Hellettä juhannuksena

Juhannuksesta nautittiin taas tänä vuona kotona Muonionjoen rannalla. Eikä päätös ollut taaskaan huono, varsinkin jos säätä muistelee. Kotikulmille sattui kyllä parhain juhannussää 'naismuistiin'. Aurinko porotti kuumasti joka päivä eikä sääskiä ollut muutamaa lukuunottamatta. Olen viime aikoina liian useasti tainut mainita, että eivät Lapin kesät oikeasti mitään juhlaa ole, mutta erehdyin ainakin juhannuksen osalta. Kyllä Lapin kesä osaa yllättää.

Juhannusaatto meni pitkälti ulkotöissä. Hiki virtasi, mutta se kaiken väärti nähtiin illalla palamassa. Koottiin nimittäin siskon kansen juhannuskokko rantaan kaikesta ylimääräisestä puutarhajätteestä, puiden teon yhteydessä tulleesta roskasta ja taisin myös samana päivänä yrittää harventaa peltojen pajukkoa. Hyvän kokoinen keko saatiin ja illasta oltiinkin erityisen tyytyväisiä saavutukseen.

Yhdentoista aikaan illalla päätimme tuikkia nuotioon hieman öljyä ja tuikata koko paska tuleen. Kuoharilasit kädessä, aurinko vielä korkealta paistaen. Nice..

Vielä yhden aikaan yöllä kokko kärysi, mutta märän maan ansiosta se pystyttiin jättään yksikseen palamaan. Nukkumaan menin piakoin tämän jälkeen kun ei vaan alkoholinjuonti enää maistunut ja seuraavan aamunjuoksulenkki kummitteli vain mielessä. 

Vähän harmitti sunnuntaina lähteä takaisin Ouluun ja takaisin töihin. Kyllähän sitä niin mielellään olisi voinut jäädä noihin maisemiin lomailemaan vielä pitemmäksi aikaa. Mutta ei auta kuin odottaa vielä kolme viikkoa niin kyllä se loma sieltä tulee!