19.5.2017

Koitelinkosken kuohut




Nyt näitä kuvia tulee vähän epäjärjestyksessä nimittäin muokkausta vielä odottavat ihanat keväiset lumikuvat Sammaltunturilta, jotka otin silloin kun kävin vapun tienoilla siellä lumikenkäilemässä. Mulla vaan on tapana joko muutama kuva silloin tällöin muokata ja hyvin epäjärjestyksessä. Sitten kun alan tänne blogiin muokkaamaan kuvia niin sitten aloitan useimmiten uusimmista, koska ne on aina mielenkiintoisimmat kun muistan kuvaushetket ja muistan miten jo kuvatessa suunnittelin kuvaa muokkaavani. Vanhojen kuvien muokkausideoita en enää muista, joten niiden muokkaaminen on hitusen työläämpää. Toisaalta kuvat, jotka ovat otettu aurinkoisena päivänä lumea vasten ovat todella hankalia lähteä niitä muokkaamaan. Ei tarvi mitään valoa lisätä eikä värejä voi lähteä kauheana korostamaan. Ne on vaan suurimmaksi osaksi pelkkää valkoista ja jonkun tumman värin sekoitusta. Toisaalta luonto on niin kaunis itsessään että tarviiko kuvia aina edes muokatakkaan.








Koitelinkoskella käytiin äitienpäivän kunniaksi. Onneksi ei sentään käyty äitienpäivänä ulkoilemassa, kun ilma oli ihan hirveä (onko nyt toukokuu vai marraskuu? Ei mitään eroa). Lauataina lähdettiin ulkoilemaan Koitelinkosken alueelle ja katsomaan kosken kuohuja. Noin vuosi sitten oltiin mun isosiskoni polttareita juhlimassa ja silloin juuri käytiin Koitelinkoskella koskenlaskua kokeilemassa. Kaikille jäi hyvät muistot, mutta nyt tänä vuona onkin useampi henkilö tippunut kyydistä. Ei siinä mitään pelottavaa olisi vaikka tippuisikin, mutta kun vesi on niin jäisevän kylmää niin siellä ei mieluusti liian pitkiä aikoja haluaisi kellua.

Innostuttiin myös käristelemään makkaroita (pororyynärit!!) ja leivoksia nuotiolla. Päivä oli ilmojen osalta juuri sellainen, mitä se on ollut nyt viimeisen kuukauden ajan. Välillä rankka lumisade ja taas välillä aurinko kimmeltelee. Sitten ihasteltiin rannasta näitä hurjapäitä, jotka tulivat koskikanootilla useampaan otteeseen koskea alas eivätkä paljoa välittäneet kastumisesta (märkäpuku). Myönnän olevani aikamoinen vesipeto, joten tuo jos mikä sai taas innostumaan koskenlaskusta. Olisipa taas jotkut polttarit, valmistujaiset, synttärit tai joku juhla kaveriporukalla että pääsisi kauhomaan kunnolla koskessa. Vink, vink kaverit!

17.5.2017

Aurinkoa ja lunta










Aurinkoa ja lunta, vähän vettä ja taas lunta ja aurinkoa. Siitä tämä kummallinen kevät on nyt tehty. Kesän aloitus siirtyi ensin päivillä ja nyt jo useammalla viikolla. Aluksi olin melko innoissani koska hiihtokausi vain piteni. Lunta riittää eikä tänä vuona ole tullut sitä fiilistä, että nytkö jo se kevät loppui. Tänä vuonna se vaan on jatkunut ja jatkunut. Toukokuu on enemmän tuntunut marraskuulta kuin toukokuulta. Vihreätä ei vain näy eikä tunnu olevan vähän aikaan vielä näkyvissäkään. Mutta eteenpäin mennään, vaikkakin melko hiljaa. Väylälle ei enään mennä pilkille, joten nyt vain ootellaan koska jäät alkaa ryskymään. Oisko jopa ensi viikolla jos ilmat nyt oikeasti lämpenesivät?

