26.2.2017

Täydellinen päivä Kesänkitunturissa









































































Lapin luonto osaa näyttää luonteensa. Edellisenä päivänä olin myös tunturissa - laskettelemassa - eikä tunturin puolessa välissä enää näkyvyyttä ollut kuin 5m verran. Tuuli tuiskusi ja repi myräkän lailla lunta maasta paiskasi vasten kasvoja. Ei tehnyt mieli lainkaan lätheä yhtään ylemmäs katsomaan kuinka paljon pahempi tuuli sielä olisi. Eipä sillä, ei sinne kyllä kukaan päässytkään kun suurin osa hisseistäkin oli kiini. Mietin vain kurjaa tuuriani, kun satuin moisena päivänä lähtemään tunturiin. Tuuri kuitenkin kääntyi.

Seuraavana päivänä ilma oli täysin päinvastainen. Pakkasta alhaalla oli -15 astetta ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Tuuli oli tuullut itsensä henki hieveriin edellisenä päivänä eikä jaksanut enää toista päivää puhaltaa. Teki mieli vielä lähteä käymään tunturissa laskettelemassa, mutta päädyinkin lumikenkäilemään. Vaikeaa löytää parempaa tapaa nauttia aurinkoisesta pakkassäästä kuin lumikenkäillen tunturissa.

Mielestäni tuo viimeinen kuva on yksi suosikeistani. Siitä tulee rakas isänmaa mieleen heti kun sitä katsoo. Suomen sinitaivas ja putipuhdas lumi. Enpä kauniimpaa väriyhdistelmää tiedäkkään. :)

23.2.2017

Kaamoksen aikaan Kuertunturissa










































Vuoden pimeämpänä aikana eli kaamoksen aikaan olisi suotavaa nousta sängystä hyvissä ajoin jos mielii mennä päivanvalon aikaan ulkoilemaan. Arkena - no big deal - joululomalla - it's so hard! Haaveena - taas kerran - oli lähteä lumikenkäileen mystiselle Aakenukselle, joka Ylläksen seitsemästä tunturista on muodoltaan pitkä kuin nälkävuosi ja hieman muista tuntureista erillään. Aikaa pitäisi kunnolla siis varata, että sinne pääsisi. Niinhän siinä taas tälläkin kertaa kävi, että uni vei voiton joten siihen oli myös mukauduttava. 

Ei silti hätää, jos et ole aamuvirkku. Ylläksen alue tarjoaa meille laiskemmillekin herääjille monia muita helpompia vaihtoehtoja. Esimerkiksi tämä Kuer - helppo reitti, kevyt nousu, lyhyen matkanpäässä ja hienot näkymät kaikkiin muihin Ylläksen tuntureihin. Mitä Kuertunturilta ei välttämättä saa: omassa yksinäisyydessä ihmettelyä. Sitä ei tarvitse kaukaa hakea, koska suurin osa Ylläksen alueen tuntureista sitä kuitenkin tarjoaa.

Kuerille siis päästiin jättämällä auto kappelin pihaan ja siitä lähti suoraan merkitty lumikenkäreitti Kuertunturin päälle. Kulkijoita tunturiin on sen verran paljon, että polusta ei voi eksyä ja et ehkä edes tarvitse lumikenkiä. Tunturin päältä pääsee kaamoksen aikaan näkemään pienen siivun aurinkoa. Alhaalta sitä ei muuten näe kuin kauniina pastellin sävyinä ja komeina ruskon väreinä. Eli viimeinen kuva on otettu juuri keskipäivän aikaan eli tuon ylemmäs ei aurinko nouse vaikka tunturin pääle kiikkuisikin. Long time no see! Pian se painui takaisin horisontin taa ja vei päivänvalon mennessään. Mutta ei tietenkään lumen tuomaa valoa, kuun tai revontulten loistetta. Kaamos on kaikkea muuta kuin pimeä.

12.2.2017

Janika Pohjantähden alla





Nämä revontulikuvat tuli napattua tammikuun ainoina päivinä, jolloin oli oikeat pakkaset eli ne kaksi päivää jolloin mentiin lähemmäs -40 pakkasasteita. Revontulet olivat mahtavat, mutta koska ulkona oli niin kylmä niin päädyin vain makuuhuoneeni ikkunasta näitä räpsimään. En meinannut millään maltaa alkaa nukkumaan, kun revontulet niin voimakkaasti tanssivat taivaalla ja pistivät silmään vaikka simmut olivat kiini. Alemmat kuvat kävin viereisessä metsässä räpsimässä kun kuutamo möllötti, mutta revontulia ei silloin taivaalla näkynyt lainkaan.




