Ikävä jo talvea?

Onko väärin jo kaivata talvea? Talven lumisateita, lumikinoksia, paukku pakkasia ja upeita lumeen hautautuneita maisemia. Okei, enimmäkseen siis kaipaan lunta. Lapissa vielä kyllä lunta riittää, mutta se on jo ajat sitten puista häipyneet eikä tuntureissakaan puut notku tykkylumesta. Tammi-Helmikuu on juuri hienointa aikaa, kun lunta riittää ja maisema on ihmemaan kaltainen. Vaikka talvesta tykkäänkin niin en ehkä heti talven jälkeen niin innolla ottaisi vastaan uutta pimeää aikakautta. Vaikka päiväsaikaan talvella kaikki näyttää upealta niin se valitettavasti kestää vain liian pienen hetken. Sitten tulee pimeys ja se myös kestää. Kyllä aurinko on kuitenkin sen verran mukava, että se mahdollistaa luonnossa liikkumisen paljon pitempään ja sen myötä päivätkin tuntuvat paljon pidemmiltä.

Oikeastaan nämä kuvat ovat juuri otettu vuoden parhaimaan aikaan eli maaliskuun alussa. Alunperin tarkoituksena oli lähteä tuona perjantaina pilkille, mutta koska aamulla oli sen verran kova pakkanen niin oli ehdottomasti parasta lähteä vaan tunturiin pakkasta pakoon. Pakkanen kuitenkin hellitti päivänmittaan ja aurinko yritti paistaa pilvien takaa, mutta iltaa myöten paksumpi pilviröykkiö peitti sen kokonaan.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että oltaisiin Kesänginjärven rannalta kiikuttu Kesänkitunturin laitaa pitkin tunturin toiselle puolelle ja sieltä lähteneet nousemaan Lainiotunturia pitkin. Ei taaskaan menny ihan suunnitelmien mukaan. Ehkä sitä näiden reissujen myötä oppisi oikein suunnittelemaan lumikenkäreitit ja oikein arvioimaan aikaa kuinka kauan menisi. Paikoittain Kesänkitunturin kylki oli kovaksi pakkautunutta lunta tai valmiita jälkiä oli niin paljon ettei kulkemisessa ollut mitään ongelmaa. Sitten taas oli kohtia ettei jälkiä ollut ollenkaan ja lumi oli niin pehmeää, että joka askeleella jalka upposi lumeen melkein polveen saakka. Miten näitä nyt osaisi tietää ja noista tehä arviot?

Väsymys alko jo hieman painaan, paksummat pilvet taivasta ympäröimään ja aurinko painumaan mailleen. Paras oli mennä makkaranpaisto paikalle ja kääntyä sen jälkeen takaisinpäin. Avokodassa sattui olemaan pariskunta ja valmiit tulet pakkaranpaistolle. Kyseinen pariskunta oli Englannista lähtöisin ja olivat tulleet pariksi viikoksi taas Ylläkselle. Edellisenä vuona olivat olleet ensimmäistä kertaa samaan aikaan Ylläksellä ja  silloin rakastuneet niin paikkaan, että olivat päättäneet tulla toisenkin kerran. He kyselivät paljon minkälaista Lapissa olisi kesäaikaan ja sanoin että ainakin paljon rauhallisempaa, mutta paljon sääskiä. Ihmettelivät, että voiko kesällä muka olla vielä rauhallisempaa. Nii-i, minun mielestäni maaliskuun alussa Ylläksellä on paljon porukkaa, mutta ihminen joka tulee muualta se voi olla sille täysin päinvastaista.

Nautitaan nyt keväästä, auringosta ja tulevasta kesästä. Eiköhän se talvi jo pian tule. :)