Vanhan kansan tiedon mukaan Yrjön, Albertin ja Markuksen väliset kylmät yöt tietävät seuraaville 27 yölle kylmää, joten tämä uskomus näkyy näillä näkyvin pitävän paikkaansa. Mutta kuka uskaltaa väittää ettei jo odottaisi kesää? Jopa tämä talvi ihminen jo vähän salaa haaveilee kauniista yöttömistä öistä ja siitä upeasta vihreydestä joka herää pitkän talven jälkeen eloon. Kohta, ehkä.

28.4.2017

Erilaiset vappusuunnitelmat






















































Jokos on simat porisemassa, vappupallot roikkumassa ja munkkitaikina kohoamassa? Kuinka monella on vappusuunnitelmat jo selvillä vai mennäänkö perinteen mukaan?

Meidän vappusuunnitelmiin kuuluu - taas - pakata kamat autoon ja suunnata kohti pohjoista. Tulin siis Ouluun sunnuntaina ja tänään lähetään taas ajeleen pohjoista kohden. Ei haittaa, hiihtokelit jatkuu niin en oikeastaan tiedäkkään tällä hetkellä parempaa paikkaa kuin se missä on lunta. Ehkä vähän turhaa ees taas ajoa tiedossa, mutta hellu haluaa siirtää oman kelkkansa kesälaitumille suojaan niin se nyt samalla sieltä haetaan. Toivotaan ja toivotaan kovasti, että kelit olis kohillaan: aurinko paistais ja yöpakkanen aina kovettais lumen niin että hiihtoladut ja hanget pysyisivät kunnossa. Mukavaa olisi päästä vielä vetämään viimeiset kovat hiihtolenkit (ehkä myös uusia mun ennätyskin yli 30km), käymään lumikenkäilemässä Pallaksen maisemissa niin kuin viime vuonna ja ehkä jopa laskettelua Ylläksellä tai Levillä. Niin no - jos sitä tällä kertaa pysyis myös terveenä niin sekin ois ihan kiva.

Jos ei viime vuoden vappua lasketa niin aika pitkälti mulla on vaput menneet Oulussa joko haalarit jalassa rämistellen tai ilman haalareita. Hauskaahan se on ollut, mutta koska tällä hetkellä koen että lumesta nauttiminen (vielä kun voi) on minusta hauskempaa kuin juhliminen jonka seurauksena mulle AINA tulee koko päivän mittainen kauhee kapula niin tästä syystä jätän juhlinnat väliin. Tänä vuonna kaveriporukka oli kyllä kivasti varannut saunatilan keskustasta, joten lämpimään olis päässyt juhlimaan, mutta näin nyt kuitenkin päätin. Kaksi kovaa vastusta, mutta lumi taas voittaa (ja se ettei hellu juo ollenkaan alkoholia). Taitaa olla erakkoluonnetta meikäläisessä kun haluaa mielummin yksin vaeltaa tuntureita kuin bilettää railakkaasti kavereiden kanssa. Noh - ei hätä ole tämän näköinen. Onneksi kaverit kuitenkin huolehtii etten mie ihan kokonaan erakoidu muista ihmisistä niin sain kutsun vielä kaverin valmistujaisiin. Voi siis olla että siellä tulee sitten maisteltua limonaadia ja sen semmosta...

Mutta hei.. Muistakaa että jos taas Suomen keli yllättää niin kyllä se on omasta päästä kii nauttiiko vapusta vai ei, joten

MAHTAVAA VAPPUA KAIKILLE!

20.4.2017

Lappilaisen arkipäivä




Multa monesti kysytään, että miten saan ajan kulumaan Lapissa tai mitä mie sielä ees teen vapaa-ajallani. Eihän siellä ole mitään. Nuo kysymykset aina kerta toisensa jälkeen hieman ihmetyttää ko mie en ole ikinä tuntenu Lapissa oloani tylsäksi tai että mie en tietäis mitä mie tekisin. Niinpä mie aattelin kertoa mitä mie tehen töitten jälkeen tai ylipäänsä silloin ko molen Lapissa.

