26.12.2015

Talven ihmemaa

Terveiset täältä talvisesta ihmemaasta! Tiistaipäivänä pääsin Oulusta ajelemaan pohjoista kohti ja välipysähdyksien päätteeksi pääsin kotiin joskus 11 maissa vasta. Ottaen huomioon hyvin pitkän työviikon (tai pitkän kuukauden) ja univelan, matkasta selviäminen oli suuri työvoitto. Seuraavat yöt onkin nukuttu sikeästi ja pitkään.



Oulun vesikeleistä ja liukkaista teistä saavuin siis tällaisiin maisemiin. Aatonaattona en paljoa kerennyt maisemista tai ilmoista nauttimaan, mutta kun jouluaattona oli viimein lupa ottaa rennommin niin lähettiin systerin kanssa pihalle lumesta nauttimaan (tai ainakin minä). Kyllähän tuota lunta on kaivattu ja ootettuki! Vielä ihan puuterilunta, josta keväällä ei ole enää mitään tietoa.





Paitsi että joulupäivänä sitten satoi koko päivän vettä. Illalla kävin hiihtolenkillä ja sohjossa tarpomisen aikana sade muuttui räntäsateeksi. Yöllä ilma meni onneksi pakkasen puolelle, mutta talven ihmemaa oli jo mennyttä. Puista oli lumet kadonneet ja pehmeä lumi muuttunut kovaksi hangeksi.


Myöhäiset joulutervehdykset paikasta, jossa lunta vielä on. Uutta vuotta ja uusia kujeita (ja lisää lunta!) odotellessa

25.11.2015

Liebster Award - Blogihaaste

Sain ystävältäni Kuovan Kaavaa -blogin pitäjältä Liebster Award -haasteen. Suuri kiitos siitä! Haaste otettu vastaan. Ihan mukavahan tällaista on lähteä kokeilemaan, kun en ole aikaisemmin täällä blogin puolella näihin ketjuviesti tyylisiin juttuihin lähtenyt.



Liebster Award -palkinnon ideana on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen sekä pienempien blogien näkyvyyden lisääminen. Palkinto annetaan bloggaajalta toiselle.
Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

Kysymykset jotka sain Kuovan kaavaa blogista:

1. Mitä käsitöitä teet eniten?

Pääsääntöisesti käsityöni pyörii pelkästään tinalankakoruissa. Sitä ennen koin etteivät käsityöt kuulu osaamisalueeseeni, mutta sitten löysin sen mun jutun eli tinalankakorut.



2. Teetkö käsitöitä, jos on vieraita kylässä?

En kyllä muista kertaa, jolloin olisin käsitöitä samalla tehnyt kun vieraita olisi ollut kylässä.

3. Mihin aikaan päivästä teet käsitöitä?

Arkena pelkästään iltaisin, mutta viikonloppuisin saatan koko ajan tehdä. Tai nii paljon kun silmät ja kädet jaksavat.

4. Vaihtuuko käsityöprojektisi vuodenaikojen mukaan?

Eipä oikeastaan. Kyllä ne enemmän fiiliksen mukaan vaihtelee.

5. Mistä olet innostunut tällä hetkellä?

Ehkä maalaamisesta. Maalasin isälle isänpäiväkortin ja siinä samalla sitten sain uusia ideoita mitä voisi kankaalle kokeilla. En vain vielä ole saanut aikaiseksi, kun illat ovat joko menneet pelatessa, urheillessa tai värityskirjaa värittäessä.. :D Maalaaminen kun vie aivan tuhottomasti aikaa. Monesti ihan täysin uppoudun siihen hommaan enkä mitään muuta saa päivän aikana tehtyä.

Äitienpäiväkortti
Pohjoisessa kotona myös odottaisi joulukranssin teko havunoksista. Se on mun jokavuotinen perinne ja sitä juuri odottelen koska pääsisin sen taas tekemään. Kuusen havunoksat olisi jo metsästä haettuna, joten edessä olisi vain kranssin kokoaminen ja koristeleminen.

