19.7.2016

Auringossa kimaltelevia tupasvilloja










Ostin kuukausi sitten uuden kameran ja jo heti seuraavana iltana sitä oli pakko päästä testaamaan. Olin viikonloppuna sattunut ajelemaan erään suon ohi ja ihastelin jo silloin: tuonne on ihan pakko päästä. Iso suoaukeama, jonka ajotiehalkaisee ja molemmin puolin oli nähtävillä silmänkantamattomiin valkoisia tupasvilloja (pölyhuiskia). Olin jo viikonloppuna käynyt mökin viereisellä suolla ihastelemassa tupasvilloja ja tarkistamassa hillojen tilanteen sateiden jälkeen. Silloin taisin samoilla suolla ainakin 2 tunnin ajan (kadotin välillä aurinkolasit ja niitä myös etsiskelin tovin) ja nautiskelin näystä. Kivaa siis oli.

Tällä kertaa suuntasin aika myöhään suolle. Kello taisi lähennellä ilta yhdeksää kun suolle saavuin ja ensin harmittelin kuinka korkealla aurinko oli vielä. Mutta keskikesän aikaan saakin tovin odotella, että aurinko laskisi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen kuviin. Kamera ei ollut turha ostos jo pelkästään siitä syystä, että kuvat ovat niin paljon tarkempia kuin vanhalla pokkarilla otetut. Mutta myös asetusten kanssa kokeilu on kivaa harjoitusta ja myös aurinkoa vasten kuvatessa. Ennen vältin aurinkoonpäin kuvaamista, mutta nyt se antoi sopivasti haastetta. Lisäksi minulla on tapana lähes kaikkia kuvia hieman muokata photoshopilla, joten kuviin saa sillä laillakin hyvin valoa jos aurinkoa vasten kuvatessa kuva onkin hieman epäonnistunut. 

Eiköhän meillä tule vielä olemaan paljon yhteisiä hyviä hetkiä uuden kamerani kanssa... :)

15.7.2016

Pilpasuon retkeilyreitti





Ei nämä pitkospuukuvat tähän vielä lopu





Olihan näitä pitkospuukuvia tarpeeksi?
Nimestään poiketen Pilpasuon retkeilyreitti avarsi paljon vaihtelevamman maaston, kuin mitä antoi ymmärtää. Monen sortin suota löytyi (hillaa!!), mutta myös tiheää metsää ja kosteaa metsää, kangasmetsää ja mustikkametsää. Ja jos vähän erehtyy polulta niin voi jopa nähdä peltoaukeamia, golfkenttiä ja Sanginjoen käsivoimalla toimivan lautan. Eli siis jos kävelee ylimääräiset 2km väärään suuntaan ja 3km etsien parkkipaikkaa. 

Google Mapsilla suunnistaminen on aika surkeaa. Latasin sitten tämän reissun jälkeen Maastokartat sovelluksen puhelimeen, kun b-bark ohjelma ei halunnut toimia yhteistyössä. Noh, ehkä näitä sovelluksia ei tarvitsisi olla eikä suunnistustaidoille tarvetta, jos olisi tarkempi reitin merkintöjen kanssa. Oranssi ei ole sama kuin sininen. Ei vaikka oransin merkin alla olisi erinnäköinen sininen merkki.

Ilma oli täydellinen pikku retkeilylle (ja pienelle ylimääräiselle lenkille). Aurinko paistoi koko ajan kirkkaalta taivaalta, mutta sääskiä siellä oli melko paljon kaverina. Aurinko alkoi hieman laskemaan eikä enää ollut niin kuuma, joten sääsket vain lisääntyivät. Tai sitten ne alkoi verensokerin laskiessa vain enemmän häiritsemään. 

Maku ei silti lähtenyt tuosta paikasta, päinvastoin. Vaihteleva maasto oli mieleeni ja kangasmetsä erittäin houkutteleva maastopyöräily paikaksi. Enköhän siis tuolla suunnalla tule vielä pyörähtämään tänä kesänä.

9.7.2016

Päivä Wienissä







Tunnetuin kuninkaallinen Itävallassa: Sissi - Elisabeth





























Itävallan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Natsi-Saksa, Liittoutuneiden miehitysvyöhyke, Itävalta. Kirjava historia tällä Keski-Euroopan helmellä. Itävallan keisarikunnan ja Itävalta-Unkarin aikainen arkkitehtuuri vallitsi Wienin ydinkeskutaa (vanhaa kaupunkia) vahvasti ja se kaikki oli todellinen ilo silmälle.

Aloitin toisen päiväni Wienissä lähteämällä Sissi-museoon. Sissi eli Itävallan Keisarinna Elisabeth. Ehdottomasti tunnetuin kuninkaallinen Itävallassa ja myös varmaan muualla maailmassa tunnetuin Itävaltalainen kuninkaallinen. Olen lapsesta asti useampaan otteeseen katsellut Sissi-elokuvia ja rakastunut tähän maanläheiseen kuninkaalliseen. Mutta kappas vain, Sissi museossa ymmärsin elokuvien olevan täyttä fiktiota eikä perustuvan lähellekkään oikeaan Sissiin. Sissi oli kaunis ja nuori nainen kun hän avioitui Frans Josephin kansen. Frans Joseph rakasti Sissiä silmittömästi ja he saivat yhteensä neljä lasta. Sissi ei kuitenkaan pitänyt uutta perhettään perheenään vaan piti omia veljiään ja vanhempiaan suuremmassa arvossa. Hän myös eli hyvin kontrolloidusti eikä syönyt paljoa, että hänen vartalonsa pysyisi kauniina ja solakkana. Hänen erittäin pitkät hiuksensa olivat hänelle hyvin tärkeät ja jos kampaaja sattui yhdenkin hiuksen pudottamaan Sissin päästä niin Sissi raivostui. Hänen ainoa poikansa, tuleva kruununperijä tappoi rakastajattarensa ja itsensä 30 vuoden ikäisenä ja Sissi masentui syvästi tästä. Hänen ainoa ilonsa olikin matkustelu ja hän rakensi palatsin Kreikkaan. Hän ei ollut aikaisemminkaan välittänyt Keisarinnan tai äidin velvollisuuksista, eikä kansa juuri tuntenut Keisarinnaa ollenkaan. Sissi murhattiin Sveitsissä, Italialaisen anarkistin toimesta. Mies vihasi kuninkaallisia ja oli alunperin tullut kaupunkiin murhaamaan erään toisen kuninkaallisen, joka oli kuitenkin perunut viime hetkillä tulonsa. Italialainen mies oli kuitenkin kuullut, että kaupunkiin oli saapunut Keisarinna ja anarkisti vaihtoi kohteensa Sissiin. Sissin kuolema järkytti Frans Josephia eikä hän koskaan kunnolla toipunut Sissin kuolemasta.

