26.4.2018

Huhtikuisia tunnelmia



Voi mikä huhtikuu melkein taas takana! Kaikkea kivaa on kerennyt tapahtumaan, mutta kuvat kertovat nyt vähemmän kuin 1000 sanaa mitä kaikkea mun huhtikuuhun on mahtunut. Kolme kertaa kerkesin käymään rinteessä: Ylläs, Iso-Syöte ja Levi. Huhtikuun keleillä kun rinteeseen pääsee niin aina sitä unohtaa kuinka vähän sitä oikeastaan tarvii vaatetta. Levillä kävin laskettelemassa silloin kun kelit Lapissa helli niin paikallisia kuin turisteja. Hiki virtasi ja rinnekahviloissa ihmiset vain nauttivat auringosta ja tunnelmasta. 

Pilkilläkin tuli jonkun verran istuttua, mutta kalaa ei tappamalla tullut. Pilkkikisoissa keskityin 3 tuntia tarmokkaasti pilkkimiseen, mutta ainoastaan kaksi pientä särkeä onnistuin ylös saamaan, joten ei ollut kovin häävi tulos. Palkinnolle kuitenkin pääsin niin sehän se tärkeintä oli. :)

Hiihtämään taas en päässyt niin useasti kuin olisin halunnut. Olen oikeastaan koko kevään taistellut aina jonkin asteisesta flunssasta ja vaikka olen yrittänyt ottaa iisisti niin silti tauti ei ole meinannut millään lähteä. Eka kerran sairastuin siis helmikuun puolessa välissä ja sen jälkeen en ole täysin tervettä viikkoa nähnyt, koska yskä on pysynyt kaikista levoista ja C-vitamiini ja sinkkikuureista huolimatta. Ihan yleisesti ottaen treenit ovat siis menneet melko huonosti eikä juoksulenkkejäkään ole montaa kertynyt tälle keväälle. Taisi se Terwamaratonin puolikas nyt jäädä tältä vuodelta. Harmittaa ihan tosissaan, kun treenitavoitteet ovat menneet ihan penkin alle. Toivotaan nyt, että toukokuussa treenit maistuisi ja kulkisi mallikkaasti niin voisi tämän flunssan unohtaa lopullisesti.







Tässä kuun aikana olen myös saanut paljon uusia ideoita, mitä tehdä poronnahasta ja majavan nahasta. Helluhan sai viime viikonloppuna majavan ja siitä sain sitten idean, että teksin sen nahasta hanskat. Ennen en ole nahkahanskoja tehnyt, joten ajattelin että kokeilisin ensin tehdä poronnahasta yhdet hanskat ja sitten tekisin majavannahasta niin ei olisi liian suurta riskiä että pilaisin nahan omalla osaamattomuudellani.

Viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa Kilpisjärvelle hiihtovaeltamaan. Kovin pitkästä reissusta ei ole kyse, koska ollaan sielä vain kaksi yötä. Ihanaa on kuitenkin taas päästä Kilpisjärven maisemiin ja kokeilemaan teltassa nukkumista. Tarttisin kyllä paljon enemmän harjoittelua teltassa nukkumiseen, kun edellisillä reissuilla yöunet eivät ole olleet kovin pitkiä. Siellä siis menee meidän vappu, joka on ihan loistava tapa viettää vappua.

Aurinkoista ja mukavaa vappua!

9.4.2018

Tuntematon Aalistunturi

Olin vähän laiskassa vireessä aamulla, mutta missään vaiheessa en ajatellut peruvani retkeä Aalistunturille. En ollut koskaan aiemmin tunturilla vielä päässyt käymään (kerran yrittänyt, mutta en löytänyt), mutta useat kerrat olin Aalisjärvellä käynyt pilkillä. Olihan tämäkin tunturi kotikunnassani valloitettava, jotta voisin sanoa kiikkuneeni jokaiseen tunturiin mitä kotikunnastani löytyy. Kolarin tunturit suurimmaksi osaksi sijaitsevat Muonion ja Kittilän rajan tuntumassa eli Ylläksen alueella. Aalistunturi taas ihan toisessa päässä eli Kolarin kunnan eteläpäässä Pellon rajan lähellä. Mun mummolasta Aalistunturille ei ole enää kuin n. 8km matka, joten mummolassa pistäytyminen kuului myös suunnitelmiini.

Viimein kahden aikaan pääsin matkaan ja sain omasta mielestäni hienon idean ottaa mummolan lapinkoira mukaan retkelleni, mutta mummo oli sitä mieltä että 13 vuotiaasta koirasta ei enää semmoisille reissuille olisi asiaa. Lähdin sitten yksin tunturissa käymään eikä siinäkään mitään vikaa ollut. Pitkästä aikaa haaveilin koirasta, joka kulkisi kanssani metsässä ja tuntureilla.





Aluksi lähdin matkaan tienvarresta metsäsuksillani ja toiveessani oli pötkiä niin pitkälle niillä kuin mahdollista. Kilometrin verran pystyin suksilla menemään, kunnes jälki lähti niin pystysuoraan nousemaan ylöspäin, että päätin vaihtaa lumikenkiin. Ilman lumikenkiä matka olisi varmaan myös onnistunut, mutta enemmän mutkia olisi matkaan tullut enkä ollut aikaisemmin tunturissa käynyt niin halusin kulkea kelkan jälkeä pitkin tunturin päälle.

