Jouluaaton perinne

Täällä vielä fiilistellään edellistä joulua - ja toivotaan että voisi mennä pari viikkoa ajassa taaksepäin. Joulu on mielestäni yksi parhainta aikaa vuodessa, vaikka ne eivät ihan samaa luokkaa ole kuin mitä ne olivat silloin lapsena. Silti joulu menee joka vuosi yhtä nopeaa ohi.

21. joulukuuta alkoi virallisesti 2 viikon joululomani (rakastan työtäni mm. sen joustavuuden takia!). Ensimmäinen päivä siitä vielä meni viimeisiä joulujuttuja kaupungista ostellessa ja tavaroita pakatessa ja vasta seuraavana päivänä saimme aikaiseksi lähteä ajelemaan pohjoista kohti joulunviettoon. 23. joulukuuta lähdettiin metsästämään joulukuusta metsästä ja koska minun vaativan maun vuoksi pyörimme metsässä taas yli 3 tuntia niin lopulta löysimme taas yhden upean kuusen. Joulukuusen haku kuuluu meidän perinteeseen ja kun siihen näkee vähän vaivaa, niin vastako joulukuusi näyttää upealta jouluna. Päivällä kuusi tuotiin sisälle ja aloin heti kuusta koristelemaan. Mun lempihommaa, mutta toisaalta aika tylsää kun minä sen teen joka vuosi ja joka vuosi se näyttää melkein samalta. Illalla tein vielä parit salaatit ja jälkiruoat pakkaseen, jonka jälkeen pystyin vain nautiskelemaan joulusta.

Jouluaattona heräsin tuttuun tuoksuun: joulukinkun tuoksuun. Perinteinen joulukinkku otettiin leivinuunista ulos ja pitihän sitä heti olla napostelemassa samalla kuin Joulupukin kuumaalinjaa seurattiin. Sitten syötiin riisipuuro, eikä manteli taaskaan suosinut tulla minun puurooni vaikka syön sitä varmaan meistä kaikista eniten!.  Sitten annettiin vatsakupujen vähän laskettua, kunnes tein jotain sellaista mikä poikkesi muista jouluista - lähdin hiihtämään! Hellu vietti ensimmäistä joulua meillä ja hänen jouluperinteeseen on kuulunut hiihtolenkki, joten olihan se minunkin lähdettävä hiihtopolulle sivakoimaan. Sen verran mukavaa se oli, että taidan ottaa saman tavan ihan perinteeksi ja lähteä muinakin jouluina hiihtolenkille kuluttamaan joulukinkkua - jos vain säät suosivat uutta perinnettä.

Hiihtolenkin jälkeen käytiin kirkonkylän hautuumaalla ja sen jälkeen päästiin saunaan. Saunan aikana käytiin ihailemassa ulkona lumisadetta. Tänä vuona ei päästy näkemään revontulia jouluaattona, mutta kuuden asteen pakkanen ja hiljainen lumisade oli täydellinen sää jouluaatoksi. Saunan jälkeen valmisteltiin joulupöytä koreaksi ja niin päästiin taas maistelemaan kaikkia eri herkkuja. Pitkään ei keretty vitkastelemaan joulupöydässä, kun jo joulupukki kolkutteli porstuassa ja me riennettiin olohuoneeseen odottamaan paketteja. Pitkästä aikaa joulupukkikin kerkesi meillä käymään, koska siskon tyttö on jo lähes 2-vuotias eikä pukki enää voinut häntä sivuuttaa. Lahjat aukaistiin ja minä yllätyin taas positiivisesti kuinka paljon sain kaikkea kivaa. Iltamyöhään lähdettiin vielä hellun kansen käymään naapurikylän hautuumaalla viemässä muutamat kynttilät muille sukulaisille. Vaikka hautuumaalla tulee aina semmoinen haikea fiilis, niin minusta se on kuitenkin kiva tapa päättää jouluaatto. Etenkin sankarihaudoilla tulee paljon mietittyä heitä, jotka ovat joutuneet jouluja viettämään kaukana kotoaan ja sukulaisistaan. He ketkä myös menettivät henkensä, jotta meillä eli tulevilla sukupolvilla olisi vapaa, itsenäinen ja hyvä Suomenmaa missä elää. Iso kiitos kuuluu heille.

Ensi joulua taas odotellessa. Kenellä on myös samantyyliset jouluperinteet jouluaattona?