Töitten jälkeen mie ensten ruukaan vähän syöpästä. Tiistaina mie pakkasin reppuun kameran ja tinalankakorut ja menin ulos. Laitoin jalkaan lumikengät ja aattelin etten mie varmaan ole ko tunnin ulkona ko käyn vähän koruista näpsäsemässä kuvia. Kävelin väylän poikki Ruottin puolelle ja löysin kaatuneen kelopuun ja siinä mie innostuin enemmän ko vain vähäsen kuvaamaan. On nuo kelopuut kyllä niin kauniita. Sitten mie jatkoin matkaa ja rämmin päättömästi menemään tietoakaan määränpäästä. Oli vain niin hauskaa ko hanki ei upottanu ollenkaan ja mettässä kulkeminen oli niin paljon helpompaa ko esimerkiksi kesälä. Sitten ko mie tulin kotia niin kello oliki jo puol yheksän eli olin melkein kolme tuntia ulkona pyöriny. Olin jopa vähän miettiny että olisin vielä pitemmän reissun käyny, mutta ko nälkä iski niin piti tulla takasin kotia. Sitten tunnin ajan neuloin koruja ja kattoin samalla telkkaria.



























































Keskiviikkona mie taas ensten vähän syöpäsin. Silloi syöpäsin vähän enemmän ja tuli vähän ähky olo niin hääty ootella, että vatta laskettuu ennenkö lähtee hiihtään. Niinpä mie siivosin, vaihetin verhoja ja lakanoita. Sitten mie lähin käymään hiihtämässä. Oli aivan ihana hiihtokeli ja mie taas ihmettelin, että missä muut ihmiset on. Eläkeläiset ko käypii päivällä vain hiihtämässä niin latu on melko hiljanen ilta-aikaan. Mie pari tuntia melko hiljaseen tahtiin hiihtelin ja siinä tuli peräti 3 muuta ihmistä vastaan. Hiihon jälkeen mie kävin sitten saunassa, venyttelin ja muokkasin kuvia ennen nukkumaan menoa. Sängyssä taas mietin että olispa ollu mukava vielä keretä käyä lumikenkäilemässä, mutta ei se auta ko jättää seuraavaan päivään.

Tänhään mie sitten kävin fysioterapeutilla näyttämässä tuota minun koipea, joka on ollu jo yli viikon kipeä. Niin sitä hierottiin, laitettiin akupunktioneuloja, laitettiin teipit ja ohjeistettiin jumppaamaan ja venyttelemään tuota kipeää jalkaa. Juoksukielto tuli ja hiihostaki pitäs ottaa taukoa ainaki tämä ilta. Liukkailla hiihtokeleillä ei suositeltas ollenkaan hiihtämään ennen kuin jalka olis kunnossa. Voihan rähmä. Tuon jälkeen kävin ruottin puolella kaupassa ja sieltäkö tulin kotia niin ruoka oli valmis. Nyt vähän haaveilin että lähtisin tuonne sakeaan räntäsateeseen lumikenkäileen. Ei se sitä multa ainakaan kieltäny.

Huomenna mie haaveilin ajelevani Äkäslompoloon töitten jälkeen ja sielä voisin käyä kattomassa urheiluliikkeistä ensin alennuksia ja sitten lähtisin hiihtämään pitemmän lenkin. Ens viikolla en ole enää hiihtämässä, joten toivotaan että tuo jalka nyt tuon reissun ees kestäis. Lauantaina taas ajattelin lähteä käymään tunturissa laskettelemassa ja sunnuntaina häätyy suunnata jo kohti etelää. Enköhän mie sielä peräti perjantaihin asti malta olla ko tulen vappua sitten tänne taas viettään.

Eihän mulla täälä aika kulu milhään... Mulla aika lentää!

