16.11.2017

Oulussa tapahtuu: Poronnahkatuotteita myynnissä

Kaikille Oulun lähialueen ihmisille tiedoksi, että 2.-3.12.2017 järjestetään Naisten Joulumessut. Lappi ja Kainuu  kuuluu myös lähialueeseen. Paikkana toimii sama tuttu paikka eli OAMK:n Sosiaali- ja terveysalanyksikkö, Kontinkankaan kampus, Kiviharjuntie 4, OULU. Joulumessut ovat avoina yleisölle kello 10-17 välisenä aikana. Parkkipaikkaa on kiitettävästi ja sisäänpääsy on ilmainen.

POROKORUN löytää isosta salista pöytänumerolla 89. Sali löytyy ulko-ovien oikealta puolelta. Olen nyt ensimmäistä kertaa myymässä omia käsintehtyjä koruja ja avainnauhoja. Jos aikaa riittää niin kiinnostaisi myös muutama kahvipussuka keretä tekemään, mutta se jää nähtäväksi. Mutta tulkaahan ainakin koruja kokeilemaan!

Lommoltunturi -porokoru sarjasta



Muonionjoki -porokoru sarjasta
Olen myös alkanut koruja hieman "tuotteistamaan" eli nimeämään eri korutyyppejä. Näin niistä on helpompi keskustella asiakkaiden kanssa ja mahdollisesti tekemään tilauksia jos joku haluaa tehdä tilaustyönä korun. Koruja kun on niin monen tyylisiä ja niistä voi tehdä niin monen eri väristä ja kokoa, että mahdollisesti kaikille ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla sitä oikeaa. Toiveena minulla olisi vain, että koruilla ei olisi hirveätä kiirettä, koska aikani on rajallinen ja korujen teko on edelleen mukava iltaharrastus.

Korujen nimet viittaavat pohjoisesta löytyviin tuntureihin, vesistöihin ja paikkoihin. Jatkossa tavoitteenani on täällä blogin puolella kertoa korun tarina kiteytettynä korun nimeen: miten se paikka minuun liittyy ja miten juuri sen paikan olen halunnut yhdistää kyseiseen koruun. Nämä tarinat tulen julkaisemaan meän kielellä ja englannin kielellä (älkää pilkatko jos poloisen kielioppi ei ole kovin laadukasta).

Särkitunturi -porokoru sarjasta

Taivaskero -porokoru sarjasta

Mutta hei, tulkaahan käymään joulumessuilla jos vain mitenkään mahdollista. Paikka on täynnä käsin tehtyjä tuotteita, jotka toivon mukaan pääsevät joko pukinkonttiin taikka omaan käyttöön. Samalla tuet suomalaista käsityötä.

Yhteydenottoja & kysymyksiä voitte lähettää osoitteeseen: tinalankakorut (ät) gmail.com

10.11.2017

Ensilumen peittämä Väylän varsi









Kyllä ensilumen aikaan on sitten kaunista! Ihanaa kun vielä väylässä virtaa vesi ja tekee upeita heijastuksia rannasta ja taivaasta veteen. Lisäksi maa ja puut ovat saaneet valkoista pölyä niskaansa.Pohjoisessa rakastan juuri sitä, että kun talvi tulee niin se myös tulee. Syksyllä ilmat oikeasti kylmenee ja maa valkenee. Sitten kun maa on kunnolla valkoinen niin ei tarvi enää pelätä, että takaisinpäin mentäisiin. Sumuiset ja märät kelit ovat historiaa, kun taas lumipyryt ja paukkupakkaset näyttävät todellisen talven luonteen.

Ollaan nyt melkein joka toinen viikonloppu käyty mun kotikulmilla. Säät ovat vielä suosineet meitä erityisen makeasti. Auringosta ja pikku pakkasista ollaan joka kerta saatu nauttia. Revontulista myös jos vain jaksaisi lähteä niitä ulos paremmin tähyilemään. Ainoastaan yhtenä iltana olen käynyt rannassa ihailemassa revontulia, mutta koska ei ollut oikeaa objektia mukana niin revontulikuvista ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Kateellisena olen taas katsellut, kun tällä viikolla pohjoisessa on ollut erittäin värikkäät revontulet. Mulla taitaa revontulikuvaus taas siirtyä sinne asti, kun on paukku pakkaset ja sormet kohmeessa yritän jalustaa asetella oikeaan asentoon. Jalustan asennus on kyllä tympein homma kuvaamisessa. Jalustassa paljon pikku ruuveja mitä säädellä mutta pakkasessa ne ovat jäätävän kylmiä ja näppejä ihan polttelee kun niitä joutuu ruuvailemaan.

Kaikesta huolimatta toivon niin hartaasti, että ruotsalainen ennustus pitää tänä vuona paikkaansa ja jopa eteläisempään Suomeen tulisi kylmä talvi. Hyvästi tihkusateet ja tervetuloa pakkanen!

