31.8.2016

Kalastajatyär


Minun eka kampela!! On se niin söde


Maastoutuminen on kyllä kampelan laji


Iso paatti kapealla väylällä

































Muutaman kerran innostuin kalastamaan Norjan reissulla ja tämä oli varmaan se kerta, kun eniten nautin kalastamisesta. Helppoa ja hauskaa. Kalaa tuli melkein joka vedolla eikä koukut jääny pohjaan kiini. Lucky me! Ensimmäisen kerran tämä tyttö kampelaa kalasti ja näin hyvin onnistuin. Noh, oli  minulla tietenki hyvä kouluttaja. Muuten olisi varmaan kampelat jääny saamatta.

Innostuin myös kävelemään ympäriinsä, kun sattui sopivasti olemaan laskuveden aika ja rannalta löytyi vaikka mitä kivaa. Paljon pikku simpukoita ja meduusoja. Ensin jopa ajattelin käydä uimassa, mutta kun näin meduusoja joka paikassa niin unohdin koko polskimisen. Suurin meduusa oli varmaan valurauta pannunkokoinen (siis jossa esimerkiksi nuotiolla paistetaan lettuja). En kyllä kerennyt kuvaa moisesta ottamaan, kun minua enemmän kiinnosti se, että tapahtuisiko siinä vähän liikettä jos vaikka tikulla tökkisin tai laittaisin kiviä sen päälle.. Hups. Lähti vähän lapasesta. Olo olikin kuin pikkulapsella, joka oli innoissaan unohtanut jotain.

29.8.2016

Ensimmäinen päivä Pohjois-Norjassa


Minkki - ja mistä syystä alueella mihin ei kuulu? Ihmisen vuoksi




Ensimmäisenä päivänä suunnattiin Saariselältä, Ivaloon, Utsjoelle, Nuorgamiin ja sitten Vadson eli Vesisaaren tiennoille kalastelemaan. Saariselältä pohjoisempana en ole noilla kulmilla aikaisemmin käynyt, joten oli erittäin mukavaa päästä itseään viimein sivistämään ja näkemään noitakin kulmia. Eniten olin innoissani tietenkin merestä. Vaikka Perämeren vastatuulta aina kiroan töihin pyöräillessäni niin onhan se kuitenkin eri asia kuin valtameri. Ensimmäisenä iltana en lähtenyt kauas seikkailemaan ja etsimään makeita maisemia, vaan sujahdin makuupussiin unta odottelemaan. Seuraavana päivänä käväsin yli 30km pyöräilylenkin alueella ja pysähdyin kylän tuntumassa, jossa oli hiekkaranta ja hiekkarannalta löysin simpukoita

Se sattui olemaan myös mun ensimmäinen päivä Norjassa, jolloin paistoi aurinko.

28.8.2016

Maastopyörällä Kukastunturiin







Märkäreitti vastaan hiekkatie - Hiekkatie!
Kaunis auringonlasku Kurtakon kylältä































Yksi tavoittestani kesälomallani oli päästä käymään Kukastunturin päällä pyörällä. Viimein kun aurinko alkoi taas taivaalla näkymään niin päätin illalla lähteä tätä tavoitetta havittelemaan. Kesällä 2015 Ylläs-Levin välille tehtiin maastopyöräilyreitti ja silloin myös järjestettiin ensimmäiset MTB kisat reitillä. Tiesin vain että kyseinen reitti lähtee Kellokkaan pihasta ja käy ainakin Kukastunturin päällä mukan. Päättelin tästä, että vanhalla patikkakartalla pärjäten pääsisin varmasti perille. Pääsinhän minä, mutta epäilen kyllä menikö pyöräilyreitti ihan sitä kautta mistä minä menin. Nimittäin Kesänkijoen ylityksen jälkeen tuli pitkospuut, jotka myös tulvivat vedestä. Reippaana tyttönä (kokemattomana maastopyöräilijänä) lähdin pitkospuita kuitenkin pyöräilemään. Pitkospuut lähtivät koko ajan enemmän vain vajoamaan ja vettä lisääntymään pitkospuiden päällä. Pyöräily vaikeutui koko ajan ja lopulta pieni mutka pitkospuissa aiheutti sen mitä osasin pelätä. Kaaduin pyörältä sivulle uppoavaan suohon, joka oli hyvin vetinen tulvivan Kesänkijoen vuoksi. Onneksi, ONNEKSI, kaaduin kuitenkin oikealle jalalleni enkä kastellut reppuani, jossa oli järkkäri ja puhelin. Vettä oli yli polveen asti ja kyllähän siellä hetki meni kun taiteilin itseni sieltä ylös. Matka jatkui, vaikka kengät olivatkin läpimärät. Kesä kyllä kuivaa minkä kasteleekin!