Tunturin päältä löytyi pieni autiotupa, jonka piipusta nousi savu. Oli mukavaa päästä lämpimään mökkiin, mutta silti heräsi ajatus, että miksi pitää kaminaan laittaa niin paljon puuta, että mökkiä lämmitetään ihan tyhjään. Soisin jokaisen retkeilijän ja kelkkailijan pohtivan puumäärää mitä autiotuvissa ja laavuissa käytetään.









Syöpäsin eväät ja join lämpimät teet ja päätin palotornin jälkeen lähteä takaisin autolle päin. Päivä alkoi hämärtymään illaksi enkä ollut otsalamppua ottanut mukaan. Jälki oli kuitenkin selvä eikä minulla ole ikinä ollut ongelmia pimeässä nähdä varsinkaan lumen loistaessa valoa, joten turvallisesti pääsin autolle. Piipahdin vielä mummolassa juttusilla ja koiraa lenkeilyttämässä ennen kuin ajelin takaisin kotiin. Paluumatkalla piti vain kotia soittaa, että ois kiva jos sauna voitaisiin lämmittää sinä iltana. Kotia palattuani lämmin ruoka odotti pöydässä ja sauna oli valmiina odottamassa lämmittelijöitä. Unta ei tarvinut taaskaan odotella, kun sänkyyn kaaduin.

5.4.2018

Suomutunturin tykkylumipuut










Mehän hiihtoloman alkuun päätettiin lähteä Suomutunturille vaihtelun vuoksi muutamaksi yöksi. Olin ihan täpinöissäni lähössä uuteen kohteeseen, kun en ole koskaan aiemmin kyseiselle tunturille ehksynyt. 

Mehän siis lauantaina ajeltiin Suomulle ja oltiin varmaan n. neljän aikaan siellä. Kovat yöpakkaset hieman verottivat, kun illalla käytiin hiihtämässä niin pakkasta oli jo -18 astetta. Sunnuntaipäivä oli varsin upea ja me aamulla lähettiin tunturin päälle kiikkumaan lumikengillä ja tunturihan oli kuin sadusta. Niin kirkasta ja valkoista. En meinannu edes malttaa laittaa kameraa reppuun, kun koko ajan teki mieli vain napsia kuvia. Tunturin päältä löytyi myös kota, jossa innostuttiin nuotio tekemään ja eväitä lämmittelemään. Iltapäivästä palailtiin takaisin mökille ja pian olikin kiire suksien päälle, että pakkanen ei kerkiäisi niin paljon kiriämään. 

Me vuokrattiin mökki, vaikka tarjolla olisi ollut myös hotellihuone aamupalalla ja halvempaan hintaan, mutta haluttiin enemmän omaa rauhaa, oma sauna ja hellu halus päästä kokkaamaan. Ei kyllä yhtään harmittanut  mökki, koska vierestä lähti hiihtolatu ja pihalta päästiin näppärästi myös kenkäilemään Suomutunturin huipulle. Väen tungosta ei tunturi alueelta löytynyt edes näin lappilaiseen makuun vaan tunturi oli mielestäni mukavan rauhallinen. Tekemistä olisi myös keksinyt myös useammalle päivälle, mutta parin päivän reissu jätti ainakin hyvän maun tunturista. Suomulta jatkettiin Kemijärvelle, Rovaniemelle ja sieltä Kolariin. Mun kotipaikassa sitten vietimme loppu loman eikä sekään taaskaan yhtään sen huonompi paikka ollut. :)

14.3.2018

Talviloman riemua









Olipas taas yksi onnistunut talviloma! Lomaan siis kuului kaikkea perinteistä ja ei niin perinteistä: hiihtämistä, laskettelua, paljon lumikenkäilyä, kaverin näkeminen parin vuoden tauon jälkeen, mummolassa vierailua, kahden uuden tunturin huiputus lihasvoimalla, koirien lenkittämistä, punaviinin maistelua,  korujen tekemistä, netflixistä sarjojen katsomista, perheen kans ajanviettoa, mökkeilyä Suomulla, saunomista ja siskon lapsien hoitoa.  Vaikka tuo viikko tuntuu niin lyhyeltä, silti näin jälkeenpäin ajateltuna kerkesin mukavasti touhuamaan kaikkea kivaa ja lomasta jäi hyvä maku.

Ilmojen suhteen en kehtaa edes valittaa, koska aurinkoa riitti ja luntakin tuprutti niin säässä ei nimellisesti mitään vikaa ollut. Tieten kovat pakkaset alkuviikosta verottivat hiihtovauhtia, kun ei se suksi vaan oikein luista 20 asteen pakkasessa. Mutta olen tyytyväinen, kun aurinkoa silti näkyi niin ruhtinaallisesti, koska on ollut hiihtolomia jolloin aurinkoa ei ole näkynyt ollenkaan.

Toivottavasti teillä muillakin oli yhtä mukava hiihtoloma, jotka ovat nyt päässeet lomansa pitämään. Onneksi olkoon niille joilla se on vielä edessä! Mökkireissusta Suomulla ja Aalistunturin huiputuksesta tulen varmana vielä kertomaan lisää.

Mitä teidän talvilomaan kuului / tulee kuulumaan?