Enpäs ole päässyt jäiden lähtöä pariin vuoteen näkemään, mutta tällä kertaa sattui tuuri kun jäät lähti viime perjantaina. Kyllähän sitä vähän jännänä odoteltiin, kun juuri meidän kohalta jäät eivät olleet mihinkään suuntaan liikkuneet, mutta ylempänä ja alempana jäät olivat jo liikkuneet.
 |
| Korpikoskella olivat jäät nousseet korkealle rantaan |
 |
| Leveä kohta väylässä ja jäät ei liikahda mihinkään. Ylempänä oli myös pato, joka vaikutti asiaan kun ei painetta päässyt kasvamaan. |
 |
| Aluksi vesi oli portaita paljon alempana ja jossakin vaiheessa näytti siltä että jäät kohta murskaisivat ylimmät rappuset. Ei onneksi kuitenkaan. |
Eka kerran kun jäät vähän liikahtivat alaspäin niin koko ronkka juoksi tuhatta ja sataa rantaan katsomaan luonnon omaa näytelmää. Näytelmä loppui lyhyeen eikä jäät liikahtaneet muutamaa metriä pidemmälle. Höh. Sitten ne viimein muutaman tunnin päästä lähtivät ja rytinällä. Pato ylempänä joekea laukesi ja rannassa vesi nousi silmissä.
 |
| Linnut heti nauttivat aukinaisesta väylästä. Pian piti lähteä jäitä karkuun ja odotella parempaa hetkeä. |
 |
| Suomen ja Ruotsin sillalla. Tuntui että silta enemmän liikkuisi kuin jäät. |
Jäät menivät menojaan ja heti kun väylä näytti auenneen niin kesäfillis iski rintaan. Kohta pääsee joelle souteleen ja kaloja narraan! :) Harristamista odotan ja varsinkin perhostamista, jonka aion tänä kesänä opetella. Lohen soutua en niinkään odota, mutta eiköhän sitäkin tule ehkä välillä harrastettua.
Mikä parasta, nyt saa taas kauniita kuvia auringon laskusta ja auringon värjäämästä taivaasta. Vesi on kaunis elementti, kun se peilin tavoin heijastaa taivaan värit pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)