Sattuipa sopivasti telkkarista tulemaan Arman Pohjantähden Alla -sarja, kun muokkasin näitä kuvia. Kyseisessä sarjassa Arman oli Sodankylässä tammikuussa paukku pakkasten aikoihin (näkyi yksi päivä olevan sopivasti -37 astetta) kurkkusalaatit päällä. Arman kokeili eri tehtäviä jaksossa, kuten hyppäämistä avantoon kamppeet päällä ja selviytymistä siitä tilasta niin, että saa nuotion sytytettyä ennen vaatteiden vaihtoa. Lisäksi Arman pääsi tiedostelujoukkoihin harjoittelemaan heidän toimintaa: nyljettiin poro, tehtiin nuotio 8 minuutissa, keitettiin ruuaksi naavaa (ei ollut muuta) ja nukuttiin hangessa ilman makuupussia.

Kaikki tuo kuullosti ja näytti haasteelliselta - eikä niin hauskalta - niin silti minulla taas heräsi se suuri halu ja mielenkiinto itsekin päästä jotain tuollaista kokemaan ja oppimaan. Vaikka minulla on mielestäni pettämätön suuntavaisto ja osaan  hyvin suunnistaa, kuten myös hiihtäminen, pimeässä kulkeminen, paukku pakkasilla liikkuminen ja nuotion teko onnistuu. Mutta entäkö kun olet nälissäsi, erittäin väsynyt jatkuvasta fyysisestä rasituksesta, kylmissäsi eikä uni vain tule? Siitä on hauskuus kaukana.

Olen nälkäisenä hyvin ärtynyt ja siihen kun lisää väsymyksen niin en ole lainkaan hauskaa seuraa. Lisäksi olen huono nukkuja. Jos talossa on esimerkiksi ihmisiä viereisissä huoneissa, joissa joku kuorsaa niin minun on pakko laittaa ennakkoon jo korvatulpat etten herää kesken unien. Lisäksi en pysty kylmyydessä millään nukkumaan, vaikka kuinka muut väittäisivät että ihminen nukkuu sikeämpää unta hieman viileämmässä tilassa. Not me! Mutta valoisuus taitaa olla ainoa joka ei minua häiritse lainkaan... Mistäköhän johtuu? :D

Kaikesta huolimatta, vaikka olenkin nälkäisenä ja väsyneenä hirviö - joka ei sitten nuku kylmissään ja nälkäisenä - niin silti vahvasti uskon, että olisin nauttinu armeijassa olemisesta. Koska jo telkkaria katsellessa kouluttajat opettivat Armanille ja muille sotilaille monia kivoja juttuja, mitkä olisivat kiva osata ja tietää oman selviytymisen kannalta. Ei siis ihme, että miehet vaikuttavat Macgyvereiltä, kun ovat kaikkea kivaa päässeet armeijassa oppimaan mistä varmana on paljon hyötyä siviilissäkin. Enköhän minä myös olisi oppinut kylmässä ja melussa nukkumaan, kun tarpeeksi pitkään olisi tämä tyttö laitettu hiihtämään... :)

Jos siis olisin mennyt nuorena tyttönä armeijaan niin istuisin tässä varmana paljon tyytyväisempänä ja viisaampana itseeni, kun sain toteutettua oman unelmani ja joka kasvatti minua henkisesti ja fyysisesti. Nyt vain katson telkkarista ja mietin, että olisi pitänyt... 

4.2.2017

Minun vuoteni 2016

Tammikuussa hiihdettiin ja lumikenkäiltiin

Helmikuussa alkaa jo aurinko pilkahdella

Maaliskuussa ihailin kirsikkapuiden kukintaa Vancouverissa
Vuonna 2016 koin jotain uutta ja jotain erilaista. Takana on hyvä vuosi, mutta muutama huonompi muisto siihenkin mahtuu. Tässä muutamat hetket listattuna:

* Matkustin Euroopan ulkopuolelle
Jihuuu!! Olin kyllä aika täpinöissäni, kun sain kuulla että pääsen viikon työreissulle Vancouveriin. Hieman epäilevin mielin lähdin kuitenkin liikkeelle, kun ajattelin etten kuitenkaan kerkiäisi näkemään kaupungista muuta kuin hotellin ja työpaikan. Onnekseni, kerkesin kuitenkin ruhtinaallisen paljon tutustumaan kaupunkiin ja hieman shoppailemaan. Vancouver oli kyllä aivan upea paikka ja sinne voisin ehdottomasti mennä vielä uudestaankin!