18.4.2017

Pääsiäisloma Areenan parissa

Hei! Mites teillä meni pääsiäinen? Täällä pääsiäinen ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Tiistaina vasen jalka kipeytyi sen verran pahasti asfaltilla juoksusta ja rankasta salitreenistä ettei jalalla kävely tuntunut enää yhtään hyvältä. Eikä kipu hellittänyt pääsiäisen lähestyessä, joten menetin toivoni rankoista hiihtotreeneistä ja pitkistä lumikenkäreissuista tunturiin. Fakta oli se, että nyt oli levättävä jalan vuoksi. Perjantaipäivä meni vielä hyvin yhdellä jalalla lonkutellen pilkkikisoissa ja kaveriakin kerkesin moikkaamaan illalla, mutta sitten yön ja seuraavan päivän ramppasin vessassa ämpäri kourassa ja edelleen yhdellä jalalla lonkutellen. Olin todennäköisesti saanut noroviruksen siskon tytöltä ja se vei mut sänkypotilaaksi koko lauantaiksi. Kuumekin nousi juuri 38 asteeseen ja olo oli todella voimaton.

Lauantai siis meni ihan rehellisesti sängyssä. Selässä ja niskassa makaaminen alkoi välillä jo tuntumaan niin pahalta, että pakko oli välillä nousta ylös, mutta muuten en noussut sängystä ylös lainkaan. Jalalle tilanne oli tietenkin mitä parhain, koska en varmaan muuten olisi malttanut jaksaa vain levätä jalan vuoksi. Nyt kun oli useampi vaiva päällä niin lepo oli ainoa tapa taltuttaa vaivat ja sairaudet.



Nyt kun kerrankin oli lupa vain maata ja olla, niin tuli selattua hyvin Netflixin ja Areenan tarjonta läpi. Olen viime syksystä asti ollut Netflixin asiakas ja olen ollut melko tyytyväinen tarjontaan, mutta koska lempisarjoilleni ei tunnu millään tulevan uusia kausia eikä tarjonta mielestäni päivity ainakaan minulle sopivammaksi olen miettinyt tilauksen päättämistä. Areenasta tuntuu tällä hetkellä löytyvän paljon mielenkiintoista katsottavaa ja lauataina löysinkin kolme uutta suosikkiani.

Nuori nainen, joka hetken mielijohteessa liittyy Britannian armeijaan ja pian löytääkin itsensä Afganistanista lääkintämiehenä naisena. Tää on ehdoton suosikki, mutta koska kyseessä on Areena niin nyt tuota sarjaa ei enää pääse alusta asti katsomaan kun ensimmäinen jakso on jo piillotettu. Uusia jaksoja taas saa odottaa aina viikon verran eli aina maanantaisin kello 21.00 tulee uusi jakso.

Kertoo norjalaisista tytöistä/naisista jotka enimmäkseen yksin vaeltavat ja moni heistä on jättänyt opiskelut ja työt kesken että ovat päässeet vaeltamaan Skandinavian erämaihin. Yksi tytöistä on Tonje Blomseth, joka lähti talvivaellukselle yksin koiransa kanssa useammaksi kuukaudeksi. Taitaa myös olla Norjassa nykyään jonkin sortin julkkis, kun instassa on n. 43 tuhatta seuraajaa. Muistaakseni löysin tämän sarjan ensin syksyllä Areenasta, mutta silloin näin vain viimeisen ja toiseksi viimeisen jakson, joten nyt on ensimmäinen katsottu ja enää toinen jakso katsomatta.

Sarja kertoo Englannin kuningattaresta Victoriasta. Näitä sarjoja ja elokuvia kuninkaallisista tietenkin riittää, mutta mielestäni tämä sarja on ainakin 2 jakson verran minut koukkuun saanut, joten varmaan tulen tämän kyllä loppuun asti katsomaan.

