30.12.2016

Viimeisiä auringonsäteitä







Vaikka nyt eletään vuoden pimeimpiä aikoja, niin ehkä juuri siitä syystä pääsemme kirkkaina pakkaspäivinä ihailemaan upeaa taivaanrantaa. Aurinko värjää niin upeilla eri väreillä koko taivaan, ettei siihen millään voi kyllästyä. Aamulla taivas oli juuri Suomen sinisen sävyinen ja muu maisema valkoiseen vaippaan peittynyt.. Se jos mikä maisema näyttää isänmaalliselta. Sitten aurinko alkaa enemmän nousemaan ja värjäämään taivasta punaisen eri sävyiseksi. Oranssia, vaaleanpunaista ja violettia, mutta kaikki eri pastellinsävyisinä. Aurinko ei kunnolla edes nouse näillä leveysasteilla, mutta tunturiin kiikkuessa pääsee näkemään puolikkaan auringon. Sitten se taas lähtee laskuun ja värjää kirkkain kontrastein - oranssia ja tumman violettia. Kunnes taivaan värit häviävät ja alkaa pimeys. Mutta sekään ei kauaa kestä. Pian alkavat taivaan tulet räiskymään ja näyttävät eri värinäytelmän taivaalla. Molempia näytelmiä minä mielelläni katselen ja ihailen.

Huomenna näihin aikoihin katsellaan jo vähän erilaisia värinäytelmiä taivaalta. Iloista ja menestyksekästä uutta vuotta 2017!

26.12.2016

Lumihiutaleiden maassa








Terveiset täältä missä lumi jouluna on sääntö eikä poikkeus! Lumesta on nyt taas nautittu hiihtämällä, lumikenkäilemällä ja kelkkailemalla. Niistäpä mun joulut on useimmiten koostuneetkin.

Tänään juuri käytiin tunturissa lumikenkäilemässä ja vaikka maisemat olivat pilvien peitossa niin en voi muuta sanoa kuin että nautin täysin rinnoin lumikengillä tarpomisesta. Lisäksi Ylläksen perällä sattuu törmäämään nuotiopaikoilla useimmiten muihin ihmisiin ja tulee aina poristua niitä ja näitä. Tänäänkin törmättiin naiseen, joka oli töissä Kautokeinossa, mutta oli aikaisemmin ollut töissä myös Sevettijärvellä, Kiilopäällä ja vaikka missä muualla. Vähän kyllä kateeksi kävi, kun kuuli kuinka hän oli monissa eri pohjoisen kylissä ja turistikohteissa päässyt työskentelemään ja tutustumaan eri ihmisiin.

Vaikka nyt hieman väsyttääkin, niin voisin kyllä iltasella käydä pikku hiihtolenkin vetämässä, kun ilma on niin suosiollinen. Vielä yli viikko lomaa jäljellä ja siitä kyllä täällä nautitaan! :)

21.12.2016

Vuen pimmein päivä


































Näin virallisesti vuen pimmeimpänä päivänä aattelin näyttää ihka ensimmäisiä tähtitaivas ja revontulikuvia. Kuvat otin ittenäisyyspäivän aikoihin, ko olin kotopuolessa käymässä. Etellisenä päivänä kävin hommaamassa uuven objektiivin ja jalustan kameralle verkkokaupasta ja halusin heti lähteä kokkeihleen uusia kalusteita ulos. Pakkasta ei onneksi sattunu olehmaan ko -27 astetta ja revontuletkaan eivät juuri silloin sattunheet olheen kovin kirkhaita. Juuri ja juuri sattu silhmään, mutta mie en halvannu luovuttaa. Vaikka molin muka laittanu sisälä kamera asetukset kohihleen, niin kyllähän niitä sai silti olla räknäämässä sielä pakkasessa ja sormet oli heti jäässä. Suohraan sanoen, opin sielä vasta miten tähistä saapii kuvia otettua. 

Tulos ei kauheasti miellytä minua, joten parannettavaa on.. Lisäksi olen käyttäny viimosen 10 vuotta Adoben Photoshop CS3 versiota, niin nytten aloin aattelheen, että meilä on tullu ovi vastaan. En saanu RAW kuvia muokattua tuola versiola, joten kai se häätyy päivittää uuemphaan softaan eli siihen Lightroom versioon. Eppäilen, että siinä on menty kuvankäsittelyssä hiukkasen etiäpäin, joten voipii olla että ko mie sen saan hommattua niin kuvat parantuvat entisestään. Saa nähä, oppiiko sitä yhtä hyvin käyttähmään ko tuota nykystä.

Ai niin.. Tippuhan mulla toinen objektiivi hankheen enkä ole testannu sen jälkheen että toimiiko se enhää. Onneksi se senthään löyty, ko sitä lunta kumminki oli sen verran kivasti ja ulkona oli ihan säkki pimeää. Sitten oli vielä kiire lähteä kathoon, että miten se Oulun tyär pärjää saarivaltiossa...

Nautithaan nyt pimmeyestä ko kohta se aurinko taas porottaa yötä päivää!

