14.2.2015

Alkutalven hetket

Tässäpä olis taas tämmönen kuvakollaasi minun elämän hetkiä alkutalvesta asti. Kuviahan tulee aina silloin tällöin näpsittyä, kun kamera on niin helposti saatavilla. Eli puhelimessa. Valitettavasti mun puhelimen kamera ei ole sitä tasoa että näitä kuvia olisi mitenkään silmiä hipevää katsella. Mutta ne kertovat aina jotain.. Mitä tein silloin, missä olin tuolloin, mitä ajattelin siitä.


Kuva 1. Kävin joulun alla shoppailemassa jouluostoksia ja päädyin Kofeiinikomppaniaan ostamaan erikoiskahveja ja -teetä. Kahvit menivät paketteihin, mutta itse pääsin nautiskelemaan rooibos teestä. Olen vähän kyllästynyt mustaan teehen, mutta rooibos ja yrittiteet maistuvat sitäkin paremmalle. Valikoimat ovat sen verran hyvät että jokainen teenmaistelija löytää kyllä sieltä itselle jotain.


Kuva 2. Kuva kertoo aika paljon mun viime syksystä ja joulukuusta. Töitä, töitä ja töitä.. Tämän kuvan taisin ottaa yhden aikaan yöllä, kun olin tehnyt päätöksen polkea kotia välillä nukkumaan sen sijaan että olisin jäänyt töihin nukkumaan. Aika tympäsevää oli öisin polkea 9km työmatkaa edestakaisin, mutta hyvää vaihtelua oli työnteolle.


Kuva 3. Työnantaja halusi muistaa työntekijöitään pienellä lahjalla. Jokainen saimme tällaisen lihapaketin lahjaksi. Myöhemmin ymmärsin että Viskaalin lihat ovat ihan huipputuotteita ja kyllähän ne sille myös maistuivat.



Kuva 4. Joulukuussa kävin useaan otteeseen mummolassa. Mummolan koiraa täytyy AINA käyttää ensimmäisenä pitkällä lenkillä tai muuten se ei rauhoitu ollenkaan. Ihan hyvä tervetulias komento tulee koiralta kun sisälle menee. Ensin viet mut lenkille, sitten pääset vasta sisälle.



Kuvat 5 ja 6. Joululomasta naaatiskelua lumikengät jalassa. Mikäpä se parempaa vois olla, kun oon haaveillut lumikenkäilystä jo niin kauan. Kovat pakkaset myös huolehtivat siitä, etten päässyt hiihtämään, mutta onneksi lumikenkäily onnistuu kovemmassakin pakkasessa. Hikihän siinä hommassa aina tulee jos tosissaan kävelee pehmeässä hangessa.


Kuva 7. Jouluaattona päätettiin lähteä pukin kanssa käymään mummolassa vanhaa väkeä piristämässä. Reissu onnistuikin! Porukka oli tyytyväinen ja itselle tuli tosi hyvä fiilis. Toisille ihmisille hyvän olon tunteen tuominen tuo itselle vielä paremman tunteen. Kannattaa kokeilla!


Kuva 8. Minä ja mun joululahjakasa. Niitä joululahjoja oli poka! Olin selvästi ollu kiltti piika kun tuli niin paljon lahjoja. Joulu on niiiiiin ihanaa aikaa. Sais kyllä joulu kestää vielä pitempään.


Kuva 9. Joulusaunastakin piti välillä laukkoa ulos tiirailemaan revontulia. Ulos kylmään ihailemaan-takaisin saunan lämpöön-taas ulos-sisälle-ulos-sisälle... Olivat kyllä harvinaisen voimakkaat ja moniväriset revontulet, että en ole kyllä montaa kertaa elämässäni sellaista näytöstä taivaalta nähnyt.


Kuva 10. Uuden vuoden tinan valaamista. Olin uuden vuoden kaverini kotona ja siellä hänen sukunsa kanssa raketteja ammuttiin, saunottiin ja pelailtiin. Illalla valettiin tinat ja minun tinani oisitti vähän jos vaikka mitä. Olen sänkypotilaana koko vuoden, soitan kitaraa kanootissa... Parempia ehdotuksia?


Kuva 11. Kaverini omistaa järkkärin ja minä kinumalla sain sitten leikkiä hänen kamerallaan. Öhöm.. Hieman parempia kuvia kuin mun pokkarilla otetut. Olen töissäkin saanut leikkiä järkkärillä ja onhan se järkkärikuume tähän kaiken muun lisäksi noussut. Se vaan on niin helppoa saada hyviä kuvia! Ei tule niin helposti värähtäneitä kuvia, valoitus riittää heikompaankin valoitukseen ja kuvia pystyy hyvin zoomaamaan ilman että kuvanlaatu kärsisi järkyttävästi. Kyllähän se vain olis aika jo munkin saada järkkäri. Sais niin paljon enemmän irti mun luontokuvista kun olis semmonen soma pikku järkkäri aina mukana.


