Jouluaaton perinne

Täällä vielä fiilistellään edellistä joulua - ja toivotaan että voisi mennä pari viikkoa ajassa taaksepäin. Joulu on mielestäni yksi parhainta aikaa vuodessa, vaikka ne eivät ihan samaa luokkaa ole kuin mitä ne olivat silloin lapsena. Silti joulu menee joka vuosi yhtä nopeaa ohi.

21. joulukuuta alkoi virallisesti 2 viikon joululomani (rakastan työtäni mm. sen joustavuuden takia!). Ensimmäinen päivä siitä vielä meni viimeisiä joulujuttuja kaupungista ostellessa ja tavaroita pakatessa ja vasta seuraavana päivänä saimme aikaiseksi lähteä ajelemaan pohjoista kohti joulunviettoon. 23. joulukuuta lähdettiin metsästämään joulukuusta metsästä ja koska minun vaativan maun vuoksi pyörimme metsässä taas yli 3 tuntia niin lopulta löysimme taas yhden upean kuusen. Joulukuusen haku kuuluu meidän perinteeseen ja kun siihen näkee vähän vaivaa, niin vastako joulukuusi näyttää upealta jouluna. Päivällä kuusi tuotiin sisälle ja aloin heti kuusta koristelemaan. Mun lempihommaa, mutta toisaalta aika tylsää kun minä sen teen joka vuosi ja joka vuosi se näyttää melkein samalta. Illalla tein vielä parit salaatit ja jälkiruoat pakkaseen, jonka jälkeen pystyin vain nautiskelemaan joulusta.

Jouluaattona heräsin tuttuun tuoksuun: joulukinkun tuoksuun. Perinteinen joulukinkku otettiin leivinuunista ulos ja pitihän sitä heti olla napostelemassa samalla kuin Joulupukin kuumaalinjaa seurattiin. Sitten syötiin riisipuuro, eikä manteli taaskaan suosinut tulla minun puurooni vaikka syön sitä varmaan meistä kaikista eniten!.  Sitten annettiin vatsakupujen vähän laskettua, kunnes tein jotain sellaista mikä poikkesi muista jouluista - lähdin hiihtämään! Hellu vietti ensimmäistä joulua meillä ja hänen jouluperinteeseen on kuulunut hiihtolenkki, joten olihan se minunkin lähdettävä hiihtopolulle sivakoimaan. Sen verran mukavaa se oli, että taidan ottaa saman tavan ihan perinteeksi ja lähteä muinakin jouluina hiihtolenkille kuluttamaan joulukinkkua - jos vain säät suosivat uutta perinnettä.

Hiihtolenkin jälkeen käytiin kirkonkylän hautuumaalla ja sen jälkeen päästiin saunaan. Saunan aikana käytiin ihailemassa ulkona lumisadetta. Tänä vuona ei päästy näkemään revontulia jouluaattona, mutta kuuden asteen pakkanen ja hiljainen lumisade oli täydellinen sää jouluaatoksi. Saunan jälkeen valmisteltiin joulupöytä koreaksi ja niin päästiin taas maistelemaan kaikkia eri herkkuja. Pitkään ei keretty vitkastelemaan joulupöydässä, kun jo joulupukki kolkutteli porstuassa ja me riennettiin olohuoneeseen odottamaan paketteja. Pitkästä aikaa joulupukkikin kerkesi meillä käymään, koska siskon tyttö on jo lähes 2-vuotias eikä pukki enää voinut häntä sivuuttaa. Lahjat aukaistiin ja minä yllätyin taas positiivisesti kuinka paljon sain kaikkea kivaa. Iltamyöhään lähdettiin vielä hellun kansen käymään naapurikylän hautuumaalla viemässä muutamat kynttilät muille sukulaisille. Vaikka hautuumaalla tulee aina semmoinen haikea fiilis, niin minusta se on kuitenkin kiva tapa päättää jouluaatto. Etenkin sankarihaudoilla tulee paljon mietittyä heitä, jotka ovat joutuneet jouluja viettämään kaukana kotoaan ja sukulaisistaan. He ketkä myös menettivät henkensä, jotta meillä eli tulevilla sukupolvilla olisi vapaa, itsenäinen ja hyvä Suomenmaa missä elää. Iso kiitos kuuluu heille.

Ensi joulua taas odotellessa. Kenellä on myös samantyyliset jouluperinteet jouluaattona?