Unelmapäivä Kesänkitunturilla

Pääsinpäs viimein käymään tunturissa lumikenkäilemässä. Enhän ole siitä haaveillutkaan kuin viimeisen vuoden ajan. Meni kyllä tämä talvi ja kevät ihan läskiksi sen haaven suhteen, koska kuvittelin että olisin useampaan otteeseen käynyt tuntureilla kävelemässä. Tuloksena on tälle vuodelle kaksi kertaa. Jippii... Ensimmäinen reissu oli joululomalla, kun kävin kaverin kanssa kiikkumassa Kellostapulin päälle. Silloin ilma ei ollut kuin morsian, vaan taivas oli täysin pilvessä eikä aurinkosta mitään tietoa. Aika tyypillinen ilma talvella pohjoisessa jos sattuu olemaan harvinaisen lauhaa. Mukavaahan se silti oli, mutta enemmän olin haaveillut lumikenkäreissuista keväisellä säällä, kun aurinko porottaa eikä tuulikaan olisi lähellä myrskytuulen rajaa.

Haaveet toteutuvat kun niitä tarpeeksi haaveilee. Sitä mieltä olen ylipäänsäkin elämässä.. Jos jotain haaveilee ja tosissaan tavoittelee niin kyllä kaikki on mahdollista. Jos haaveet ei toteudu niin niihin ei vaan ole yksinkertaisesti tarpeeksi nähnyt vaivaa. Mitä suuremmat haaveet, niin sitä enemmän haave vaatii töitä ja sitä enemmän aikaa se todennäköisesti ottaa.

Heräsin sunnuntaiaamuna herätyskelloon 7 aikoihin eikä edes yhtään väsyttänyt. Aamuisin on niin paljon helpompaa herätä, kun on jotain mitä odottaa. Pakkasin reppuun vesipullon, banaanin ja pussillisen pähkinöitä, jotka voisin sitten aamupalaksi nautiskella tunturin päällä. Kaakaonkeittäminen ei innostanut, joten se oli ainoa joka tästä haavekuvasta jäi kokematta.

Puoli yhdeksän aikoihin parkkeerasin auton kesänkijärven rannalle eikä parkkipaikalla ollut kuin pari muuta autoa lisäkseni. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli vielä pari astetta. Pistin lumikengät jalkaan ja lähdin kävelemään polkua pitkin Pirunkurulle päin. Polku oli kovaksi tapattu ja lisäksi yöpakkasten vuoksi lumi oli vielä erityisen kovaa ja ratisevaa. Pirunkurulle päästyäni tajusin kuinka kova nousu olisi edessä. En tiedä olisiko toista kautta ollut helpompaa tulla, mutta kartasta katsottuna se näytti pitemmältä matkalta, joten äkänen nousi oli parempi kuin liian lepsu ja pitkä matka.

Kyllähän tuossa nousussa sai useaan otteeseen pidellä taukoa, että ylös asti jaksoi kiivetä. Eihän siinä mikään hoppu edes ollutkaan, kun takana näkyi koko ajan Kellostapuli-Ylläs tunturit joita oli mukava ihastella ja fiilistellä. Ylösnousun aikana käy aina mielessä, että tulikohan lähettyä liian raskaalle nousulle. Mutta aina pitää ajatella kunnon kannalta.. Tämä on vaan loistavaa aerobista treeniä ja loistavaa pepputreeniä. Sillä jaksaa! Tosi asia on kuitenkin se, että parhain motivaattori on aina ne nähtävyydet. Joka kerta kun huipulle pääsee niin saa huokaista hämmästyksestä, että miten se luonto voi ollakkaan niin kaunis.

Eihän sieltä huipulta huvittanu ollenkaan lähteä. Maisemat olivat upeat, aurinko lämmitti juuri sopivasti eikä muita ihmisiä missään näkyvillä. Tällä kertaa myös sai hämmästyä äänettömyydestä. Huipulla ei käynyt tuulen virettäkään, joten hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Vaikka tunturi sijaitsee lähellä Äkäslompolon kylää niin huipulla ei kuulunut mitään turistien täyttämästä kylästä. Kyllähän tuolla tunturin päällä olisi viihtynyt kauemminkin. Leikkimielisesti mietin itsekseni, että soittaisinko töihin ja ilmoittaisin että oon eksynyt enkä tule ensi viikolla töihin. Jos vain ruokaa olisi ollut enemmän ja makuupussi mukana niin tämä leikkimielinen ajattelu olisi voinut olla liian houkutteleva.

Harmittelin suuresti reissun aikana, että miksi en ollut varannut enempää aikaa. Olin mennyt kertomaan kaverilleni, että tulisin kenkäilyn jälkeen käymään kylässä tuomassa kummitytön lahjan. Sen jälkeen piti vielä lähteä melko pikaisesti takaisin Ouluunpäin ajelemaan. Enpä siis voisi sanoa, että olisin liikaa päässyt nauttimaan tunturissa olosta. Olisin mielelläni käynyt pitemmällä muitakin tuntureita kiertelemässä. Tällaisia ilmojakin sattuu aivan liian harvoin, että ei tuule ollenkaan, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja pikku pakkanen on tehnyt lumesta kovan. Ihan nappi ilma, mutta kappas vaan kun ei oo tarpeeksi aikaa nauttia siitä.

Olen silti erittäin iloinen, että pääsin käymään tunturissa pitkästä aikaa ja se vielä näytti kaikki parhaat puolensa minulle. Ylläksen alueella oli selvästi vielä hyvin lunta, joten en pitäisi yhtään epätodennäköisenä, että nyt vappuna tai äitienpäiväviikonloppuna pääsisi vielä lumesta ja auringosta nauttimaan. Nythän siellä parhaimmat kelit on, joten nauttikaa ihmiset joilla siihen vielä mahdollisuus on! Vaikka täällä etelässä lumesta ei ole enää mitään tietoakaan ja nurmi on alkanut vihertään niin pohjoisessa on erittäin hyvät mahdollisuudet hiihtoon, lasketteluun ja lumikenkäilyyn. Tähän aikaan vuodesta parhaimmat kelit voivat vielä sattua kohdille jos ei vain ole pilvinen päivä tiedossa. Lisäksi aurinko paistaa pitkään iltaan asti, joten tuntureistakaan ei ole mikään kiire ennen kymmentä iltaa. Nauttikaa lumesta vielä kun sitä on!

Mie en siitä lähde tänä viikonloppuna valitettavasti nauttimaan (nautin vapusta nyt Oulussa niin kuin aina), mutta onnittelut niille jotka pääset pohjoiseen. Pidennetty viikonloppu pohjoisessa olisi kyllä aikamoinen voitto, mutta valintoja valintoja.. :) Pääsee taas pitkästä aikaa näkemään kavereita ja ihmettelemään Oulun yöelämää. Se oli mun valintani ;)

Hyvää vappua!