Matkaväsymyksestä toipuminen lappilaiseen tapaan

Olin tammikuun pitkälti työreissussa Kaliforniassa ja talven kaipuu vain lisääntyi mitä kauemmin olin poissa pohjoisesta. Matkustaminen on mukavaa, mutta kyllä hiljainen ja puhdas luontokin on jotain aivan omanlaista. Mulla olikin sitten hirveä hinku päästä mahdollisimman äkkiä mettään. Niinpä heti ensimmäisenä kotiinpaluu viikonloppuna pakkasin päiväreppuun vähän evästä ja muutaman pikku halon puuvarastosta nuotiota varten. Pakkasta oli lauantaina -25 ja sunnuntaina -30, joten vaatettakin oli melko paljon tungettu pääle. Lumikengät pistin sitten jalkaan ja lasten lapion sidoin reppuun kiini ja lähin kotipihalta tallusteleen jään poikki ruottin puolelle. Väylän toisella puolella en silti pitkään viihtynyt, kun kävin vain muutaman kuvan napsimassa ja sitten palasin kotipihalle ja lähin mettän suuntaan tallustelemaan.

Suosin kelkan jäljillä kävelyä, koska se on vaan niin helpompaa. Mutta kun halusin löytää sen oman hyvän nuotiopaikan niin sain sitten hangessakin kävellä. Vaikka lumikengät olikin jalassa niin joulun jälkeen lunta oli tullut n. 30cm oikein hienoa puuterilunta, jonka edessä on lumikenkienkin nöyryttävä. Eli upoksissa en kävele, mutta saa siinä enemmän jalkoja nostella kuin normi metsälenkillä. Lisäksi näillä kengillä pitää enemmän ottaa painoa kantapäälle, koska siellä on enemmän kangasta joka pitää kävelijän hangen päällä.

Lapiointi hommissa hiki nousi pintaan ja teki mieli nakata karvalakki hankeen, kun kuumotti niin paljon, mutta olla kovalla pakkasella paljain päin ei olisi ollut fiksua. Nuotio roihahti iloisesti tuleen kuivista haloista ja tuohista, mutta melko vaisuina tuli palo ympäriltä hehkuvan kylmyyden vuoksi. Onnistuin kuitenkin teeveden keittämään lumesta (melko hiasta) ja kylmettyneen pullan lämmittämään nuotiossa. Sitten vain nautiskelin hiljaisuudesta ja upeasta ilmasta. Olisko parempaa tapaa toipua pitkästä työreissusta?