Kuva 12. Itse tehtyä sushia! Olin tammikuussa viikon työreissulla ja kirosin kun en päässyt tapani mukaisesti syömään sushia, kun mukana oli kalalle allergisia työkavereita. Päätettiin sitten vieraan kanssa tehdä yhdessä susheja eräänä lauantaina ja olihan ne ihan äly hyviä. Onhan ne myös huomattavasti halvempia itse tehdä ja niitä saa niin paljon enemmän syödä kuin mitä ravintolassa viitsii tilata. Eikä ole edes vaikeaa! Ohjeita on netti pullollaan, mutta ainostaan riisin keittäminen vie eniten aikaa. Sitten taputellaan riisi leväarkin päälle, lisätään täytteet ja rullataan. Rulla leikataan ja avot! Dippaa soijakastikkeessa ja nauti.


Kuva 13. Tämä kuva taas vaihteeksi kertoo mun tammikuusta ja helmikuun alusta aika hyvin. Urheilua, urheilua ja urheilua. Töissä olen kyllä käynyt normaalisti, mutta kun on saanut tehdä normaalimittaisia tai jopa vähän lyhyempiäkin päiviä niin olen päässyt paljon harrastamaan sellaista mitä olen salaa haaveillut syksyllä; urheilemisesta. Joinakin viikkoina olen vetänyt aika kovaa ja paljon, mutta se on siksi koska ei voi tietää koska seuraavan kerran pääsee nauttimaan urheilun tuomasta hiestä ja uupumuksesta. Salilla olen innostunut ihan kivasti käymään ja myös salilla juoksemaan juoksumatolla. Tavoitteita on ja niitä kohti pyritään menemään.


Kuva 14. Jottei urheilu tapahtuisi pelkästään sisällä, niin nautin urheilusta kaiksita eniten ulkona. Aika paljon olen saanut pyöräillä töihin, kun on ollut ihan hyviä ilmoja (hyvin lumisia). Suksille olen päässyt aivan liian vähän ja siitä nyt syytän pelkästään vain itseäni. Salille kun on vaan niin helpompaa mennä, kun se on lähempänä eikä kelistä ole niin väliä. Mutta mikäs sen parempaa kuin hyvällä kelillä hiihtäminen. Sen fiiliksen turvin sitä tulee lähdettyäkin monesti huonommallakin kelillä hiihdettyä. Aina se on myös kannattanut.

Ei muuta kuin mun lempivuodenaikaa kohti!

10.2.2015

Puuterilunta Levillä


Olin jo monta viikkoa odottanut reissua pohjoiseen, mutta aina se oli kaatunut joko töiden tai kyyti ongelmien takia. Vihdoin ja viimein kaikki mätsäsi kohdalle ja pääsin viikonlopuksi pohjoiseen. Pakko myöntää että hyvä tuuri kävi ainakin ilmojen suhteen. Pelkkää aurinkoa koko viikonloppu! Vähän ehkä tuultakin, mutta oikeilla valinnoilla sekin oli ihan siedettävä.

Perjantaina päästiin systerin kans hyvissä ajoin lähtemään töistä ja oltiin peräti jo puoli yhdeksän aikaan perillä. Enpä minä kauan aikaa kerennyt raataamaan, kun kamppeet vaihetin hiihtoasuun ja lähdin rivakkaasti kävelemään hiihtoladulle. Olen aivan liian vähän käynyt tänä talvena hiihtämässä ja siltähän se hiihto tuntuikin. Keli nyt ei ollut kovin hyvä, kun kosteaa lunta satoi ja tuntui ettei suksissa ole ollenkaan voidetta. Hiihdin kuitenkin 8km, vaikka puolet matkasta jouduin hiihtään pimeässä kun valot sammuivat.

Lauantaiaamu otettiin melko rennosti eikä turhaan hätäilty rinteeseen lähdön kanssa. Olin jo aikaisemmin ilmaissut toiveeni, että lähdettäisiin Leville laskettelemaan, koska en ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Eihän se kaukana ole meistä, mutta kun Ylläs on lähempänä niin sinne on vaan helpompi mennä. Ylläs on tähän asti tarjonnut mulle aina tarpeeksi mielenkiintoa ja intoa lasketteluun, mutta koska tunnen rinteet kuin taskuni niin halusin kokeilla jotain uutta.


Siskoni suostui ehdotukseen, koska hänkään ei ollut aikaisemmin Levillä käynyt. Lisäksi tuuli tuntui kylällä jo niin kovalta, että epäilykset Ylläksen hissien toiminnasta olivat suuret. Gondolin olisi parasta olla toiminnassa, jos haluaa koko päivän lasketella. Ankkurihississä ei pääse jalkoja paljoa lepuuttamaan ja hississä kerkiää usemmiten tulla kylmä ennen kuin pääsee taas laskemaan. Ylläksellä myös tuulet tuntuvat paljon kovemmilta, koska rinteet eivät ole puiden suojassa. Muistaakseni joku tuttuni on joskus aiemmin sanonutkin, että hänen lempi laskettelupaikkansa on Ylläs, mutta sinne kannattee maalis-huhtikuussa vasta suunnata. Ylläs on talvella joko sumuinen tai liian tuulinen paikka, joten Levi on kelpo korvike siihen.



