30.9.2016

California Girl

Jep! Hypätään yllättäen San Diegoon, Kaliforniaan. Kesäkuvat ja uudet syyskuvatkin ovat vielä jemmassa ja hieman työstämistä vaille, mutta aattelin näin pikaisesti näyttää miltä viimeinen viikko on näyttänyt. Mutta Insta aina pysyy päivitettynä! :) Todellisuushan on se, että kuvat ovat otettu pe-su välisenä aikana eli arkena kun olen töissä niin päivät venyvät aina sen verran pitkiksi että menen suihkun kautta sänkyyn. Onneksi viereinen ruokakauppa on auki 24/7 niin ei ole ihan nälkään tarvinut kuolla. 


Mäkiä kyllä riittää!!























































Perjantaina lähdin ensimmäistä kertaa ihmisten aikoihin töistä, kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja lähdin samaten juoksemaan. Olin jo valmiiksi Suomessa tulostanut itselleni kartan miten juoksemalla pääsen rantaan ja ei nyt ihan suorinta reittiä mennyt, mutta perille kuitenkin pääsin! Oikeastaan vielä juuri oikeaan aikaan koska 10 minuuttia sen jälkeen aurinko oli jo laskenut mailleen. Ei sitä voi vain käsittää kuinka nopeaa täällä aurinko laskee. Ensin on fiilis että ihan hyvin kerkeän vielä auringonlaskua ihaileen, mutta sitten joudun kuitenkin juoksemaan rantaan että kerkeän edes hetken ihastella auringonlaskua. Mutta on se auringonlasku vaan niin upea... 




Ensin valitaan nalle...

.. sitten valitaan nallelle sydän, laitetaan täyte ja ommellaan nalle kiinni.

Ainoa asia Suomesta johon törmäsin



























Lauantaina kaupat aukesi 10 aamulla ja olin ison ostarin aukiolla 9.45. Nopeat syövät hitaat. :) Oikeastaan nautiskelin vain siitä, että sai kaikessa rauhassa tutkia melkein kaikki kaupat läpi ja jopa käydä jossakin kaupassa useampaan kertaan, kun olen tämmönen hunteeraaja tyyppi. Tuliaisia ja kivoja juttuja itselle tuli ostettua. Nyt saakin jännätä miten laukku menee kiini ja ylittääkö paino sallitun rajan.

Nyt nukkumaan ja valmistautumaan uuteen päivään auringon alla!


13.9.2016

Altan kalliomaalaukset




































Tulimme kaupunkiin seitsemän aikaan illalla - pyrähdimme kauppakeskuksessa kauhistelemassa hintoja ja sitten päädyimme läheiselle grillille syömään hampurilaisia, pihvejä ja salaattia. Oi, että olin jo kerennyt yli viikon kestävällä reissulla kaivata salaattia! Syömisen ohessa tuli puheeksi, että mitäs sitten.. Jatketaanko matkaa, mennäänkö camping-alueelle yöksi vaiko mitä. Kaikki kaupat tietenkin kerkesivät jo siinä vaiheessa menemään kiini ja minä sain melko varmana sanoa hyvästit tuliaisten ostolle. En kyllä tiä mistä olisin moisia edes lähtenyt edes metsästämään, kun ei edes kauppakeskuksessa moisia näkynyt olevan. 

Eihän me Altaan asti ajettu vain salaatin perässä vaan nähtävyyden, jonka olin Pohjois-Norjan reissulla ehdottomasti halunnut nähdä. Kalliomaalaukset. Eihän niitä nyt ihan joka paikassa näe kalliomaalauksia, jotka ovat maalattu noin 5000 vuotta sitten. Aika merkittävä nähtävyys siis löytyy Altan kaupungista. Museo oli jo kerennyt mennä kiini ja ohjeista sai vaikutelman ettei maalauksia pääsisi näkemään ilman  museon lipun ostoa. Mutta kappas vaan, niin me vain sinne kävellä porskuteltiin iltamyöhään eikä siellä mitään portteja ollut etteikö paikalla olisi oikeasti päässyt käymän. Mielestäni oli mahtavaa tunnelmoida ajatuksella, että joku ihminen on näitä 5000 vuotta sitten tänne maalaillut. Tiä vaikka olisi esiesiesiesiesiesiesiesiesi... isä. :) Museon pihalta löytyi myös alue, jossa oli ollut kaksi rakennusta. Paikassa epäiltiin asuneen kalliomaalauksien piirtäjät, mutta se olikin vain epäilys. Kauniisti heidän talon kuistille vain sattui ilta-auringon säteet laskeutumaan kahden vuoren välistä.

