Viikonloppu Itävallan Attersee järvellä

Attersee järvi oli ehdottomasti mun lempipaikka Itävallassa. Kyllähän me vaikka missä siistissä paikassa käytiin mun kesäloman aikana, mutta nainen joka rakastaa vettä ei voi olla muuta kuin taivaassa, kun tällaisen paikan löytää. Lisäksi aurinko oli paahtanut aivan liian kuumasti suomalaisen tytön makuun koko viikon eikä uimapaikkoja ollut koskaan liikaa lähimailla. Viimein kun pääsin kuumuutta pakoon järveen niin enhän minä sieltä pois halunnut tulla! Vesi oli vielä (mun asteikolla) tosi lämmintä (Itävällan kylmin järvi), joten missään vaiheessa mulla ei tullut edes kylmä eikä siis mitään halua poistua vedestä.

Attersee on kuulema hyvin suosittu lomakohde itävaltalaislla kesäloman aikaan. Kyllähän sielä myös väkeä tuntui olevan, mutta isoon järveen kaikki mahduttiin hyvällä sovulla. Kaveripariskunnalla, joiden luona majailin suurimman osan lomastani, oli vuokrattuna asuntovaunupaikka, joka onneksi oli melko lähellä rantaa. Heillä myös sattui olemaan vanha surffilauta (ilman varjoa), jonka päällä oli hyvä harjoitella vähän sup-lautailua. Melan olivat erikseen joutuneet ostamaan, mutta lauta toimi mainiosti hommassa, vaikka tasapainoa ja keskittymistä se vaati aika paljon. Lisäksi lauta ei ollut kevyimmästä päästä niin se jouduttiin kuljettamaan pyörään liitettävässä kärryssä. Olen itse joskus haaveillut sup-laudasta, mutta kun hinnat näin niin päätin luopua haaveesta. Jos Suomen kesät ja järvet olisivat edes hitusen Itävallan luokkaa niin ostaisin ehdottomasti ihka oikean sup-laudan. Surffilauta ainakin vaati syvän järven, jotta kaatuessa ei löysi päätään kiveen (kaatuminen oli hyvin yleistä). Lisäksi kun muistelee tämän kesän lämpötiloja niin eipä varmaan olisi montaa kertaa tullut vesistössä nautittua sup-laudasta.

Maisemathan oli ihan henkeä salpaavat. En kamerallani saanut kunnolla taltioitua (MITÄÄN) järven väriä, joka oli ihan oikeasti turkoosin värinen. Lisäksi vesi oli niin kirkas että pohjan näki melko syvälläkin.

Enhän minä epähuomiossani (itsekkyydessäni) huomannut muiden fiilistä järvellä. Polskin, sukeltelin ja meloin menemään ja sitten vasta tajusin että olin ollut järvellä jo aika pitkään.. Turistioppaillani oli tietenkin kerinnyt jo kylmä tulla, joten loppuillan sainkin melko nolona olla, kun minua joutuivat odottelemaan.

Aika hieno.. Onkohan kasveja koskaan revitty talon seiniltä pois..?

Sunnutai-iltana ennen lähtöä käytiin vielä viimeiset hyvästit sanomassa järvelle. Kyllähän mie vähän harmittelin kun sieltä piti lähteä.. Oisin kyllä voinu jäähä koko heinäkuuksi sinne tutkimaan ympäristöä pyörällä. Järvi kun ei ollut kaukana oikein mistään.. Lyhyt matka Salzburgiin, lyhyt matka vuorille ja pieniä kyliä tien varret täynnä. Olen niin kateellinen mun turistioppaille, jotka saavat käydä joka viikonloppu tuolla. Ihan unelmapaikka!

Ehkä joku kerta lähden tuolta länteenpäin enemmänkin reissaamaan.. Oli se sitten autolla tai pyörällä :)