelejä kohti

Eilen starttasi käyntiin taas mun lempikuukausi; Maaliskuu!! Maaliskuussa on niin paljon hyviä puolia (kaikki ne harrastukset ja mahdollisuudet mitä pääsee ulkona tekemään), mutta myös se kun tajuaa että päivät pitenee, aurinko paistaa ja lunta on vielä maassa. Hyvät ilmat ovatkin nyt hellineet ainakin oululaisia heti ensimmäisestä maaliskuun päivästä alkaen. Minä alotin sen hyppäämällä suksien päälle heti töiden jälkeen. Aurinkoa ei kyllä enää näkynyt, kun hiihtämään lähdin mutta muuten keli oli kohdallaan.

Ostin uuden juomapullon juuri hiihtoa varten ja ihastuin ensimmäisenä valkoiseen. Valkoinen-pinkki yhdistelmä on kyllä kiva, mutta niin kuin jo muutaman käyttökerran jäljistä voi päätellä niin hyvin siina lika ainakin näkyy. Ostin myös uuden hiihtotakin. Odlo. Juuu, kyllä kiitos. Hengittää hyvin eikä enää hiihtolenkit ole liian tukalia. Softshell takit pitäisi panna pannaan. Ei vaan sovi urheiluun yhtään. Salomonin hiihtohousut ostin joulun aikoihin.. Hmm.. Kyllä on taas rahaa palanut harrastuksiin, mutta mihin sitä muuhun edes kuvittelisi laittavansa. :)

Keskisykkeet ovat olleet aina yli 160 ja joskus jopa 170. Sunnuntaina esimerkiksi kävin -13 asteen pakkasella vetämässä normilenkin, mutta kyllähän se oli huomattavasti raskaampaa kuin -3 asteessa hiihto. Eilen kyllä yritin ottaa vähän iisimmin, mutta keskisyke oli silti 167. Polarin flow päivittyneestä palvelusta näkee nykyään myös rasittumisen tilan. Noh, kun näillä sykkeillä hiihdellään iltaisin ja päivisin keskisykkeellä 145 pyöräillään töihin niin palvelu valittaa koko ajan, että olen erittäin ylirasitunut. Mie kyllä osaan lepiä ottaa, mutta ei tällä viikolla. Tällä viikolla on vielä hyviä hiihtokelejä edessä, mutta ens viikolla ne loppuu kun vesi- ja räntäsateet saapuvat.