Ruskavaellus Sarekin kansallispuistossa - osa 2

En tiedä kehtaanko enää sanoa, että hieman on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksestani, mutta en löydä sievempää ilmaisua asialle. Kuvat ovat olleet jo hyvän aikaa valmiina, mutta kirjoittaminen jäi ja sitten olen melkein kokonaan tämän blogin unohtanut. Harmi kyllä, koska kuvia on tullut otettua entiseen malliin. Lisäksi viime hiihtovaellusreissu Käsivarren erämaassa on jäänyt kokonaan, kun ajattelin ettei porukka enää kesällä halua talvikuvia nähdä niin sen taidan seuraavaksi tänne julkaista.

Mutta tässäpä viimeiset kuvat Sarekin vaellusreissusta. Niin kuin edellisessä postauksessa kerroinkin niin neljäntenä vaelluspäivänä kiivettiin tunturin yli toiselle puolelle. Haaveilin, että olisin paremmin päässyt ihailemaan maisemia, mutta koska sää oli erittäin vaihteleva niin pilvet ja erittäin vankka tuuli pitivät retkeilijät hyvin liikkeellä. Aamusta ilma ei oikeastaan paha ollut vaan sade juuri sopivasti hellitti ja kun rankin vaihe iski eli tunturin päälle nousu niin silloin välillä vain pikku sadekuuroja kävi päällä. Arvasinkin että ylhäällä tuulisi vielä pahemmin ja tottahan se oli. Vähän aikaa saatiin nautiskella auringosta, mutta kun piti lähteä tunturia kapuamaan alas niin tuntui että tuuli repi jalkoja eri suuntiin joka askeleella. Pitihän sateen myös lumeksi muuttua, joten kylmä siellä ainakin tuli.

Tunturin ylitys oli melko raskas ja koska toinen puoli tunturista olikin hyvin epätasainen niin reitin löytäminen alas tuotti vaikeuksia. Välillä oli hyvin jyrkkiä pudotuksia,  joista ei vain millään ilveellä päässyt alas turvallisesti niin oli pakko vain kiivetä taas ylöspäin ja etsiä toinen reitti. Hyvän tasanteen tunturin juurelta löydettyämme pistimme teltan pystyyn isojen kivien keskelle eikä onneksi tuuli niin pahasti päässyt telttaa heiluttelemaan. 

Päivä oli minulle ehdottomasti raskain, joten sujahdin melko pikaisesti pussiin ja vain hieman maistelin hellun tekemää iltapalaa. Uni tuli oikein mukavasti eikä aamulla enää ollut mitään tietoa rankasta vaelluspäivästä.

Viimeinen päivä oli ilmojen kannalta erittäin hyvä eikä sateista ollut mitään muuta muistoa kuin kosteapintainen telttakangas. Vielä yöllä sade oli ripsinyt, mutta onneksi loppunut aamuun mennessä. Edessä oli enää alamäkikävelyä ja kylmän joen ylitys, mutta askel tuntui hyvin reippaalta. Joen ylitys vielä meni huomattavasti paremmin kuin edellis kerralla. Joki oli leveä ja matala eikä virtakaan niin paha, että olisi mitään ongelmia ollut. Olinkin tällä kertaa ennen hellua jo toisella puolen jokea ennen kuin hän alkoi vasta vaelluskenkiä riisumaan. Taisin myös saada vähän rohkaisua edelliseltä kerralta joen ylitykseen, koska olin selvinnyt pahemmasta virtauksesta ehjin nahoin niin tämä olikin jo lasten leikkiä.

Loppumatka meni oikein mukavasti ja lopulta otettiin juoksuaskeleita, kun virtaakin vielä oli. Autolle päästiin noin 5 aikoihin iltapäivästä, pysähdyttiin Jällivaarassa taas syömässä ja matkaa jatkettiin mun kotipaikalle Kolariin. Illalla lämmitettiin sauna ja fiilisteltiin hyvää reissua.

Sarekista jäi hyvä mielikuva ja ehdottomasti haluan vielä samoihin maisemiin uudelleen. Luonto oli aivan upea, kuten myös maisemat ja se hiljaisuus. Mahtavaa tietenkin oli, että muita vaeltajia ei paljoa luonnossa näkynyt, mutta osa syy siihen varmaan oli myöhäinen ajankohta ja reitin valinta. Tuolla ei juuri polkuja ole mitä seurata, joten jokainen kulkee omia reittejänsä. Sarek on oikea erämaa.

Ruskavaellus Sarekin kansallispuistossa osa 1