Positiivisesti olin kuitenkin yllättynyt, kun koko viikonlopun sattui aurinko paistamaan. Ilmathan olivat siis selvästi suosiolliset pienelle vaellusreissulle. En vielä perjantai-iltana tiennyt mihin lähtisin kipuamaan lauantaina. Aamulla kun silmät aukaisin (petyin kun lunta ei ollut tullut vielä maahan), otin hyvin tututksi tulleen Ylläksen reittikartan esille ja aloin suunnittelemaan tulevaa reissua. Aakenustunturi vaikutti aluksi hyvältä vaihtoehdolta, mutta sitten päätin haluta nähdä jotain uutta ja päätin lähteä tarkemmin katselemaan Lainio tunturia.
Mun reittivalinta osottautuikin pelkäksi hiihtolatupohjaksi eikä siis nätisti siloitetuksi poluksi. Ei se silti mikään ongelma ollut. Lisäintoa retkeen toi pienet lumikasat metsässä, jotka olivat muutama päivä aikaisemmin tullut. Harmi vain kun ei yhtään enempää... Nautiskelin ja ihastelin vain yksin talsimisesta ja vieraannuin kaupungin hälinästä ja muusta sosiaalisesta elämästä. Akkuja taas siis latailtiin Lapin luonnossa seuraavia työkoitoksia varten.
Kartalta matkaa mitattaessani tajusin, että kyseessä ei ole mikään parin tunnin patikointi vaan kyllä sielä tuli se 6,5h viihdyttyä ja talsittua tuli 18km. Päivä alkoi hämärtymään, mutta minä sopivasti saavuin aikoinani takaisin autolle mieli hyvin levänneenä, mutta jalat lopen uupuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)