Nukkuminen yöttömän yön aikaan

Met lapin ihmiset olhaan totuttu enemmän ja vähemmän, että yölä aurinko paistaa silmiin. Jotkut peittävät klasit kartiineila, mutta minua valosuus ole oikeastaan ikinä häirittenny. Enemmän minua kaupungissa häirttee se ko pimeässä nukut ja klasista loistaa katujen valot. Kuitenkin nämä yöttömät yöt saapii minussaki sen aikaan, etten millään malttais alkaa illalla nukkumaan. Tekis vain mieli lähteä vielä yhele pyörälenkile tai paitkka reissulle tunturiin. Monesti sitä häätyy hillitä ja väkisin alkaa nukkumaan. Juhannuksena en lähteny väkisin nukkumaan vaan päätin oikeasti nauttia yöttömästä yöstä. Aurinko ei malttanu laskea koko yönä ja loi taivaalle mitä upeampia värinäytelmiä, joita oli pakko päästä kameran kansen kuvaamaan. Meinasin että olisin lähteny vielä pyörälä käymään kylälä yhessä kulleromettässä kuvaamassa, mutta sitten alko vähän väsyttään niin jätin sen seuraavalle päivälle.

Nukkuminenhan on aivan älyttömän ihanaa. Mutta miten son niin vaikiaa aina joskus? Pyörit vain sängyssä, herähtelet pikku äähniin ja narahuksiin, ei löyvy sitä oikeaa asentoa ja päässä pyörii enemmän ajatuksia kuin Pekingin ruuhkassa autoja. Kaikki ko on kiinni omasta pää kopasta. Välillä juuri haaveilen, että saisin on/off kytkimen päähän, jolloin sais kaikki ajatukset poikki samaten. Ei mithään muuta ko simmut kii ja pilven hattaroile leijaihleen. Pari söpöä unta kaupan päälle niin yö olisi ollut täydellinen. Yöttömän yön jälkeen pää on ihan sekaisin eikä se aamuinen pörröinen olo lopu koko päivänä ja odotat vain iltaa, koska pääsisi nukkumaan. Sitten kun on ilta ja nukkumaan meno aika niin se uni olisi kuin itsestään kadonnut. Eeeihän minua väsytä. Mikä se semmonen olo muka on. Sen kierteen katkaiseminen on se vaikein osuus. Mun tapauksessa siinä käy niin, että iltaisin alan jännittään unen tuloa - tuleekohan unta tänäkään yönä.

En onneksi kuulu niihin, joilla olisi aina uni ongelmia, vaan ne ovat enemmän viikon parin mittaisia unettomuusjaksoja joihin lopulta auttaa kunnon rentoutuminen tai rankka urheilu. Ja tietenkin... Molemmat tapahtuvat luonnossa.

Mutta on ollut ihan toisen puolen ääritapauksiakin nimittäin joskus olen ollut kovakin nukkumaan. Joskus lokakuussa kun kesätyöt oli saatu purkkiin eikä koulu vaatinut hirveitä suorituksia niin nukuin yössä 12 tunnin yöunet, nukuin parit päiväunet ja olin silloinkin koko ajan väsynyt. Alunperin se lähti siitä että ajattelin että nyt nukun niin pitkään kuin unta riittää, koska olin niin harvoin saanut siitä nauttia. Sitten kun heräsin aamulla eka kerran niin päätin vain jäädä sänkyyn vielä kun ei ollut mitään kiirettä noustakkaan. Sitten siihen jäi koukkuun, kun koko ajan väsytti ja yritti sitä nukkumalla nukkua pois. Ei auttanu. Onneksi koulu taas pelasti ja piti ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas pysymään väkisin hereillä (ei niin helppoa isossa luentosalissa, jossa kuuntelet luentoa 3 tuntia).

Nukkuminen on taitolaji ja joka sen osaa pystyy mihin vain! Nämä kuvat on otettu juhannuksena kello 1-2 aikaan yöllä. Tuon alemmaksi aurinko ei meilä laske.