31.10.2017

Metsämiehen matkassa





Kyllä minun häätyy myöntää, etten ole liikaa hellun kansen kulkenu lintumetilä tai muutenkhaan kauheana innostusta osoittanut hellun rakasta harrastusta kohtaan. Tällä kertaa vahingossa eksyin  kuitenki reissulle matkhaan. Lauantaina lähin huvikseni pyöräihleen Ruottin puolelle, kun oli niin kaunis kirkas keli ja lumi hohti valkoisena maassa. Kuvia räpsin innoissani ja samalla satuin kyselemhään missä hellu luuraa, kun oli aikasemmin kadonnut lintumetälle. Sopivasti sitten sattui, että hellu oli juuri aseen laittanut pussiin, hypännyt biihliin ja juuri ajeli minua kohti. Mie olin aika huonosti pukkeutunnu, kun kuvittelin enemmän lämpeäväni pyörän selässä ko mitä sitten toellisuuessa lämpesin. Hyppäsin sitten hellun kyytiin ja laitoima läskin biilin perhään ja ajelimma seku vain mettäteitä pitkin. 

Välilä kävimä kattelemassa pikku järviä ja lampia kuinka net oli jo niin kauhniisti jäätynheet. Löyty myös kuivaa kangasmettää, joka väylän varressa on vähän harvinaisempaa ko mettät on ylheensä melko märkiä. Tuone voisi eksyä kesälä läskipyörää veivaahmaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä noita polkuja saapii yksin veivata, kun ei siellä ikinä muutenkaan ole kulkijoita. 

Vaikka mie en suurempaa innostusta aina ossaa osoittaa hellulle sen harrastuksesta niin kyllä mie silti tykkään ko se kotia tuopii tuoretta metson, pyyn, sorsan tai hirven lihhaa. Poroaki met poromiehiltä ostamma ja kallaa kesäsin ja keväisin paljon syömä niin saapii kyllä olla tyytyväinen meän sapuskoihin eikä onneksi kaupasta kauheanna tartte lihhaa kantaa. Lähiympäristöstä saapii tuohreempaa ja ehkä jopa paremman makustaki ko mitä kaupasta. Kyllä se luontoäiti meile hyvät evhäät tarjoaa niin miksi met emmä niitä arvostais.

28.10.2017

Iijoella melomassa


Tänä kesänä olen läskipyöräilyn lisäksi hurahtanut melontaan. Ainahan molen veessä viihtynyt ja kahdestaan melominen kanootissa on ollut hyvää ajanvietettä. Tänä kesänä käytiin Ylläksellä hellun kansen melomassa vuokrakajakeilla ja siitä vielä enemmän innostuneena hellu kävi Oulujoellakin melomassa. Muutamasta kerrasta enemmän innostuneena helluhan meni tilaamaan upouuden kajakin netistä. Minä olen enemmän varovaisempaa tyyppiä ja tykkään aina pohtia asioita pitempään niin mietin, että tulipa sillä äkkiä päätös tehtyä. Muutama viikonloppu sitten pääsin viimein kokeilemaan hellun uutta hankintaa ja niin minun oli nieltävä sanani ja oltava vähän vihreä kateudesta. Ei menneet kyllä rahat yhtään hukkaan, koska kajakki oli ihan priimaa.

Kajakki on malliltaan merikajakki, joka on erityisen pitkä ja vakaa suuntainen. Perästä löytyy evä, joka helpottaa kummasti kajakin suorassa pysymistä. Oikeastaan tässä kajakissa ei edes tarvinut suoristusvetoja tehdä ollenkaan, kun vain oli ottanut oikean suunnan mihin lähti kajakkia melomaan. Se oli ehdottomasti parasta tässä kajakissa. Kesällä kun käytiin Ylläksellä melomassa ensin järvellä ja sitten noustiin Kesänkijokea ylöspäin niin sillon meillä oli halvemmat, lyhyemmät ja leveämmät kajakit käytössä. Ihan innoissani minä silläkin meloin, vaikka kovassa tuulessa kajakin suorassa pitäminen oli hieman tuskaista. Leveyden ansiosta taas kajakki ei ollut yhtään kiikkerä eikä myrkyisä järven pinta tuntunut yhtään pelottavalta. Lisäksi lyhyellä mentiin kivasti ylös pientä jokea, jossa tiukat käännökset teettivät kuitenkin töitä. Merikajakilla taitaa olla turha haaveilla reissua pikku jokiin, koska tilaa käännöksille ei ole.

Puhuttiin hellun kansen kuinka mukavaa olisi esimerkiksi lähteä isoille järville, kuten Inarijärvelle, Kilpisjärvelle tai Torniojärvelle melomaan useammaksi päiväksi. Aina vain rantaan yöksi ja matka jatkuisi seuraavana päivänä. Melontaretket merellä voisivat olla myös aika nannaa, joten tässä nyt pitää kovasti pohtia jos itsekin ostaisin oman kajakin. Jos isoille järville mennään niin silloin minullakin pitäisi olla tuollainen laiva, jolla todella nopeasti pääsee eteenpäin. Muuten jään jo alkumetreillä rantaan vikisemään eikä kellään ole sitten hauskaa. Toisaalta sitä pitäisi varmaan hommata myös märkäpuku, koska jo 3 tunnin melontareissullani olin suht märkä kun onnistuin pärskimään vettä vaatteisiini. Mutta talvi on edessä eikä kajakista mitään iloa vielä ole useampaan kuukauteen, joten nyt on aikaa haaveilla...