21.3.2015

Tee-se-itse poronsarvinapit

Siitä asti kun olen alkanut tekemään tinalankakoruja, olen kiltisti ostanut ylikalliita poronsarvinappeja verkkokaupasta ja kauhistellut vain niiden hintaa. Aika pian ystäväni, joka myös koruja tekee, alkoi puhumaan poronsarvinappien tekemisestä.. "Eihän se nyt niin vaikeaa ole". Minä joka en omasta mielestäni osaa paljoa käsillä tehdä, kaihdin ajatusta jonkun aikaa, mutta kun käteeni sattui erittäin ohut poronsarvi niin päätin kokeilla. Sarven olen saanut käsiini jo varmaan kesällä, sitä varten ostin metallisahan alkusyksystä ja tällä hetkellä olen saanut koko sarvesta tehtyä napit jotka ovat viimeisen päälle hiotut. Ei siis mikään nopea ja helppo urakka. Totta kai tuohon nopeuteen vaikutin minun oma toimintani.

Aluksi yritin sahata sarvesta metallisahalla sopivan kokoisia nappeja. Se oli raskasta ja nappien valmistusvauhti oli etanamaista. Siskoni mies (ainoa joka osaa vissiin jotain käsillä tehdä) ehdotti että ottaisi sarven mukaan ja käyttäisi työpajalla leikkaamassa jollain koneella sarvi napeiksi. Aikaa menisi maksimissaan 10 minuuttia. Jo vain passaa!

Napit sain käsiini syksyllä, joten edessä oli reikien teko ja hiominen. Reiät kävin tekemässä muutamaan nappiin työpaikallani porakoneella ja kotona aloin hiomaan käsin hiomapaperilla nappeja ohkaisemmaksi. Hidasta! Napit olivat liian paksuja, joten niitä oli pakko jollakin hioa kapeammaksi ja paperilla hiominen yksi nappi kerrallaan tuntui lähes ikuisuuden kestävältä urakalta.

Aloin työpaikallani sitten kysymään mekaniikka ihmisiltä että mikä olisi paras tapa hioa nappeja ohkaisemmaksi. Paljon ehdotuksia tuli ja perjantai illan viihteeksi päätin jäädä töiden jälkeen viimeistelemään kaikki nappit. Työkaverilta vienosti kysyin opastusta ja tulokseksi sain toisen käsiparin tekemään nappeja.


Ensin siis hiottiin nappien toiselta puolen hiekkapaperilla napit sileiksi, jotta ne liimaantuisivat paremmin kaksipuoleiselle teipille. Kun alustaan oli napit liimattu niin työkaveri kävi kaikkia nappeja ohentamassa rälläkällä. Tähän oikeastaan tarvitsin eniten opastusta. En ollut kovin innoissani käyttämässä mitään työkalua jolla voi saada sormia poikki.


Sitten kun napit oli hiottu ohkaisemmiksi, niin porakoneella porasin reikiä nappeihin. Lopulta napit vielä hiottiin hienommalla hiomapaperilla ja pistettiin pussiin. Valmista! Jos haluan vielä nappeihin lisää kiiltoa niin sitä voin sitten lisätä vesihiomapaperilla.


Ei se niin loputtoman suuri urakka ollutkaan kun oli osaavat kädet auttamassa. Kahdessa tunnissa tehtiin 40 nappia valmiiksi eikä edes missään vaiheessa alkanut  homma tympimään. Tämmönen menetelmä vielä menettelee, mutta jos olisi sahaaminen ja hiominen pitänyt tehdä käsivoimin niin olisin jatkanut nappien ostoa netistä.


Kyllähän korut ovat myös saaneet omassa mielessäni paljon enemmän arvostusta, koska nyt napitkin ovat itse käsintehtyjä. Seuraava askel voisi olla alkaa itse tekemään poronnahkaa ja värjäämään sitä. Se voi vaan olla aika paljon isompi urakka, joka kyllä vaatisi myös kovempaa myyntiä ja sen myötä myös sitten toiminimeä. Näin siis on ainakin vielä hyvä. Homma kulkee harrastepohjalla ja saan enemmän nauttia hommasta kuin "verenmaku suussa" ommella koruja.

2 kommenttia:

  1. Hienoja nappeja! Nyt saat ylpeänä käyttää omia materiaaleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vielä jännelangat ku alkais ite tekeen niin vois vähän rintaa röhistellä.. :D

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)