6. Miten lähipiirisi suhtautuu käsityöharrastukseesi?

Hyvin myönteisesti. Yritän perheenjäsenille tehdä aina jouluksi yhden tinalankakorun, mutta toiselle siskolle teen myös syntymäpäivinä, kun "odotan" että saan villasukat lahjaksi. Lisäksi tämä sama sisko on tällä hetkellä mun myyntitykkini näissä koruhommissa. Tinalankakorujen materiaalit ovat sen verran kalliit ja niiden teko aikaa vievää, että haluaisin niitä myydä enemmän. Tällä hetkellä koruja menee oikeastaan vain siskon kavereille ja muille tutuille, mutta sitten kun on enemmän aikaa niin ehkä sitten alan enemmän myyntiin panostamaan.

7. Mitä harrastat käsitöiden lisäksi?

Juoksemista, kuntosalia, hiihtoa, laskettelua, patikointia,valokuvaamista, tietokoneella pelaamista ja kuvien muokkaamista

8. Teetkö käsitöitä vai lähdetkö mieluummin baariin perjantai-/lauantai-iltana?

Mielestäni mikä vaan on nykyään kivempaa pejantai- ja lauantai-iltaisin kun baarissa notkuminen. Valitettavasti kulttuurissamme on liian voimakkaasti alkoholi aina mukana ja perjantai-/lauantai-iltaa et voi kavereiden kanssa hengailla ilman alkoholia. Mielummin meen illalla salille tai teen kotisohvalla käsitöitä ja herään varhain aamulla virkeänä odottaen juoksulenkille pääsyä. Mukavaa on silti muutaman kerran vuodessa kavereiden kanssa viettää aikaa, joten aamuiset juoksulenkit jäävät silloin välistä.

9. Oletko käynyt käsityöaiheisilla kansalaisopiston kursseilla tai onko sinulla alan koulutusta?

En ole missään muissa kansalaisopiston kursseilla käynytkään kuin käsityökursseilla. Viimeisin käsityökurssi oli se missä opin tinalankakoruja tekemään.

Tein omalle kummitytölle ristijäislahjaksi ensitinalankakorun. Ensikuksa tuli taas kummisedältä.


10. Kuunteletko musiikkia tai katsotko telkkaria käsitöitä tehdessäsi?

Tinalankakorujen tekeminen on ihan huippua, jos telkkarista tulee samaan aikaan jotain sopivaa hömppää. Liian hyvää elokuvaa tai sarjaa en kuitenkaan halua ohittaa, koska neuloessa tekstityksen seuraaminen tai ylipäänsä elokuvan juonessa pysyminen tuottaa liian paljon hankaluuksia niin siihen en kuitenkaan sorru. Mutta mikä olisi iltaisin kivempaa kun hypätä sohvalle katsomaan jotain elokuvaa jonka on katsonut jo liian monta kertaa, samalla käsitöitä tehden? Ei yhtään mikään! :)

11. Mitä tykkäät katsoa telkkarista?

Toimintaelokuvia, luontodokkareita ja kaikkea muuta hömppää. Olipa kerran sarjaan oon ainakin jäänyt ihan koukkuun :)

3. Nimeä ja linkkaa 5 - 11 Liebster Award -palkinnon ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä bloggaajille.

Entä jos vain nimeän 5 blogia jotka ovat mun lemppareita ja joiden päivityksiä odottelen innolla.. Mun blogi, mun säännöt!


1. Feeniks
2. Laanelife
3. Pieniä Suuria Seikkailuja 
4. Ylämäki
5. Go Eve Go

Tuossa oikeastaan huomasinkin, että aika monella lemppariblogilla on sama ongelma kuin mulla, eli aika harvakseltaan jaksetaan kirjotella. Eipä siis voi muitakaan moittia, kukin omalla tyylillään!

16.11.2015

Lämmin syyspäivä tunturissa

Taisin syys-lokakuun vaihteen tuntumassa käydä pohjoisessa mutkan. Ihan seku vaan. Taisin tuolloin ajatella että seuraavan kerran, kun tulen niin autossa häätyy olla jo talvirenkaat alla, jotta sinne uskaltaa ajaa. Tottahan se oli, joten ajoitus oli sen puolesta nappivalinta. Talvirenkaat kun sain vasta vaihettua viime viikolla niin en oikein lokakuussa uskaltanut pohjoisessa pyörähtää, kun siellä olosuhteet ovat vähän vaihtelevammat kuin täällä etelässä.