Vaikka Netflixin valikoima onkin alkanut jo tympimään, niin kyllä Areenan kankeus tympäisee vielä enemmän. Silloin kun olisi aikaa katsoa vaikka koko sarja läpi niin kaikkia jaksoja ei ole saatavissa tai sitten kun löydät jonkun hyvän sarjan niin ensimmäiset jaksot ovat jo piilotettuja. Onneksi Avaran luonnon jaksoja löytyy aina kiitettävästi ja jotain kivoja tuntemattomia dokumentteja, joita ei todennäköisesti mistään muualta pääsisisi seuraamaan.

Sunnuntaina kävin kyllä sitten jo pilkillä (voitin arvonnoista miesten hiustenleikkuukoneen - jee?!) ja maanantaina olo oli huomattavasti parempi. Uskalsin jopa käydä 10km hiljalleen hiihtämässä ja n. 4 tuntia pilkillä auringosta samalla nauttien. Ei siis ihan hirveä pääsiäinen kuitenkaan, mutta ei ihan sellainen mitä olisi voinut toivoa.

Sattuiko kenelläkään muulla pääsiänen menemään sänkypotilaana? Onko mikään noista sarjoista vielä tuttu teille?

12.4.2017

Pallas vs. Ylläs




Pääsiäinen lähestyy ja nyt on hyvä aika muistuttaa aurinkoisista kevätkeleistä ja mahtavista hiihto ja laskettelu mahdollisuuksista. Vaikka monessa paikassa Suomea lumi on jo historiaa niin silti Lapissa lunta riittää kiitettävästi ja maukkaimmat laskettelukelit ovat juuri nyt menossa. Aurinkoa ja lunta - takuuvarma panda rusketus! Näinpä ajattelin vähän verrata Ylläksen ja Pallaksen eroja laskettelun suhteen. Molemmat ovat niin erilaisia, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Yllä olevat kuvat on otettu Pallaksella hiihtolomien aikoihin. Pallaksella kausi alkaa vasta helmikuun 8 viikolla, koska tunturissa on vain puhdasta luonnon lunta eli rinteitä ei ollenkaan lumetettu. Rinteet ovat osaltaan mukavan loivia ja melko leveitä, joten jos oma laskettelutaito arvelluttaa niin Pallaksella sitä on hyvä harjoitella. Pallaksen rinteistä löytyy mukavia laineita. Tästä tykkäsin myös, koska en kuulu niihin jotka tykkäävät syöksyllä laskea rinteet alas. Pallaksella rinteiden lukumäärä pystytään laskemaan kahden käden sormilla, mutta pisin rinne oli lähes 3km pitkä. Vaikka rinteitä ei Pallakselta paljoa löydy niin silti Pallas tuntuu olevan loistava paikka niille jotka haluavat päästä laskemaan myös rinteiden ulkopuolelle.

Me ostettiin pelkästään 3 tunnin lippu, joka osottautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Kaikki rinteet kerettiin tuossa ajassa käymään hyvin läpi ja kahvikupit mini-mini rinnekahvilasta ostamaan. Kylmä tuuli ehkä hieman vaikutti omaan viihtymiseeni, jonka vuoksi 3 tuntia oli juuri sopiva. Pallaksen vahvuuksia on kuitenkin lyhyet jonot, rinteiden hyvä laatu ja helppous ja ennen kaikkea maisemat. Vau. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

























Ylläksellä ei tullut paljoa näpättyä kuvia, mutta ilta-auringon värittämää taivasta oli huipulta makeaa katsella. Ylläksellä oli hiihtolomien aikaan huomattavasti enemmän ihmisiä, mutta onhan siellä myös paljon enemmän rinteitä ja hissejä. Muistaakseni rinteitä Ylläkseltä löytyy yli 70 rinnettä ja hissejä varmaan 25, joten kyseessä on eri tason laskettelupaikka. Gondoli pyörii nopeaan tahtiin ja sisälle mahtuu 8 henkilöä kerralla, joten vaikka jono näyttää pitkältä niin yllättävän nopeasti se koko ajan kulkee eteenpäin.