*Myöhästyin lentokoneesta
Tämä on varmaan aika monen painajaisissa vieraillut ennen tärkeää lentoa ja mun painajainen kävi toteen. Eikä siinä jos se olisi ollut lentoyhtiön vika, mutta kun se oli ihan oma syy ja tapahtui vielä Suomessa! Se fiilis oli ihan hirveä, kun juostiin portille ja nähtiin kun lentokone lähti portilta peruuttamaan pois ilman meitä. Ja se häpeä kun Finnairin tiskille mentiin myöntämään, että myöhästyttiin lennolta, vaikka oltiin portin lähellä ja edellinen lento oli ihan ajassa. Syyt miksi me myöhästyttiin ei olleet edes hääppöiset - noh, kun ei vaan hoksattu kattoa kelloa. Yritettiin itsetunnon rippeitä koota kysymällä, miksei portilta kuulutettu meidän nimiä. Olisihan sitä siinä vaiheessa herännyt, että hei nyt ollaan muuten väärässä paikassa väärään aikaan. Ei kuulema kuulu enää Helsinki-Vantaan lentokentän toimitatapoihin. Onneksi saatiin kumminkin sumplittua niin, että meidän piti olla Helsingissä vain yksi yö ja sitten samoilla lennoilla seuraavana päivänä päästäisiin matkaa jatkamaan. Uskokaa tai älkää, niin seuraavana päivänä oltiinkin portilla jo 2 tuntia aikaisemmin eikä mihinkään uskallettu liikkua ettei vain taas...

* Matkustin yksin Euroopan ulkopuolelle
Syksyllä sainkin mahdollisuuden lähteä yksin työmatkalle San Diegoon, Kaliforniaan. Muuten ei varmaan matkustaminen olisi jännittänyt, mutta kun kuulin työkavereilta, että New Yorkin lentokenttällä pitää olla nopeana ettei myöhästy seuraavalta lennolta. Se sai sukat pyörimään jalassa, kun mietin että mitäs sitten jos myöhästyisin lennolta - taas. Eikä pelottelut olleet ihan turhia. Minulla oli vaihto-aikaa 2 tuntia ja silti meni tipalle, että pääsin ajoissa koneeseen. Portille viimein päästyäni ihmisiä oli alettu jo ottamaan koneeseen sisälle, joten veski taukoja ei siinä vaiheessa enää uskaltanut pitää. Jonot maahantulotiskeille ja turvatarkastuksiin oli sen verran häijyt, että siellä kyllä aikaa kuluu.. Ihan liikaa! San Diegon koneeseen päästyäni uskalsin vähän rentoutua ja miettiä vain miten se auto vuokrataan... Kaikki meni onneksi hyvin ja kokemuksia rikkaampana tiedän taas reissaamisesta paljon enemmän!

Huhtikuu on hiihtäjän unelma-aikaa

Vappuna kiipesin  Sammaltunturiin munkkikahville

Pääsin pitkästä aikaa ihailemaan Muonionjoen jäänlähtöä

Toukokuussa kävin Saananrinteellä ihailemassa maisemia
* Tein hiihtoennätyksen
Kouluaikoina meillä hiihdettiin liikaa. Inhosin hiihtoa, jossa piti aina nopeimpien perässä yrittää pysyä eikä meikäläisen kunnolla se ollut silloin kovin hauskaa. Aikuisiällä olen sitten alkanut pikku hiljaa fiilistelemään ensin perinteisellä tyylillä ja sitten aloin kokeilla luistelutyyliä. Sukseni eivät sopineet luistelutyyliin, joten ostin 2014 vuoden alussa itselleni uudet sukset ja silloin rakastuin lajiin täysin. Sen neuvon voin sanoa, että kun kunto on kohillaan niin silloin luistelusta saa paljon enemmän irti. Jos kunto on vielä perustasolla niin silloin suosittelen enemmän perinteistätyyliä. Asetinkin itselleni tavoitteeksi hiihtää viime vuonna 300km ja niinhän se meni rikki: 307km. Eihän se paljoa oikeasti ole, kun jotkut hiihtävät muutama tuhat kilometriä vuodessa, mutta minulle se oli saavutus. Vaikka Oulussa hiihdin ihan kiitettävästi niin suurin osa kilometreistä hiihdetään Lapissa keväthankien aikaan, kun aurinko paistaa ja suksi kulkee. Parempaa fiilistä saa hakea!