Positiivisesti olin kuitenkin yllättynyt, kun koko viikonlopun sattui aurinko paistamaan. Ilmathan olivat siis selvästi suosiolliset pienelle vaellusreissulle. En vielä perjantai-iltana tiennyt mihin lähtisin kipuamaan lauantaina. Aamulla kun silmät aukaisin (petyin kun lunta ei ollut tullut vielä maahan), otin hyvin tututksi tulleen Ylläksen reittikartan esille ja aloin suunnittelemaan tulevaa reissua. Aakenustunturi vaikutti aluksi hyvältä vaihtoehdolta, mutta sitten päätin haluta nähdä jotain uutta ja päätin lähteä tarkemmin katselemaan Lainio tunturia.



Mun reittivalinta osottautuikin pelkäksi hiihtolatupohjaksi eikä siis nätisti siloitetuksi poluksi. Ei se silti mikään ongelma ollut. Lisäintoa retkeen toi pienet lumikasat metsässä, jotka olivat muutama päivä aikaisemmin tullut. Harmi vain kun ei yhtään enempää... Nautiskelin ja ihastelin vain yksin talsimisesta ja vieraannuin kaupungin hälinästä ja muusta sosiaalisesta elämästä. Akkuja taas siis latailtiin Lapin luonnossa seuraavia työkoitoksia varten.




Kartalta matkaa mitattaessani tajusin, että kyseessä ei ole mikään parin tunnin patikointi vaan kyllä sielä tuli se 6,5h viihdyttyä ja talsittua tuli 18km. Päivä alkoi hämärtymään, mutta minä sopivasti saavuin aikoinani takaisin autolle mieli hyvin levänneenä, mutta jalat lopen uupuneena.


Illalla saunan lauteilta oli mukava käydä välillä ulkona ihailemassa revontulia taivaalta. Niin kuin kuvista voi huomata niin oma kamera jäi Ouluun ja vaikka kuinka niitä muokkasi niin ei niistä vaan mitään erikoista irronnut. Jos nyt veronpalautuksilla ostaisi jonkun kelvollisen järkkärin, niin sitten ei voisi enää kameraa noitua vaan omia taitoja.

12.11.2015

Ensilumen riemua

Satuin viime viikonloppuna  käymään pohjoisessa mutkan ja juuri sopivasti, aivan kuin tilauksesta, koko perjantai-illan ja yön lunta satoi taivaan täydeltä. Lauantai-aamu tuntuikin sitäkin paremmalta, kun maa oli vihdoin valkoinen enkä innostuksissani tienyt mitä alkaa ensimmäisenä tekemään. Olin viikolla viimein saanut yhden työprojektin pakettiin ja kiireet helpottivat niin paljon että sain ottaa 5 päivän loman töistä. Kyllä, siihen kuului kyllä lauantai ja sunnuntaikin, mutta koska tänä vuona on tullut totuttua viikonlopputöihin niin vapaa viikonlopuista on tullut suuri nautinto.

Aamupäivästä käytiin siskojen kans kävellen Ruotsin puolella kaupassa, sitten tehtiin toisen siskon kans isälle isänpäiväkakku ja tämän jälkeen lähdettiin isän kanssa metässä käymään. Näihin aikoihin mulla on aina tapana ollu käyvä metästä hakeen kuusen latvoja joulukranssia varten. Teininä opin hyvin yksinkertaisen kranssin teon ja sen jälkeen olenkin joka joulu meille kranssin kuusen oksista tehnyt. Muutaman kerran olen myös tehnyt puolukan varvuista, mutta myös kanervan oksista voisi olla kiva tehdä syksyinen kranssi.






Metästä kun tultiin niin siskon mies oli innostunut pihalla hiihtämään, joten enhän minäkään voinut malttaa olla hyppäämättä suksitten päälle. Kyllähän sitä hommaa on ollut niin ikävä, ettei omalla pihalla ympyrässä hiihtäminenkään tuntunut yhtään pahalta kun vain suksitten päällä sai olla. Puoli tuntia tuli veivattua pihassa ympyrää ja jopa 2 kilometriä tuli gps:n mukaan täyteen.



Kyllähän se lumi virtaa antoi, kun vielä illalla lähdin käymään juoksulenkillä. Tämän jälkeen napostelin vähän Stockan herkkuosastolta haettuja juustoja ja maistoin puoli viinilasillista punaviiniä ja kävin vielä saunassa. Väsyttikö? Ei yhtään... zzZZZ...

