4.1.2017

Jouluaaton perinne




Täällä vielä fiilistellään edellistä joulua - ja toivotaan että voisi mennä pari viikkoa ajassa taaksepäin. Joulu on mielestäni yksi parhainta aikaa vuodessa, vaikka ne eivät ihan samaa luokkaa ole kuin mitä ne olivat silloin lapsena. Silti joulu menee joka vuosi yhtä nopeaa ohi.

21. joulukuuta alkoi virallisesti 2 viikon joululomani (rakastan työtäni mm. sen joustavuuden takia!). Ensimmäinen päivä siitä vielä meni viimeisiä joulujuttuja kaupungista ostellessa ja tavaroita pakatessa ja vasta seuraavana päivänä saimme aikaiseksi lähteä ajelemaan pohjoista kohti joulunviettoon. 23. joulukuuta lähdettiin metsästämään joulukuusta metsästä ja koska minun vaativan maun vuoksi pyörimme metsässä taas yli 3 tuntia niin lopulta löysimme taas yhden upean kuusen. Joulukuusen haku kuuluu meidän perinteeseen ja kun siihen näkee vähän vaivaa, niin vastako joulukuusi näyttää upealta jouluna. Päivällä kuusi tuotiin sisälle ja aloin heti kuusta koristelemaan. Mun lempihommaa, mutta toisaalta aika tylsää kun minä sen teen joka vuosi ja joka vuosi se näyttää melkein samalta. Illalla tein vielä parit salaatit ja jälkiruoat pakkaseen, jonka jälkeen pystyin vain nautiskelemaan joulusta.







Jouluaattona heräsin tuttuun tuoksuun: joulukinkun tuoksuun. Perinteinen joulukinkku otettiin leivinuunista ulos ja pitihän sitä heti olla napostelemassa samalla kuin Joulupukin kuumaalinjaa seurattiin. Sitten syötiin riisipuuro, eikä manteli taaskaan suosinut tulla minun puurooni vaikka syön sitä varmaan meistä kaikista eniten!.  Sitten annettiin vatsakupujen vähän laskettua, kunnes tein jotain sellaista mikä poikkesi muista jouluista - lähdin hiihtämään! Hellu vietti ensimmäistä joulua meillä ja hänen jouluperinteeseen on kuulunut hiihtolenkki, joten olihan se minunkin lähdettävä hiihtopolulle sivakoimaan. Sen verran mukavaa se oli, että taidan ottaa saman tavan ihan perinteeksi ja lähteä muinakin jouluina hiihtolenkille kuluttamaan joulukinkkua - jos vain säät suosivat uutta perinnettä.

Hiihtolenkin jälkeen käytiin kirkonkylän hautuumaalla ja sen jälkeen päästiin saunaan. Saunan aikana käytiin ihailemassa ulkona lumisadetta. Tänä vuona ei päästy näkemään revontulia jouluaattona, mutta kuuden asteen pakkanen ja hiljainen lumisade oli täydellinen sää jouluaatoksi. Saunan jälkeen valmisteltiin joulupöytä koreaksi ja niin päästiin taas maistelemaan kaikkia eri herkkuja. Pitkään ei keretty vitkastelemaan joulupöydässä, kun jo joulupukki kolkutteli porstuassa ja me riennettiin olohuoneeseen odottamaan paketteja. Pitkästä aikaa joulupukkikin kerkesi meillä käymään, koska siskon tyttö on jo lähes 2-vuotias eikä pukki enää voinut häntä sivuuttaa. Lahjat aukaistiin ja minä yllätyin taas positiivisesti kuinka paljon sain kaikkea kivaa. Iltamyöhään lähdettiin vielä hellun kansen käymään naapurikylän hautuumaalla viemässä muutamat kynttilät muille sukulaisille. Vaikka hautuumaalla tulee aina semmoinen haikea fiilis, niin minusta se on kuitenkin kiva tapa päättää jouluaatto. Etenkin sankarihaudoilla tulee paljon mietittyä heitä, jotka ovat joutuneet jouluja viettämään kaukana kotoaan ja sukulaisistaan. He ketkä myös menettivät henkensä, jotta meillä eli tulevilla sukupolvilla olisi vapaa, itsenäinen ja hyvä Suomenmaa missä elää. Iso kiitos kuuluu heille.

Ensi joulua taas odotellessa. Kenellä on myös samantyyliset jouluperinteet jouluaattona?

4 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia tässä ja edellisissä postauksissa!
    Meillä ovat jouluperinteet hyvin samanlaisia kuin teilläkin. Kuusi koristellaan vasta aattona, kinkku paistetaan edellisenä yönä, aattona käydään haudoilla.
    Haikeus taitaa näkyä myös monista suomalaisista joululauluista. Muistellaan kiitollisina menneitä sukupolvia ja koetetaan kertoa elossa oleville, miten tärkeitä he ovat. :)
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaapa vain hyvin tutulta! :)
      Se on kyllä totta, että suomaliset joululaulut ovat haikeita, mutta niin kauniitakin.. Finlandia hymnin lisäksi ei taidakkaan muut kuin joululaulut saada minussa kylmiä väreitä aikaiseksi. Menneideiden ja tulevien sukupolvien kiittämisessä joulussa on paljon kyse ja sitä ihmettelinkin miten jotkut voivat joulua inhota... :/

      Poista
  2. Meillä on hyvin samanlaiset jouluperinteet kuin teilläkin :) Tai siis minun vanhempieni luona. Me kun tunnetusti hypätään jouluna paikasta toiseen minun lapsuudenkodin ja mieheni lapsuudenkodin väliä.

    Päiväkin sujuu ihan samassa järjestyksessä kuin teillä :) Olen sun kanssa samaa mieltä, että vaikka haudoilla vähän haikea mieli tuleekin niin tekee hyvää käydä siellä ja hetkeksi pysähtyä hiljaisuuteen ja pohtia juuri tollaisia asioita kuin mistä puhuitkin. Ja muistella niitä omia läheisiä, jotka eivät enää ole täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hatunnosto teille kaikille, jotka jaksatte hyppiä jouluna paikasta toiseen! Toivottavasti ei ole kuitenkaan kovin pitkästä välimatkasta kyse.

      Näin on ja silloin miettii miksei voisi käydä useammin haudoilla, mutta eiköhän se ole tärkeintä että edes jouluna saa käydyksi haudoilla.

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)