Viimeisiä auringonsäteitä

Vaikka nyt eletään vuoden pimeimpiä aikoja, niin ehkä juuri siitä syystä pääsemme kirkkaina pakkaspäivinä ihailemaan upeaa taivaanrantaa. Aurinko värjää niin upeilla eri väreillä koko taivaan, ettei siihen millään voi kyllästyä. Aamulla taivas oli juuri Suomen sinisen sävyinen ja muu maisema valkoiseen vaippaan peittynyt.. Se jos mikä maisema näyttää isänmaalliselta. Sitten aurinko alkaa enemmän nousemaan ja värjäämään taivasta punaisen eri sävyiseksi. Oranssia, vaaleanpunaista ja violettia, mutta kaikki eri pastellinsävyisinä. Aurinko ei kunnolla edes nouse näillä leveysasteilla, mutta tunturiin kiikkuessa pääsee näkemään puolikkaan auringon. Sitten se taas lähtee laskuun ja värjää kirkkain kontrastein - oranssia ja tumman violettia. Kunnes taivaan värit häviävät ja alkaa pimeys. Mutta sekään ei kauaa kestä. Pian alkavat taivaan tulet räiskymään ja näyttävät eri värinäytelmän taivaalla. Molempia näytelmiä minä mielelläni katselen ja ihailen.

Huomenna näihin aikoihin katsellaan jo vähän erilaisia värinäytelmiä taivaalta. Iloista ja menestyksekästä uutta vuotta 2017!

Lumihiutaleiden maassa

Terveiset täältä missä lumi jouluna on sääntö eikä poikkeus! Lumesta on nyt taas nautittu hiihtämällä, lumikenkäilemällä ja kelkkailemalla. Niistäpä mun joulut on useimmiten koostuneetkin.

Tänään juuri käytiin tunturissa lumikenkäilemässä ja vaikka maisemat olivat pilvien peitossa niin en voi muuta sanoa kuin että nautin täysin rinnoin lumikengillä tarpomisesta. Lisäksi Ylläksen perällä sattuu törmäämään nuotiopaikoilla useimmiten muihin ihmisiin ja tulee aina poristua niitä ja näitä. Tänäänkin törmättiin naiseen, joka oli töissä Kautokeinossa, mutta oli aikaisemmin ollut töissä myös Sevettijärvellä, Kiilopäällä ja vaikka missä muualla. Vähän kyllä kateeksi kävi, kun kuuli kuinka hän oli monissa eri pohjoisen kylissä ja turistikohteissa päässyt työskentelemään ja tutustumaan eri ihmisiin.

Vaikka nyt hieman väsyttääkin, niin voisin kyllä iltasella käydä pikku hiihtolenkin vetämässä, kun ilma on niin suosiollinen. Vielä yli viikko lomaa jäljellä ja siitä kyllä täällä nautitaan! :)

Vuen pimmein päivä

Näin virallisesti vuen pimmeimpänä päivänä aattelin näyttää ihka ensimmäisiä tähtitaivas ja revontulikuvia. Kuvat otin ittenäisyyspäivän aikoihin, ko olin kotopuolessa käymässä. Etellisenä päivänä kävin hommaamassa uuven objektiivin ja jalustan kameralle verkkokaupasta ja halusin heti lähteä kokkeihleen uusia kalusteita ulos. Pakkasta ei onneksi sattunu olehmaan ko -27 astetta ja revontuletkaan eivät juuri silloin sattunheet olheen kovin kirkhaita. Juuri ja juuri sattu silhmään, mutta mie en halvannu luovuttaa. Vaikka molin muka laittanu sisälä kamera asetukset kohihleen, niin kyllähän niitä sai silti olla räknäämässä sielä pakkasessa ja sormet oli heti jäässä. Suohraan sanoen, opin sielä vasta miten tähistä saapii kuvia otettua. 

Tulos ei kauheasti miellytä minua, joten parannettavaa on.. Lisäksi olen käyttäny viimosen 10 vuotta Adoben Photoshop CS3 versiota, niin nytten aloin aattelheen, että meilä on tullu ovi vastaan. En saanu RAW kuvia muokattua tuola versiola, joten kai se häätyy päivittää uuemphaan softaan eli siihen Lightroom versioon. Eppäilen, että siinä on menty kuvankäsittelyssä hiukkasen etiäpäin, joten voipii olla että ko mie sen saan hommattua niin kuvat parantuvat entisestään. Saa nähä, oppiiko sitä yhtä hyvin käyttähmään ko tuota nykystä.

Ai niin.. Tippuhan mulla toinen objektiivi hankheen enkä ole testannu sen jälkheen että toimiiko se enhää. Onneksi se senthään löyty, ko sitä lunta kumminki oli sen verran kivasti ja ulkona oli ihan säkki pimeää. Sitten oli vielä kiire lähteä kathoon, että miten se Oulun tyär pärjää saarivaltiossa...

Nautithaan nyt pimmeyestä ko kohta se aurinko taas porottaa yötä päivää!