Ylläksellä mie olen oppinu laskemaan ja sielä olema kläppinä perheen ja koulun kesken aina käyneet laskemassa. Ylläksen rinteet osaan ulkoa ja joka vuosi tulee ne mun suosikki rinteet ainakin useampaan kertaan koluttua. Eri rinteitä laskiessa ja paikkoja tutkiessa menee kyllä useampi päivä, että alkaa tuntumaan että näitä rinteitä on nyt tarpeeksi laskettu. Lisäksi lähellä olevat monipuoliset kahvila- ja ravintolapalvelut kruunaa päivän rinteessä. Kuitenkin hiihtolomien ja pääsiäisen aikaan tunturi täyttyy ihmisistä (hyvä Ylläkselle), mutta itse taas tykkäisin vähän rauhallisemmasta ihmismäärästä. Tämä sen vuoksi, koska jos haluat laskea kapeita rinteitä ja sinne on sattunut useampi muukin niin laskettelu on semmosta ihmisten väistelyä enemmän. Rinteeseen mahtuu niin monen tasoita ja kokoista laskijaa, että jos olet niitä jotka joutuu ohittelemaan muita niin se käy aika raskaaksi, kun yrität aina jonku ohi mennä, mutta kun edessä oleva saattaakin tehdä äkkinäisen liikkeen yllättäen. Paljon siis jarruttelua ja nopeita käännöksiä tiedossa. Mutta hiljaisempana aikana tätä "ongelmaa" ei juurikaan huomaa ja rinteissä on tilaa kaiken kokoisille ja karvaisille ihmisille.

Vaikeahan näitä kahta on lähteä vertaamaan ja sanomaan kumpi olisi parempi: Pallas vai Ylläs vaiko Ylläs vai Pallas. Molemmista tykkään ja molemmissa kannattee käydä.

Onko Pallas ja Ylläs teille tuttuja laskettelukeskuksia? Kummasta tykkäätte enemmän?

6.4.2017

Minä ystäväkirjassa


Nyt tulee vähän erilaista päivitystä. Aattelin tämmöstä hauskaa hömppää kokeilla ja nähä uppoaako kehenkään.  Kuvat on otettu muutama viikko sitten Aakenustunturin päältä.

Nimeni on... Janika.

Pienenä olin varma että minusta tulee... Poliisi. Ainakin 4. luokalla maalasin taulun johon piirsin lempieläimeni eli leijonan ja minä tulevaisuuden ammatissani eli poliisina.

Kolme parasta piirrettä minussa on... huomaavaisuus, luonnosta välittäminen ja suunnitelmallisuus.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu... parantaa kuntoa, lähteä nauttimaan hyvistä hiihtokeleistä ja lumisestä keväästä pohjoiseen ja tyhjentää kaappeja ylimääräisestä tavarasta niin kuin joka kevät tykkään tehdä. 




Suosikkikaupunkini on... Ei mulla taida olla sellaista. Toisaalta jokainen kaupunki on niin samanlainen ja toisaalta niin erilainen. En vain ole kaupunki-ihmisiä.

Suosikkipaikkani on... Tunturit, Kilpisjärvi, Muonio... Salaa välillä haaveilen asuvani Kilpisjärvellä, mutta se on sellainen haave etten tiedä tulenko koskaan toteuttamaan.

Suosikkibiisini tällä hetkellä on... Antti Tuisku - Rahan takii & Martin Garrix - Scared to be lonely & JVG - Sitä saat mitä tilaat.

Suosikkiruokani on... Tortillat, Sushi, medium- pihvi (nauta, poro, hirvi) ja erilaiset puurot. Lapsena suosikkiruokani oli yksinkertaisesti puuro. Eikä se ole näköjään vieläkään hävinnyt. Kaurapuuroa tulee melkein joka päivä syötyä, mutta manna-, riisi- ja ohrapuurot on parhaimpia jos niitä joskus viitsisi vain tehdä.