Hämmäsyttävää ajatella, että ihmisiäkin on elännyt näillä leveysasteilla 5000 vuotta sitten, mutta kaikki nuo vuoret ja koko luonnon ekosysteemi on meitä niin paljon vanhempi. Silti me ihmiset pystymme muutamassa 100 vuodessa sen kaiken tuhoamaan.

11.9.2016

Jäämeren rannalla


Berlevåg






































Meidän Pohjois-Norjan reissu taittui pakettiauton kyydissä, josta teimme päivisin myös keittiön ja iltaisin makuuhuoneen. Suihku ja wc tilat tästä pakettiautosta vain puuttui, joten yöpaikan etsimiseen tavallaan piti käyttää myös aikaa. Kaksi edellistä yöpymistä olivat tuttuja paikkoja, mutta hylätyn kalastajakylän jälkeen jäimme pohtimaan että kuinka pitkälle lähtisimme ajamaan ja mihin kohti suunilleen jäisimme yöksi. Tiesimme, että pois ajattaessa kun ajaisimme samaa reittiä takaisinpäin niin matkalla ei hirveänä näkynyt suojaisia p-alueita, jossa sattuisi vielä wc tilat löytymään. Niinpä päätimmekin jäädä Berlevågin kylän camping-alueelle yöpymään. Se oli myös hyvä päätös. Alue oli rauhallinen eikä merituuli päässyt kylmettämään autoa niin nukuin erittäin hyvin. Lisäksi aamulla sai käydä 6 minuutin lämpimässä suihkussa. Sitä hetkeä oli todella odotettu.

Aamulla matka jatkui ja aika pian ensimmäinen pysähdys tehtiin tässä autiolla hiekkarannalla. Olin kyllä ottanut bikinit mukaan ja melko varmana vannonut itselleni, että tällä kertaa aivan varmana kävisin Jäämeressä uimassa. Mutta kun oli aamulla päässyt lämpimässä suihkussa käymään ja muutenkin olo oli lämmin niin en halunnut tälläkään kertaa itseäni rääkätä menemällä hyiseen Jäämereen. Ensi kerralla sitten. ;) 

6.9.2016

Hylätty kalastajakylä









"Hylätty kalastajakylä, jossa sijaitsee sodasta säilyneitä taloja 1800-luvulta." Näin taidettiin Pohjois-Norjan matkailuoppaassa hehkuttaa - tätä upeaa kalastajakylää (Store Molvik), jota lähdettiin ihailemaan reitistä hieman poiketen. Nämä kolme alimmaista kuvaa kertoo sen todellisuuden mikä meitä vastassa odotti. Kai siellä kaksi vanhempaa taloa olla, joten kai sitä kyläksi jo voi sanoa. Lisäksi viimeiset 15 kilometriä piti ajaa kuoppaista hiekkatietä, joka sai kyseenalaistamaan omaa järkeä.

Vaikka itse päänähtävyys olikin suuri pettymys niin toisaalta olin iloinen, että olimme ajaneet näinkin pitkälle ja nähneet silmänkantamattomiin pelkkää Jäämerta. Ei saaren saarta edessä ja ainoastaan kylmä ja kova pohjoistuuli viimaisi korviin. Rantakalliot ja kivikot olivat suurimmaksi osaksi mustaa kiveä, jota Jäämeri oli piiskannut loputtomiin tehden rantakallioista taideteoksia. Teräviä ja mustia kivirykelmiä, jotka jotkut näyttivät jopa mustilta jääpuikoilta. Minuahan olisi tehnyt mieli pysähtyä kuvaamaan niitä taideteoksia, mutta pysähdyspaikkojen uupuminen ja Norjan kapeat tiet tekivät pysähtymisestä hiukkasen hankalaa. Muutamia kuvia sain otettua, kun pysähdyimme värikkääseen pikku kylään (Kongsfjordiin) ottamaan muutamia kuvia. Minun puolesta kaupungissakin saisi olla yhtä värikkäitä taloja, kun luonto ei pysty väriä tarjoamaan.