Reitti oli mielestäni hyvä ja kokematon maastopyöräilijäkin viihtyi reitillä. Pari kertaa varmaan talutin, kun oli vaikeampi kohta ja lopussa vain hyytyi viime nousussa voimat. Ei kuitenkaan yhtään paha. Alastulossa sai jarrutella aika paljon.. Pitää muuten muistaa tarkistaa jarrut reissun jälkeen! Reissu siis kesti noin 1h 30min ja matkaa kertyi 14.4km.

Ilta oli jo pitkällä kun autolle saavuin. Fiilis oli hyvä ja päätin omaksi ilokseni ajaa takaisin kotikulmille maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle ja sieltä Kurtakkoon ja niin eteenpäin. Kurtakon kohdalla sattui näkymään juuri upea punainen taivas, joten oli pakko hetkeksi jäädä taivaanrantaa ihailemaan. Elokuun parhaimpia hetkiä ovat juuri kauniit auringonlaskut, joita ei keskikesällä paljoa näy.

20.8.2016

Lomalta paluu arkeen

Niinhän se 4 viikkoa vain vierähti ja aivan liian nopeasti. Eipä sillä, mielestäni töissäkin aika kuluu nopeasti niin kyllähän lomaviikot vain tuntuvat menevän vielä nopeampaa. Palasin takaisin kaupunkiin keskiviikkoiltana ja seuraavana päivänä kauppaan suuntaessani tajusin mitä en ollut kyllä kaivannut - sitä kauheata meteliä kaupoissa ja jonottamista! Ero ei ollut kuitenkaan yhtä suuri, kun Vancouverista palasin Ouluun - silloin pidin Oulua todella hiljaisena paikkana. 

Viimeeksi kun kerroin, kuinka surullinen olin kun meidän kissaa ei ollut löytynyt niin löysin kissan viime sunnuntaina. Kissan etsiminen on kyllä todella turhauttavaa ja kerkesin jo aikaisemmin ajattelemaan, että ihan turhaa, koska kissahan pakenee tuntemattomia ihmisiä ja ääniä. Satuin kuitenkin olemaan onnekas, kun löysin kissan avoimen puuvaraston ovelta istuskelemassa. Kissa tunnisti ääneni eikä onneksi lähtenyt edes karkuun. Soitin kiireesti isälle ja pyysin häntä tulla minua ja kissaa hakemaan. Aluksi kissa oli mielissään, mutta ei kauaakaan kun se hermostui ja halusi lähteä ulos. Silloin ajattelin, että nyt kissa on jo niin villiintynyt ettei kestä enää ihmisiä, mutta tiistai-iltana se tuli taas rantaan, kun isä ja siskon mies saivat harreja. Meidän kisu kun ei voi vastustaa kalaa. Kalalla sain juuri ja juuri sen sisälle houkuteltua ja niin se jäi kotia tyytyväisenä nukkumaan. Vasta seuraavana päivänä lähti ulos. Tuosta tiesin, että kisu kyllä tulee jatkossakin kotia, joten pystyin tyytyväisin mielin lähtemään kohti etelää.