Sunnuntaina piti valitettavasti lähteä jo takaisin Ouluun, mutta olin kuitenkin ihan iloinen kun pääsin omalle kämpälle asioita hoitamaan mitä ei ole tänä syksynä kerinnyt edes harkitsemaan. Pimeää ja synkkäähän täällä oli, eikä lumesta tietoakaan (mitä nyt juuri räntää juuri nyt sataa), mutta kaikkeen tottuu. Lapissa kuuluu lunta tulevan oikein reippaasti ja hiihtolatuja jo avattu. Ehkäpä ensi viikonloppuna voisin karata työpaikan pikkujouluista aikaisemmin, että pääsisi jo hiihtämään.. :P

14.10.2015

Syksyn pakkasaamun herkut

Sunnuntai-aamuna lähdettiin metsään kävelemään jos maalintuja sattuisi näkymään. Mie nyt ehkä enemmän olin sielä vain fiilistelemässä ja ihastelemassa pakkasaamun loistoa. Satuttiin sitten kävelemään suolle, jossa karpaloita oli maa punaisena. Ensin poimin vain parin suuhun, sitten taas muutaman, kunnes hunteerasin että olis se vissiin somempi hakea jo sankko.

Minun lintujentiirailu siis jäi siihen, kun hain tuollasen kreikkalaisen jogurttipurkin ja aloin jäisestä suosta karpaloita nyppimään. Aluksi nautin siitä täysin rinnoin. Oli kaunis kirkkaan kuulas aamu, pikku pakkanen eikä yhtään hyönteistä inisemässä korvassa. Sitten alkoi sormia paleleen ja poimiminen ei ollut enää niin hauskaa.





Litran sankko tuli täyteen ja suolle jääneet karpalot jäivät odottamaan seuraavaa poimiaa. Eli todennäköisesti minua. Enköhän mie sinne vielä mene hamstraamaan karpaloita lissää..

12.10.2015

Ruska & Tinalankakorut

Vaikka ruska on jo ohi ja vuoden tylsin aika alkamassa (loppusyksy) niin mikäs sen mukavampaa on kuin ihailla syksyn kauneutta sisällä villasukat jalassa. Nyt vain lunta odotellaan..







29.9.2015

Viikonloppu Itävallan Attersee järvellä

Attersee järvi oli ehdottomasti mun lempipaikka Itävallassa. Kyllähän me vaikka missä siistissä paikassa käytiin mun kesäloman aikana, mutta nainen joka rakastaa vettä ei voi olla muuta kuin taivaassa, kun tällaisen paikan löytää. Lisäksi aurinko oli paahtanut aivan liian kuumasti suomalaisen tytön makuun koko viikon eikä uimapaikkoja ollut koskaan liikaa lähimailla. Viimein kun pääsin kuumuutta pakoon järveen niin enhän minä sieltä pois halunnut tulla! Vesi oli vielä (mun asteikolla) tosi lämmintä (Itävällan kylmin järvi), joten missään vaiheessa mulla ei tullut edes kylmä eikä siis mitään halua poistua vedestä.

Attersee on kuulema hyvin suosittu lomakohde itävaltalaislla kesäloman aikaan. Kyllähän sielä myös väkeä tuntui olevan, mutta isoon järveen kaikki mahduttiin hyvällä sovulla. Kaveripariskunnalla, joiden luona majailin suurimman osan lomastani, oli vuokrattuna asuntovaunupaikka, joka onneksi oli melko lähellä rantaa. Heillä myös sattui olemaan vanha surffilauta (ilman varjoa), jonka päällä oli hyvä harjoitella vähän sup-lautailua. Melan olivat erikseen joutuneet ostamaan, mutta lauta toimi mainiosti hommassa, vaikka tasapainoa ja keskittymistä se vaati aika paljon. Lisäksi lauta ei ollut kevyimmästä päästä niin se jouduttiin kuljettamaan pyörään liitettävässä kärryssä. Olen itse joskus haaveillut sup-laudasta, mutta kun hinnat näin niin päätin luopua haaveesta. Jos Suomen kesät ja järvet olisivat edes hitusen Itävallan luokkaa niin ostaisin ehdottomasti ihka oikean sup-laudan. Surffilauta ainakin vaati syvän järven, jotta kaatuessa ei löysi päätään kiveen (kaatuminen oli hyvin yleistä). Lisäksi kun muistelee tämän kesän lämpötiloja niin eipä varmaan olisi montaa kertaa tullut vesistössä nautittua sup-laudasta.