* Kävin kiipeilemässä
Halusin kokeilla jotain uutta 2016 vuona ja ajattelin, että kun lapsena olin niin kauhea kiikkumaan joka puuhun niin voisin palauttaa tämän harrastuksen itselleni. Tiesin, että minulla on korkeanpaikankammo, mutta ajattelin että kyllä se siitä helpottuu kun pari kertaa ylös nousee. Lyhyillä seinillä se ei ollut niin kauheaa, mutta kun mentiin seinille, jossa oli turvavaljaat ja köysi niin se ei enää niin hauskaa ollutkaan. Eihän se ylös meno tuntunut pahalta, kun sitä keskitty vain kiipeämiseen, mutta se alas tulo ja ennen kaikkea seinästä irtautuminen, oli aivan hirveää. Kolme kertaa ylös kiikuin ja yritin saada pelon pois toistoilla, mutta ei riittäneet ne toiso kerrat. Enkä ole kyllä sen jälkeen käynyt kiipeilemässä.. Ei se ihan niin hauskaa ollut kuin ajattelin.... pelkuri


* Pilkillä merenjäällä
Olen varmaan elämäni aikana käynyt, joka kevät pilkillä - enemmän tai vähemmän - mutta viime vuonna ensimmäistä kertaa kävin meren jäällä. Jokien ja järvien jäät ovat tuttua kauraa, mutta kokemus se oli sekin, kun käytiin pariin otteeseen merellä pilkillä. Valitettavasti ei muutamaa ahventa enempää kalaa tullut, mutta keväällä pilkillä istuminen ei ole yhtään hassumpaa.

Kiiminkijoella nautittiin kesän ensimmäisistä päivistä

Ensimmäisiä otoksia uudella järkkärillä

Heinäkuussa tutustuin ekaa kertaa Pilpasuohon

Kesäloma alkoi lämpimien kesäpäivien aikaan sopivasti

Tana vuonossa kalastin kasan kampeloita

Elokuun alussa ihailtiin Pohjois-Norjan maisemia

Suomen ja Norjan rajalla ei ollut yhtään hullumpia paikkoja - Morsiushuntu putous
Norjan reissun jälkeen jäätiin Kilpisjärvelle patikoimaan
* Kesälomani koostui 4 viikon vuosilomasta
Aivanko minulla ei olisi ennen ollut pitkiä kesälomia.. No on tietenkin, mutta ei vuosilomapäiviä keräämällä. Samalla tietenkin nykyinen työsuuhteeni on pisin missä olen ikinä ennen ollut, mutta tämähän on melko yleinen kaikille niille, jotka ovat yliopistojen penkkejä kuluttaneet. Mutta hyvältähän se tuntui. Opiskeluaikoina kesät menivät pitkälti kesätöissä, joten pitkästä kesälomasta nauttiminen tuntui mukavalta ylellisyydeltä, jota ei lapsena osannut oikein arvostaa. Mutta niin kuin kaikki aikanaan - loma alkaa ja niin se myös päättyykin.

* Kävin Suomen pohjoisimmassa paikassa - Nuorgamissa
Paljon on pohjoisessa reissuttu, mutta vasta viime vuona pääsin käymään Suomen pohjoisimmissa osissa. Minusta on kyllä mahtavaa nähdä paikkoja, joista on jo jonkinlaisia mielikuvia päässä ja ehkä vain muutaman kuvan jossain nähnyt paikasta. Sitten kun viimein pääsee näkemään paikan niin aika monesti sitä yllättyy tai sitten ajattelee, että no ainakin aika lähellä olin. Pohjoisessa on siis tuli paljon viime kesänä pyörittyä, mutta kun ajattelin kuinka monesti vierailin Oulun eteläpuolella niin niitä kertoja on tasan 2. Kävin Raahessa syksyllä kaverin synttäreillä ja toinen oli kun myöhästyin lennolta ja piti jäädä Helsinkiin yöksi. Sitä edellinen kerta kun Helsingissä olen käynyt niin siitä taitaa olla n. 12 vuotta sitten. Presidentinlinna oli samassa paikassa, senaatintori ja rautatie-asema. Mut hei, olihan sinne tullut junayhteys Helsingin ja lentokentän välille. Se oli loistava lisäys!

