Vapputunnelmia Lommoltunturilla

Aloin muutama kuukausi takaperin haaveilemaan vähän erilaisesta vapusta. Edelliset 7 vappua ovat kutakuinkin menneet Oulun puistoja ja baareja kierrellen, mutta tänä vuona alkoi tuntumaan että se ei enää kiinnostaisi. Jotain muuta voisi välillä kokeilla. Sain kyllä kutsun kavereilta piknikin viettoon, eikä se varmaan olisi ollut huono vaihtoehto ollenkaan, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta. Niinpä taas suunnistin Toyotan keulan kohti pohjoista ja päätin lähteä katsomaan pitkästä aikaa miten siellä voisi vappua viettää.

Ylläksellä ja Levillä oli tietenkin kauden päättäjäiset ja nekin vaikutti ihan hauskalta vaihtoehdolta, mutta silti ei ihan ykkösvalinnaltani. Isä sitten ehdotti jos lähdettäisiin Muonioon pilkille. Minä ehkä enemmän innostuin Muonio sanasta kuin pilkkimisestä. Tuntui, että oltiin koko kevät pilkillä laukottu, mutta tunturissa lumikenkäily oli jäänyt aivan liian vähäiselle. Muu porukka siis jäi Kangosjärvelle pilkille, kun minä suuntasin vielä pohjoisemmassa, lähemmäs tuntureita.

Lauantaiaamuna taas katselin retkikartasta kaikkia uusia mahdollisuuksia mitä en ollut aiemmin kokeillut. Muoniossa mahdollisuuksia (tuntureita) kyllä riittää. Silmääni ensimmäisenä osui Lommoltunturi, josta olinkin joskus aiemmin nähnyt somessa kivoja kuvia talven aikaan, joten siihen päädyin sen enempää miettimättä. Lisäksi kartasta pystyi näkemään, että tunturi oli tien vieressä, joten jos hanki ei kantaisi ja reissu kävisi liian raskaaksi niin ainakin auto olisi lähellä.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintä oli alhaalla n. 12 asteen verran. Eipä siis ihme, että askel välillä upposi lumeen (ja niin syvälle!!!) lumikengilläkin. Matka ei silti ollut kauhean paha. Paikoittain tietenkin jalka upposi joka askeleella ja lunta oli melkein lantioon asti. Hiki virtasi ja muutama kirosanakin pääsi. Varjopaikkoja välillä kaipasin ja ihmettelin mitä pirua minä tänne lähin tarpomaan. Mutta niin ne taas unohtui kun tunturin päälle pääsi istuskelemaan ja nauttimaan luonnon hiljaisuudesta. Ei tuulen virekkään tuntunut miltään ja uskalsin jopa hetkeksi ottaa takin pois päältä ja istuksella kiven päällä pelkkä toppi päällä. Aurinkorasva oli jäänyt kotiin eikä siis lumella uskaltanut ihan näin paljaana kuljeskella.

Lommoltunturin päällä vappumunkkini söin ja vielä hetken nautiskelin maisemista. Alastulo menikin paljon joutuimmin, vaikka samoissa kohdissa jalka edelleen upposi lumeen. Nyt vain lennettiin enemmän selälleen kuin nokalleen ja kerran jäi lumikenkä hankeen niin jumiin, että repusta piti kaivaaa hanskat käteen että pääsi kaivamaan lumikengän lumesta pois.

Käväsin tunturireissun jälkeen vielä viereisellä hiihtoladulla hiihtämässä, mutta koska latua ei oltu kunnostettu niin tarpominen sohjossa ja likaisella ladulla jäi aika lyhkäiseksi. Lunta kyllä riitti, mutta hiihtäjiä ei varmaan ollut niin paljoa enää että olisi ollut järkeä latuja pitää enää kunnossa. Oloksella varmaan olisi ollut ladut hyvässä kunnossa, mutta päätin seitsemän aikaan illalla jättää sen väliin. Pilkkijät poimittiin väliltä mukaan ja kotona lämmitettiin päivän päätteeksi sauna. Vaikka aurinkorasvaa oli aamulla naamalle laitettu niin kyllähän ihoa taas poltteli saunan lämmössä. Tänä vuona yksi siideri riitti vapun juhlintaan ja tämä nainen oli taas niin väsynyt jo ennen kahtatoista. Klara Vappen todellakin!