1.9.2018

Sienestyksen eettisyys Lapissa









Oon tullut käymään taas kotopuolessa ja suunnitelmissa oli muun muassa lähteä käymään sienimetsällä - suunistuksen, läskipyöräilyn ja valokuvauksen lisäksi. Kello on kohta kolme lauantaipäivänä enkä vieläkään ole lähtenyt mitään noista suunnitelmista toteuttamaan. Vielä eilen ajattelin lähteäväni heti aamulla sienimetsään, mutta koko päivän olen jo pohtinut sitä, että onko se sittenkään oikea ratkaisu. Eilen illalla nimittäin luin paikallislehdestä jutun, jossa poromiehet toivoivat valtiolta avustusta porojen ruokintaan, koska kuiva ja kuuma kesä tuottaisi heillekin ongelmia porojen ruokinnassa. Moni poromies oli sillä kannalla, että poroja joutuisi talvella heinällä ruokkimaan muun ruuan vähyyden takia ja se totta kai tuntuisi poromiesten lompakossa. Ennen kaikkea itse ajattelen vain poroja ja mietin kuinka vähiin niillä ruoka käy, kun me metsästä tyhjennetään hyvin marjat ja sienet ja metsät hakataan kaljuiksi, joten sielä vielä vähemmän ruokaa riittää. En ole kuitenkaan perehtynyt sen syvällisemmin porojen ruokintaan ja porojen ruokakolmioon, mutta oma ahneus pistää vain miettimään. Sen tiedän että sienet ovat porojen herkkua ja moni poron omistaja jättää sienet metsään poroja varten.

Ehkä tämä on taas tätä mun yli ajattelua, koska ei ne porot varmaan nälkään kuole jos yhden korillisen käyn tatteja poimimassa. Mutta toivotaan, että muutkin pysähtyisivät näin syksyisin miettimään että tuleeko kerättyä metsän antimia yli omien tarpeiden. Tarviiko jokaista metsälintua ampua, joka kohdalle sattuu? Kaikkea kohtuudella!

6 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja hienoa tekstiä♥ Kyllä sitä on hyvä välillä pysähtyä meistä jokaisen miettimään luontoa ja eläimiä...ja varsinkin tuo kaikkea kohtuudella kuulosti hyvältä! Minua suorastaan suretti kun joku aika sitten huomasin yhden ison metsän liki kokonaan hävineen parin viikon aikana, hakkuumaasto oli vain tilalla:( Sitä vaan pakosti mietti että kuinka moni eläin parka oli nyt kotipuunsa/pesänsä menettänyt:( Hyvää alkanutta syyskuuta sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa aina pohtinut, kun nähnyt isoja hakkuu alueita. Jos ihmisilläkin on pihat ja omat tontit niin monilla eläimilläkin on omat reviirit ja alueet missä asuvat. Esimerkiksi Pyy suosii tiheitä kuusimetsiä niin sellaisia voi olla vaikea löytää, kun malli on laittaa nuoret metsätkin jo alas.

      Poista
  2. Olen miettinyt samaa, mutta ei mullakaan mitään oikeeta tietoa asiasta ole. Lapin-vaelluksilla olen kyllä sienestänyt harvakseltaan, mutta pyrkinyt aina jättämään myös osan keräämättä. Onneksi poroille maistuvat myös ne sienet, jotka krantulle ihmiselle ovat jo aivan madonsyömiä ja ylikasvaneita! En kyllä ymmärrä yhtään sitä, miksi pitää sienestää kaikki vastaan tulevat sienet, ampua kaikki linnut, kalastaa niin pitkään kuin kala syö - vaikkei sille kaikelle voi mitenkään olla tarvetta, eikä sitä välttämättä ehdi edes käsitellä ja säilöä ennen kuin se pilaantuu. Ihme ahnehtimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti itse jopa tunnen muutaman ihmisen, jolla ei koskaan tule stoppi vastaan. Kehuvat kyllä kun syövät niin puhdasta luonnon ruokaa, mutta sitten samalla kiikuttavat vanhimpia lihoja ja kaloja roskiin kun ei ole kerennyt kaikkea edes syömään. Se on suurinta hulluutta mitä en ikinä tule hyväksymään. Aina saan vain vastauksen, että ei kalastamalla saada kalakantoja tapettua. No kylläpäs saadaan jos kaikki kalastaisivat samalla tavalla ja ottaisivat kaikki alamittaiset alatkin.

      Poista
  3. Sie tyär puhut asiaa. Ihanat kuvat ♥

    VastaaPoista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)