* Kalastin ulkomailla - ja sain kampelan!
Hmm.. No siis olenhan mie Ruotsin puolella kalastanut aika monen monta kertaa, mutta kun väylän toisella puolen olevaa maata on vähän hankala mieltää ulkomaaksi niin sen takia tämä listaus tähän kuitenkin pääsi. Eli Norjassa kokeilin muutaman kerran kalastusta ja kampeloiden kalastus oli varsin mukavaa puuhaa - eli helppoa. Kampelet pistettiin sähkösavustimeen ja niitä sitten saatiin mussutella pakettiauton sisällä. Nam!

Syyskuussa ihailin auringonlaskua Kaliforniassa
Ruska-aikana Äkäslompolossa

Lokakuussa odottelin jo lunta

Syksyllä ahkeroin korujen parissa

Itsenäisyyspäivän aikoihin tiedettiin mitä Winter Wonderland tarkoittaa

Joulu perheen parissa - sivakat tai lumikengät jalassa. Maun mukaan!

Vuoden viimeisenä päivänä kerettiin ihailemaan Abiskon kansallispuiston maisemia

* Uin Tyynessä Valtameressä

Jeee! Aurinko paisto kuumasti San Diegossa, Kalifornian osavaltiossa ja minua kovasti halutti lähteä merellä käymään pulahtamassa. Oikeastaan se kuumuus loppu siihen, kun rannalle pääsi. Tuuli puhalsi tukalan kuumuuden ja toi tilalle viileää ilmaa Tyyneltä Valtamereltä. Hieman aloin siinä empimään, että uskaltaisinkohan pulahtaa vain en, mutta ei sitä tilaisuutta voinut olla hyödyntämättä. Aallot oli valtavat eikä sitä nyt uimiseksi voinut kutsua, mutta pikku pulahduksia niin että hiuksetkin kastuivat ja sitten taas yritettiin vain pysyä pystyssä kun aalto meinasi viedä mennessään. Niin ja löysinhän minä veden alta myös pari simpukkaa, joita ei ollut kovin helppo poimia siinä aallokossa. Mukavaa oli sitten lähteä rannalle loikoilemaan lämpöön ja kuivattelemaan ihoa. Ihoa ajatellen en uskaltanut liian kauaa auringossa viihtyä vaan lähdin kiltisti suojaan aurinkoa. Good decision!

* Kävin konsertissa
Antti Tuiskun petoshow... Aaaww.. Antti esiintyi Rovaniemellä joulukuun puolessa välissä ja lähdettiin ehdottomasti Anttia katsomaan, kun kerrankin niin lähellä oli esiintyminen. Viime keväänä mietittiin Helsinkiin lähtöä, mutta onneksi ei lähdetty. Lompakossa olisi se keikka tuntunut mukavalta lovilta. Mutta vaikka kuinka tässä yritän miettiä niin totta se on.. En ole ennen tämän kaltaisessa tapahtumassa käynyt. Toissa kesänä kävin QStockissa ja yökerhoissa olen julkimoita tullut kuuntelemaan, mutta Antin järjestämää keikkaa/konserttitapahtumassa en ole ennen käynyt. Istutaan, nautitaan, hypitään ja tanssitaan välillä. Eikä juoda tippaakaan alkoholia. I liked!

* Vietin uuden vuoden muualla kuin Suomessa
Olen niin pörrö jouluihminen, ettei mulla tulis mieleenkään lähteä joulua viettään paikkaan missä ei olisi lunta, mutta uudeksi vuodeksi halusin jotain uutta ja erilaista. Kiirunassa ja Abiskolla käynti oli sitä jotain mitä juuri olin halunnut ja etsinyt. Mitähän sitä ensi uudeksi vuodeksi keksisi..? Onko ideoita? ;)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...