Suuntasimme ensin länsirinteelle ja ihmettelimme kuinka hiljanen paikka oli. Sehän oli tietenkin kiinni. Gondoli ei toiminut sieläkään, joten jos sinne laski niin skibussilla pääsi ainoastaan sieltä pois. Asiakaspalvelija kuitenkin neuvoi ja kertoi mitkä hissit olivat sinä päivänä auki. Vaihtoehtona oli oikeastaan etelärinne tai eturinne. Eturinteen rinteet näyttivät sen verta lyhkäsiltä, että halusin mielummin mennä eteläpuolelle. Kävi sitten niin, että parit hissit olivat kiinni eikä tunturin ympäri kulkeminen ollut mahdollista. Jos olisimme laskeneet eturinteelle niin olisimme joutuneet skibussilla palaamaan takaisin autolle. Ei nähty syytä sitten lähteä eturinnettä edes testaamaan, vaan saatiin ihan mukavat laskut etelä-, itä- ja koilisrinteillä. Ainoastaan länsi- ja eturinteet jäivät kokematta. Mutta tuo oli ainoastaan ainoa asia, joka minua häiritsi Levillä. Mutta asia on varmaan eri sitten kun tuuli ei ole niin kova ja kun on kaikki rinteet auki.




Etelärinteillä laskettiin pari ensimmäistä laskua samalla nauttien kauniista ilmasta ja auringon paisteesta. Väkeä oli aika vähäsen ja saimme rauhassa lasketella eikä hisseille ollut minkäänlaista ruuhkaa. Etelärinteellä sijaitsi nuo lämmitetyt siniset tuolihissit, joihin taisi mahtua yhteensä 6 ihmistä. Erityisen tilavat siis. Tuolit olivat päällystetty Levin värisillä nahkoilla ja päälle suojaksi sai sinisen kuvun eikä näin ollen tuuli päässyt sisälle ollenkaan. Tätä sanoisin parhaudeksi. Tuolissa ei ollut kylmä ollenkaan, maisemien katsomien helppoa ja tuoliin istuminen ja ylösnouseminen todella helppoa. Sanoisin näitä paljon paremmiksi kuin gondoleja. Gondoleissa saa aina tuijotella vasta puolella istuvaa ja suksien ottaminen ja takaisin laitto on huomattavasti hitaampaa.


Etelärinteet olivat sinisiä rinteitä, joten niissä oli hyvä vähän lämmitellä. Niissä olisi varmana myös todella helppo opetella laskemaan. Voisin jopa joskus tulla tuonne kokeilemaan lautailua. Aikoinaan laskin laudalla, mutta kyllästyin siihen (ja siihen että kun kaatuu niin se tosissaan sitten sattuu). Itäpuolelle aurinko ei paistanut, mutta siellä valtasi kauniisti tykkilumen peittoon jääneet puut. Sitä kautta sitten päästiin myös koiliseen, jossa sijaitsi punaiset rinteet. Muistaakseni tähän katkesi eturinteelle pääsy, koska hissi 5 oli kiinni. Laskimme useaan otteeseen punaisia rinteitä, koska löysin niistä oman suosikkini. Ei liian helppo, ei liian loiva vaan sopiva. Ehkä vähän pitempi olisi saanut olla ja totta kai tuoli. tai gondolihissi olisi tehnyt terää. Siskoni myös näki jonkun henkilön kaatuvan viimeisessä jyrkässä kohdassa ja hätyytti hissipojan auttamaan kaatunutta. Pian sinne tulikin hälytysajoneuvo (kelkka), mutta henkilö istui kyydissä joten päähän ei tainut tulla kovin pahaa kuhmua.



Etelärinteet tarjosivat kyllä mahtavimmat maisemat. Ilta-aurinko, tykkilumella päällystetyt puut, puuterilumi ja hiljaiset rinteet. Eipä ole sielu levännyt pitkään aikaan tuollaisissa maisemissa.


Kävimme energiaa tankkaamassa Sivakka ravintolassa ranskalaisilla ja suffelikaakaolla. Kaakao taisi maksaa yli neljä euroa, mutta se oli kyllä parhainta kaakaota mitä olen ikinä maistanut. Lisäenergia riitti koko loppupäiväksi eikä raskasta ravintolaruokaa tehnyt edes mieli.


Iltaan astihan me siellä lasketeltiin. Hissit meni jo kuudelta kiinni, mutta tulihan sitä 5 tuntia lasketeltua. Jaloissa vähän tuntui, joten illalla olikin tiedossa venyttelyä. Pikkuisen venyttelin ja päätin vielä lähteä tunnin hiihtolenkille. Nyt kun ollaan pohjoisessa niin nautitaan siitä täysin rinnoin. Hiihdon jälkeen voin sanoa olleeni aika poikki ja sauna tuntuikin erityisen hyvältä.

Tällaisia viikonloppuja odotan keväältä paljon enemmän. Ulkoilmaa, lunta ja menoa. Kyllä kiitos!