Mummolan suomenlapinkoira Halla



Syksy jo ovella
Viimeiset kaksi viikkoa lomastani oli varsin onnistunut kaiken kaikkiaan. Ilmat olivat osittain suosiolliset ja pääsin monena iltana juoksemaan tai pyöräilemään. Toteutin monia lomasuunnitelmiani: poljin pyörällä Kukastunturin päälle, kävin pari kertaa sienessä ja marjassa, vierailin mummolassa, innostuin intervallitreeneistä, luin kirjan, vietin aikaa siskon tytön kansen ja tein paljon tinalankakoruja. Lepoakin on riittänyt ja nyt jännätään, miten totun taas 7 tunnin yöuniin, kun lomalla olen nukkunut 10 tunnin yöunia. Mutta töihin meno ei harmita ollenkaan - oikeastaan jopa vähän odotan että saan tietää miten töissä on mennyt poissaollessani ja mitä hommia saan alkaa tekemään lomani jälkeen.

Tänä iltana lähden juhlimaan ystäväni syntymäpäivää ja ehkä vähän jopa omaa syntymäpäivää myös (vielä kolme päivää armon aikaa). Mukava päästä myös kavereita näkemään pitkästä aikaa. Ehkä siis skumppapullo jos toinenkin avataan tänään! :)

Mukavaa viikonloppua ja ruskan odotusta!

9.8.2016

Lomalla viimeinkin...

Blogi on pysynyt nyt jo yli kaksi viikkoa hiljaisena, koska olen LOMALLA! Ensimmäiset kaksi viikkoa meni pohjois-Lappia ja pohjois-Norjaa reissatessa.  Suurimmaksi osaksi reissu oli oikein hyvä. Reissun jälkeen olen kumminkin ollut melko väsynyt ja ensimmäiset pari päivää menikin vain nukkuessa, kamoja purkiessa ja kirjaa lukiessa. Hyvää hermolomaa.











Mieltäni nyt kuitenkin painaa huoli meidän kissasta, joka on viimeeksi viime torstaina ollut kotona eikä sen jälkeen ole edes pihalla näkynyt. Normaalisti se on saattanut päivän pari maksimissaan olla poissa kotoa, mutta nyt on jo viides päivä menossa ja olen melkein jo menettänyt toivoni. Olen monena yönä ja päivänä käynyt pellot ja rannat tutkimassa ja eilen 2 tunnin etsinnän jälkeen kävin myös naapureiden pihoja tarkastamassa. Normaalisti kisu on kyllä tullut kutsusta aika piankin, mutta nyt ei enää mitään. Ikää kisulla on jo varmaan 13 vuotta, joten voi olla että ikä on vienyt mennessään. Kovasti toivoisin että kisu olisi vaikka lähtenyt vähän pitemmälle reissulle tai olisi vain löytänyt hyvän hiiriapajan...

En siis ole viime päivinä oikein pystynyt lomastani kauheasti nauttimaan. Tänään kävin myös hammaslääkärissä ja sain taas kuulla haukut kuinka huonot hampaani ovat. Olen jo kyllä tottunut siihen, etten ole hammaslääkärien unelma-asiakas, mutta eipä haukkuja ole ikinä kiva kuulla. Eikä kyse ole siis siitä ettenkö hampaitani hoitaisi vaan siitä geeniperimästä, että minulla on heikko kiille hampaissa. Peruttamatonta vahinkoa siis olen tehnyt lapsena ja teininä, kun en ole ollut innokas hampaitani hoitamaan eikä minun purentaani silloin koskaan korjattu. Kaikkea virheitä kun ei vain pysty enää aikausena korjaamaan.

Pitäisi siis päästä vähän huonoa oloa purkamaan metsään tai tunturiin. Tekisi niin mieli lähteä tunturiin pyöräilemään tai metsään juoksemaan tai jopa rullasuksia kokeilemaan, mutta kun sataa ja sataa vain koko ajan. Eilen illalla oli peräti hetken taukoa lakkaamattomasta sateesta ja pääsin pyöräilemään ja maastossa juoksemaan. Teki hyvää niin mielelle kuin kropallekkin. Nyt sade vain jatkuu eikä tinalanakorutkaan tunnu edistyvän kun niskoja jomottaa ja tästä syystä päätä taas särkee.

Jospa huomenna kisu tulisi kotiin ja aurinko paistaisi... Kaikki olisi taas hyvin.