Schönbrunn - Keisarillinen palatsi Wienissä

Kuka tykkää linnoista ja palatseista? Minä, minä, minä!!! Wienin keisarillinen palatsi on sitten juuri sinua varten. 

Wieniin Linzistä saapuessani jätin matkalaukkuni juna-aseman lokeroihin säilytettäväksi ja rivakkain askelin lähdin kohti metro-asemaa. Juna-aseman edessä seisoin kartta kädessä, kuitenkaan tietämättä että mihin suuntaan pitäisi oikeasti lähteä. Matkaoppaani ei ollut enää turvanani, vaan nyt minun piti pärjätä yksin. Tiesin mennä tien yli, sitten en osannut päättää mennäkkö oikealle vai vasemmalle. Lähdin vasemmalle. Aloin etsimään seuraava kadunkulmaa ja tarkistin kartasta olisinko lähtenyt oikeaan suuntaan. No en. Ei kun takaisin. 

Alue alkoi näyttään hieman pelottavalta.. Herätin huomiota tutkailemalla karttaa vähän väliä ja kävelemällä kuin tuulispää. Edessäpäin näin epämääräisen miesjoukon polttelevan tupakkia. Ei tienylitys mahdollisuuksia. Takanani tuli kolmen tytön sakki ja päätänkin vähän jättäytyä ja löyttäytyä heidän "seuraansa" eli taakse kuikuilemaan. Hyvin meni. Viimein olin metro-asemalla.

Metrosta päästyäni minun ei tarvinut kuin seurata muuta massaa, joka oli myös suunnistamassa keisarilliseen palatsiin. Palatsin aukiolle päästyäni tajuan kellon olevan kaksi päivällä eli pahin ruuhka-aika. No mutta, kyllähän tänne mahtuu. Matkaoppaani oli neuvonut, että voisin ilmaiseksi pyöriä vapaasti palatsin puutarhoissa jos en välttämättä heti haluaisi Schlossin palatsissa käydä.

Gloriette -terassi

Niinpä tutkistelin ympäristöä, kävelin puutarhoissa ja metsissä etsimässä viilentäviä paikkoja. Kuumaa oli puutarhoissakin, mutta ei niin tukalaa kuin asfaltti helvetissä. Metsän ihana viileys veti minua puoleensa, mutta aika pian jouduin sieltäkin pakenemaan. Kävelin pientä polkua eteenpäin ihaillen tunnelmaa, kun edessäni näin miehen. En ensin tunnistanut henkilöä kunnolla, ihmettelin vain että mitä hän teki. Kävelin vain menemään, kunnes huomasin hänen olevan housut nilkoissa ja muna kädessä. Äkkijarrutus. Tällöin mieskin näki minut ja alkoi housuja repimään jalkoihin. Minä käännyin verkkaisesti takaisinpäin ja onnekseni huomasin perässäni tulleen kaksi tyttöä. Nämä tytöt eivät taineet mitään huomata ja heidän perässään kulkiessani vain näin, kun mies lähti juoksujalkain pakenemaan paikalta. Jälkeenpäin pystyn nauramaan tapahtuneelle. Enkä tarjonnut miehelle auttavaa kättä. ;) Onneksi tarina päättyi noin, niin hyvillä mielin asialle voi nauraa. Näköjään näin omituisia asioita voi nähdä myös turistien täyttämissä paikoissa.

Puutarhassa ehdottomasti nautin vain kauniisti huollitellusta pensaista, puista ja nätisti istutetuista kukista. Löysin puutarhan keskeltä myös vesipisteen ja jäinkin lähelle narkoilemaan toviksi. En nimittäin ollut tajunnut ottaa juomapulloa mukaan. Myös kylmä vesi tekii hyvää olemukselleni. Olo oli ollut tovin jo hyvin väsynyt pitkästä saunomisesta ja hikoilusta ja vesi piristi ehdottomasti olemustani. Oli siis hyvin vaikeaa luopua tästä ihanasta elämän elixiristä ja jatkettava matkaa ilman tietoa koska enää näkisimme.

Palmutalo

Puutarhoissa pyörimisen jälkeen löysin itseni ostamasta lippua palatsiin. Eri lippu variaatiota oli monenlaisia. Oli mahdollisuus päästä katsomaan palatsin 22 huonetta (12,90€), joissa siis Franz Joseph ja Elisabeth aikoinaan asuivat. 40 huoneen kierroksella (15,90€) olisi edellisen lisäksi päässyt myös katsomaan huoneita Maria Theresen ajalta. Klassisella passilla (21€) pääsi koko palatsin lisäksi kurkistamaan muutamaan salaiseen puutarhaan, mutta myös Gloriette terassille. Kultaisella passilla (50€) olisi päässyt kaikkialle, myös eläintarhaan ja palmutaloon. Esitteestä ei saanut selvää olisiko esimerkiksi palmutaloon päässyt ilman tuota kultaista passia nimittäin se olisi ollut palatsin lisäksi ainoa paikka, joka minua kiinnosti.

Kävin siis palatsin ainoastaan tutkimassa ja kyllä se oli erittäin vaikuttava näky. Jonossa taas käveltiin luurit korvilla ja ihasteltiin entisiä keisarillisia huoneita. Palatsin kierroksen jälkeen pohdin taas pitkään kuinka sääli on toisaalta ollut, että tämäkin muiden kuningaskuntien tapaan on hävinnyt murrosten aikana. Demokratiaa kyllä kannatan, mutta kuningaskunnissa on aina ollut jotain historiallisen uniikkia. Tällaisissakin palatseissa on ihmisiä asunut, joita on pidetty Jumalan kaltaisina ihmishahmoina, jotka ovat elänneet muuhun kansaan nähden niin paljon paremmin. Mutta saman katon alla on myös ollut paljon tyytymättömyyttä ja surua niin kuin Elisabethin tapauksessa. Kun kukaan tai mikään ihminen ei voi toista ihmistä tehdä onnelliseksi. Jokainen henkilö voi itse itselleen vain onnellisuuden luoda.

En kartalta katsoessani olisi millään tajunnut kuinka suuresta alueesta on kyse. Wienin kaupunki on hyvin tiiviisti asutettu alue, mutta keisarillinen puutarha on saanut pysyä näin suurena muutosten aikana. Jos palatsin, terassin, salaiset puutarhat, eläitarhan ja palmutalon olisi halunnut käydä tutkimassa niin ehdottomasti alueella olisi pitänyt tulla jo aamuvarhain. Nähtävää nimittäin riitti. 

Schönbrunn - ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!