Maisemathan oli ihan henkeä salpaavat. En kamerallani saanut kunnolla taltioitua (MITÄÄN) järven väriä, joka oli ihan oikeasti turkoosin värinen. Lisäksi vesi oli niin kirkas että pohjan näki melko syvälläkin.

Enhän minä epähuomiossani (itsekkyydessäni) huomannut muiden fiilistä järvellä. Polskin, sukeltelin ja meloin menemään ja sitten vasta tajusin että olin ollut järvellä jo aika pitkään.. Turistioppaillani oli tietenkin kerinnyt jo kylmä tulla, joten loppuillan sainkin melko nolona olla, kun minua joutuivat odottelemaan.

Aika hieno.. Onkohan kasveja koskaan revitty talon seiniltä pois..?





Sunnutai-iltana ennen lähtöä käytiin vielä viimeiset hyvästit sanomassa järvelle. Kyllähän mie vähän harmittelin kun sieltä piti lähteä.. Oisin kyllä voinu jäähä koko heinäkuuksi sinne tutkimaan ympäristöä pyörällä. Järvi kun ei ollut kaukana oikein mistään.. Lyhyt matka Salzburgiin, lyhyt matka vuorille ja pieniä kyliä tien varret täynnä. Olen niin kateellinen mun turistioppaille, jotka saavat käydä joka viikonloppu tuolla. Ihan unelmapaikka!

Ehkä joku kerta lähden tuolta länteenpäin enemmänkin reissaamaan.. Oli se sitten autolla tai pyörällä :)

25.9.2015

Hailuodon auringonlasku

Hailuoto <3 Se on kyllä ehdottomasti mun suosikkipaikka Oulussa. Eihän se kyllä Ouluun, mutta juuri se tekeekin siitä niin eristäytyneen ja ihanan. Haluaisin ehdottomasti useamminkin käydä Hailuodossa pyörähtämässä, niin kesällä kuin talvellakin, mutta edelliskerrastaa en edes muista. Olen tainut ennen tätä reissua käydä vain kaksi kertaa Hailuodossa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että siellä voisi käydä vaikka joka viikonloppu.

Kesäisinä viikonloppuina Hailuoto on hyvin suosittu kohde lähteä viettämään lämmintä päivää rannalle. Lautat ovat täyteen ahdattuja ja jonot niihin myös sen mukaiset. Tänä kesänä hellepäiviä oli aivan liian vähän joka kyllä minimoi mahdollisuuksia käydä Hailuodon rannalla nauttimasta helteestä. Lähdettiin kuitenkin kaverin kanssa käymään elokuussa (kesän ainoina hellepäivinä) Hailuodossa. Päivä meni valitettavasti muita töitä tehden, mutta lähdimme Hailuotoon ajeleen noin kolmen aikaan päivällä ja kotia tultiin joskus yöllä kahdentoista aikaan.



Keksiä, limsaa, kuivaalihaa, karkkia... Herkut mukana, nyt voidaan lähteä! :) Makoiltiin vaan hiekalla, syötiin herkkuja ja nautittiin fiiliksestä ja auringosta. Käytiin jopa meressäkin pulahtamassa eikä se edes kovin kylmää ollut. Tuuli oli vain melko kova ja vedestä ei tehnyt mieli ollenkaan nousta.. Oli aivan liian hauskaa aalloissa molskia ja tuntea itsensä taas lapseksi. Hiekkaa vain löytyi polskimisen jälkeen myös niistä paikoista minne se ei kuuluisi...