Hänen vyötärönympäryksensä oli lasten synnytyksen jälkeen 40.6cm ja kuolessaan vielä 47-49.5cm luokkaa. Hän oli 172cm pitkä (harvinaisen pitkä nainen siihen aikaan) ja painoi noin 50kg. Hän seurasi tarkasti aikansa muotia ja hän treenasi joka aamu kuntoilusaleilla. Mikä hänestä on sitten nykypäivänä tehnyt niin kuuluisan? Hänen kauneutensa.

Marie Therese


Elälintieteellisen museon pihalla

Wiener Rathaus - Kaupungintalo



Parlamenttitalo
































































Monen maanlaista herkkua tarjolla: Australialaista...

.. ja kiinalaista esimerkiksi. Vaihtoehtoja riitti!

St. Stephensin katedraali

Mielestäni muutama päivä Wienin ihailuun ei riitä. Koko keskusta on täynnä kauniita vanhoja rakennuksia, museoita ja nähtävyyksiä. Shoppailukatuja monissa eri paikoissa. Lisäksi keisarillisen palatsin läpikäymiseen ainakin pitää varata melkein koko päivä. Muina päivinä voi viellä lähteä seikkalemaan vähän keskustan ulkopuolelle tai lähteä vaikka junalla Bratislavaan, Slovakian pääkaupnkiin. Kaupungit ovat kuitenkin vain 80km välimatkan päässä, joten ei pitäisi olla liian pitkä matka seikkailuun.

Wien tarjosi paljon kaunista katseltavaa ja sitä jopa alkoi iltaa myöten vähän into hiipumaan kauniisiin rakennuksiin, koska niitä oli joka puolella. Lisäksi olin itselleni varannut halvan, huonon hotellin, jossa ei ollut ilmastointia (lämpötila päivällä +38 ja yöllä +28) joten yöllä ei nukuttu. Tämän vuoksi olin valmista kauraa palaamaan takaisin kylmään Suomeen ja odottelemaan jo seuraavaa talvea. Jos Wieniin olisin joskus menossa niin voisin mielummin kokeilla toukokuun aikaa ja ihan vain siinä toivossa, että helteet eivät sattuisi silloin iskemään.

Vali, vali.. Hieno kaupunki Wieni oli turistin näkökulmasta. Paljon elämää ja toimintaa eikä varmana jätä ketään kylmäksi.

7.7.2016

Pikkukuovien iltalento






Lähdin suolle katsomaan auringonlaskua, mutta satuinkin tulemaan keskelle lintujen iltalentoja. Linnut ovat juuri aktiivisimmillaan iltaisin ja aamuisin, joten satuin juuri oikeaan aikaan vaikkei se ollut päälimmäinen tarkoitukseni. Pikkukuovit olivat hyvin innokkaana lentelemässä ympärilläni ja niitä sattui olemaan alueella useampi. Välillä tuntui, että ne vain leikittelevät kanssani, koska kun juuri pääsin vähän lähemmäksi ottaakseni kuvan niin ne lähti taas lentoon. Pian laskeutuivat taas lähelleni. Meteliä ne myös osasivat pitää. Ei voinut silloin sanoa, että olisi päässyt nauttimaan luonnon hiljaisuudesta. Sitten kun jätin ne rauhaan niin eipä ne enää ympärilläni pyörineetkään ja suo viimein hiljeni. Muutama itikka saattoi ympärilläni enää pyöriä, mutta mitään muuta en enää kuullut. Ihana hiljaisuus.

3.7.2016

Poronnahkakorut - Perinnekäsityö





Perinteisiä poronnahkakoruja eli tinalankakoruja on taas illat ommeltu. Sateisina päivinä on oikein mukavaa istua telkkarin ääressä ja käyttää aika hyväksi käsitöitä tehdessä. Rentouttavaa ja mukavaa ajanvietettä. Muutaman korun silloin tällöin myyn, joten ei onneksi jää kaikki korut nurkkiin roikkumaan. Ulkomaalaiset asiakkaat tai työkaverit työpaikalla ovat olleet enemmän ja vähemmän innostuneita myös koruista. Vaimoille erittäin hyvä tuliainen. Kaikki miehet eivät ole näistä innostuneet, mutta on monia miehiä joille olen myös koruja tehnyt.

Porotuotteet ja Suomen luonto on se joka myy. Suomen Lapista löytyy maailman puhtainta ilmaa. Tällä viikolla tutustuin kiinalaisiin asiakkaisiin ja ymmärsin kuinka harvinaista herkkua heille on puhdas ilma ja kirkas taivas. Voitaisiinko mekin arvostaa luontoamme enemmän ja pitää se sellaisena? Kaikkea ei voi rahassa mitata.