Suosikkijuomani on... Vettä juon ylivoimaisesti eniten, mutta Coca-Cola Zeroa ja appelsiinimehua hamuilen aina. En kuitenkaan niitä juo useasti, koska haluan pitää hampaani kunnossa. Maitoa taas lipitän hyvin vaihtelevasti. Joskus menee melkein litra päivässä ja joskus se litra vanhentuu kaappiin.

Suosikkisarjani just nyt on... Innostuin hiihtolomalla jatkamaan Orange is the new black sarjan katselua. Taisin päästä neloskaudelle kun inspis taas lopahti. Eilen ylellä alkoi Viktoria -sarja joka ainakin vaikutti mielenkiintoiselta. Perustuu siis kuningatar Viktorian elämään. Lisäksi pyrin aina katsomaan Vuosia nuoremmaksi, jos kotona satun silloin olemaan. En kuitenkaan jaksa netistä sitä etsiä jos se jää näkemättä.

Suosikkisovellus puhelimessani on... Whatsapp, Instagram, Maastokartat ja Spotify. Insta taitaa olla eniten käytetty ja se on selvä akun kuluttaja. Whatsappi ja Spotify kulkee rinta rinnan, koska kuuntelen spotifystä musiikkia joka päivä. Pitäs varmaan hommata se premium versio niin ei tarttis mainoksia kuunnella.







Mitä pakkaat mukaan matkalle? Kaiken tarvittavan. Jos siis lähden kaupunkimatkalle niin silloin yritän mahdollisimman vähän pakata, että laukussa olisi tilaa ostoksille. Silloin kun lähden koti-kotona käymään niin pakkaan paljon harrastevälineitä ja -vaatteita mukaan. Meikit tällöin jäävät useasti laukusta.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Nautin hiljaisuudesta tai katon netflixiä. Silloin kun hellu on kotona niin se monesti laittaa töllön päälle mutta ei silti sitä kato. Eilen esimerkiksi sain hellun lähtemään yksin sivakoimaan Sankivaaraan ja mie sanoin käyväni lenkillä hiihdon sijaan kun epäilin kuinka hauskaa on sohjossa hiihtää. Ensiksi vain kuuntelin kämpän hiljaisuutta ja sitten aukaisin koneen ja ajattelin ensin laittavan tori.fi sivulle tavaraa myyntiin. Eksyinkin netflixin puolelle ja katoinki jonku hömppä leffan joka olikin ihan hyvä. Leffan jälkeen suuntasin lenkille ja silloin just hellu tuli kotia ja ihmetteli että enkö vieläkään ole käyny lenkillä - mitä solet sitten koko ajan tehny? Heh heh.

Viimeisin sisustusostoksesi? Verhot ja tyynynpäälliset. Kärkkäisen sikapäiviltä löytyi Vallilan tuotteet puoleen hintaan niin kyllähän sitä tiesi miten siinä kävisi.

Paras tapa tuhlata 50 euroa... Ostaa jotain suomalaista, lähellä tuotettua ruokaa. Tukea paikallista. Saada siinä samalla kaapit täyteen hyvää sapuskaa ja pitää huolen että tulevaisuudessakin saan syödä suomalaista ruokaa.

Bravuurini keittiössä... Oisko sushit. Ainakin tykkään niistä kuin hullu puurosta, vaikka olen syönyt parempiakin susheja.

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta... Riippuu fiiliksestä. Varmaan 3 kertaa vuodessa tulee fiilis että nyt on punaviinin paikka. Silloin saattaa syynä olla työviikon kireys tai joku muu asia, joka on ärsyttänyt päässä koko viikon ajan. Useimmiten sen on kuitenkin jotain suklaista. Tai jäätelöä tai tacosipsit juustokastikkeella. Mutta harvemmin pelkkiä sipsejä. Ois jo perjantai!