Lautta-aikatauluja katseltiin ja päätettiin lähteä toiseksi viimeisellä, yhdeksän lautalla, mutta loppujen lopuksi kävi taas niin, että lähdettiin aivan liian myöhään rannalta liikkeelle ettei ollut mitään mahdollisuutta keretä enää siihen lauttaan. Ei kuitenkaan enää viitsitty jäädä rannalle loikoilemaan, ettei vain myöhästyttäisi myös siitä viimeisestä lautasta. Käytiin sitten kiertelemässä muitakin paikkoja kuin vain Marjaniemeä ja sen vuoksi löydettiin tällainen oma salainen uimaranta. Vedessä en käynyt, joten en osaa sanoa olisiko ranta ollut jopa parempi kuin Marjaniemi.


Näitä kuvia katsellessa tulee taas se sama kutina, että nyt pitää useammin yrittää käydä Hailuodossa. En voi olla muuta kuin kateellinen niille ihmisille, jotka Hailuodossa saavat asua. Se on ihan oma paikkansa eikä siellä näy sitä kaupungin vilinää ja melskettä vaikka Oulun lähellä ollaankin. Sen vuoksi en myöskään kannata siltaa Hailuotoon, jotta sen rauha säilyisi niille, jotka ovat sen ansainneet.

19.9.2015

Prandegg - Linnan rauniot

Jäänyt vähän vähemmälle Itävallan reissuta kertominen, vaikka siitä reissusta voisi vaikka kirjan kirjoittaa! No, ei ehkä ihan kirjaa, mutta kirjallisen kuvia ainakin. Tämän kirjoituksen halusin eritoten kirjoittaa, koska se muutti ainakin mun omia käsityksiäni Euroopassa olevista linnoista. Nimittäin Euroopassa oikeasti vanhoja linnoja löytyy melkein joka nurkasta, mutta kaikki ei ole enää kunnossa. Linnojen kunnostaminen kun tarvitsee vähän suuremman luokan rahakirsttua ja jos kunnostaminen on jossain vaiheessa alkanut lipsumaan niin uudelleen kunnostus maksaa hunajaa.



Die Burg Prandegg oli siis yksi raunioutunut linna Linzin lähellä. Mun oppaat eivät aluksi halunneet mainita minne ollaan menossa, vaan pitivät sitä enemmän yllätyksenä ja pakko myöntää että hyvän yllätyksen minulle keksivät. Tykkään kierrellä paljon linnoja, mutta tämän kaltaista linnaa en ole ennen nähnyt. Nimittäin linna, joka ei ole turisteja täynnä. Eikö kuullostakin aika oudolta yhtälöltä? No kun niitä nyt sattuu tuolapäin löytymään niin ei ne nyt niin suuria nähtävyyksiä enää ole. Vähän niin kuin Lapissa jotkut tunturit.. Turistit kun pukkaavat aina niihin tunnetuimpiin, mutta eivät niihin vähemmän tunnettuihin. Lapissa on valinnan varaa tuntureissa, kun taas Keski-Euroopassa on varaa valita mitä linnoja käy ihailemassa. Alla olevassa kartassa juuri näkyy vanha tie, jonka juurella on linnoja ollut. Joskus siis voisi tehdä tällaisen reissun ja käydä kaikki nuo linnat kiertämässä. Kaikki linnat eivät vain saata olla vieraille avoimena. Tämänkin linnan vieressä oli toinen linna, jonka yksityinen oli ostanut omaan käyttöönsä ja aloittanut kunnostamisen.


Linnanneito odottelee prinssiään... Taitaa luurangoksi muuttua ennen sitä




Infoa en osaa oikeastaan linnasta paljoa kertoa. Wikipedian mukaan ensimmäisiä mainintoja Prandegg linnasta on vuodelta 1278. Tämän jälkeen linna jaettiin kahden eri henkilön kesken ja sen jälkeen se kuului eri perheille kunnes 1631 Jörger perhe joutui protestanttien painostuksesta myymään koko omaisuuden. 1642 vuonna linna jälleen myytiin ja tästä alkoi linnan rappeutuminen.


Linna sijaitsi monen mutkan takana maaseudulla. Tämä linna oli tosiaan hyvin rauhallinen, koska ainoastaan yksi pariskunta sattui samaan aikaan linnassa vierailemaan. Muuten saimme rauhassa ihastella paikkaa, vaikka paikalliset itikat varsin ihastuivat takareisiini ja tekivät mahtavat pahkurat jalkaan. Vieläkin arvet niistä itikoista jaloissani.. Eivät olleet ihan pienimmästä päästä ne hyönteiset!