19.12.2016

Joulun ootusta






Joko tet oletta muistanheet ostaa kaikile lahjat? Mie sain sen homman purkhiin eilen - ihan pakethiin asti sain laitettua. Voi että sitä helpotuksen määrää.. Miehän aattelin, että mie kerranki alotin tuon homman ajoissa ko marraskuun alussa sain jo kaikile kummikläpeille lahjat ostettua ja muutaman aikusillekki. Mutta sitten mulla tyssähti se siihen ja nyt viime vloppuna piti laukkoa kaupoila ja saaha homma finaahliin. Kyllä mie silti tykkään lahjojen ostamisesta, ko toivoo että saapii muut hyväle tuulelle lahjoista. Vaikka joulu onki yhdessä oloa ja rauhoittumisen laatuaikaa niin kyllä ne lahjakki on iso osa sitä joulua. Mie halvaan lahjoilla kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jota ovat tehneet minun vuesta paremman. Monele ihmiselle jääpii lahjat ostamatta, mutta toivon mukhaan ne ei kovin pahaksi pane.

Muutaman tinalnakakorunki olen pikku kätösin jouluruuhkassa neulonu menehmään.. Pukinkonthiinki meni muutama ja nyt jännäthään, että korut miellyittäis lahjan saajaa. 

Hyvvää joulun ootusta! :)

30.11.2016

Syksyn viimeiset väripisarat






































Yli kaksi kuukautta sitten ruohojuuritasolta näytti tältä. Vesipisaroita, hämähäkin seittejä, vihreitä puolukan varpuja, punaisia mustikan varpuja, marjoja ja tinalankakoruja. Huomenna on syksy virallisesti ohitettu taas. Joka elokuu kauhistelen taas tulevaa syksyä - pimeyttä ja vesisateita - mutta niin se aika menee nopeaa eikä sitä kerkeä edes tajuamaan kun pitää olla jo jouluvaloja laittelemassa. 

Esimerkiksi tänään tajusin että huomenna on jo ensimmäinen päivä joulukuuta ja mulla ei ole edes joulukalenteria. Hyppäsin autoon ja päätin lähteä ostamaan m&m joulkalenterin (katselin niitä jo maanantaina), mutta kappas vaan.. Eihän niitä enää ollut! Enää kämäset muutaman euron pahanmakuiset  suklaakalenterit olivat jäljellä. Lähin kaupasta tyhjinkäsin. Olisiko tämä muka ensimmäinen vuosi kun olisin ilman joulukalenteria? Ei todellakaan! Viimeistään perjantaina kaivan vaikka kiven alta joulukalenterin!

Rauhallista joulunodotusta! 

27.11.2016

Äkäsmyllyn ruska











Muutaman päivän päästä hypätään jo joulukuuhun, mutta minä vielä fiilisten ruskan aikaa (ja taikaa!). Vuosi vuodelta tuntuvat ruskat vähän hiipuvan, kun ei enää tunnu kunnon pakkasia tulemaan syyskuussa. Nämä kuvat on otettu Lapissa syyskuun toisena viikonloppuna ja epäilen, että se oli väreiltään parasta aikaa. Edellisenä viikonloppuna mustikanvarvut olivat vielä melko värittömät, mutta koivunlehdet jo kellertävinä. Toisena viikonloppuna maa oli jo hieman alkanut punertamaan ja lehdetkin vielä oli onneksi puissa. Haapa ja pihlaja eivät olleet vielä parhaimpaan väriloistoon päässeet, mutta viikko tuon jälkeen tuli kova syysmyrsky ja repi kaikki lehdet puista. Olin siis juuri oikeaan aikaan nauttimassa Lapin ruskasta, joka nyt oli hieman vaisu kuitenkin.

Keräsin lauantaina kamppeeni ja päätin lähteä johonkin tunturiin patikoimaan. Kauan saikkasin, että mihin edes lähtisin - ilma oli niin paksussa sumussa enkä edes tiennyt olisiko fiksua lähteä tunturiin kun siellä ei kuitenkaan mitään sumussa näkisi. Menomatka jo itsessään oli hieman hidas - pysähtelin aina kauniille p-paikoille ottamaan kuvia soista ja puista ja taas jatkoin matkaa. Äkäslompoloon päästyäni päätin muutamassa kaupassa käydä pyörähtämässä ja kyllähän sieltä taas jotain löytyi. Sitten hätkähdin, että eihän minun tänne pitänyt shopppailemaan tulla. Sumu ei ollut tuohonkaan mennessä vielä vähentynyt ja ilma oli hyvin kostea pikku tihutuksen ansiosta. Tällöin päätin jättää tunturit rauhaan ja suunnata nokkani Äkäsmyllylle. Äkäsmylly on lyhyen kävelymatkan päässä parkkipaikasta, joten lauantaireippailuksi tätä reissua ei pystynyt ristimään, mutta kovasti innostuin valokuvaamaan ruskaa ja ihailemaan maisemia.

Tällä hetkellä Tunturi-Lapin tunturit ovat jo peittyneet paksun lumikerroksen alle ja olen kuullut, että lumikenkäreitit ovat jo avattu kuin myös hiihtoreitit. Nyt siis pian talvisia maisemia ihailemaan ja nauttimaan lumesta - niin pian kuin mahdollista! Onneksi tänä vuona itsenäisyyspäivä sattuu tiistaille niin voisi olla hyvä mahdollisuus saada pidennetty viikonloppu loma pohjoiseen juuri ennen joululomaa.

26.11.2016

Viimeinen päivä San Diegossa







































Viimeisen työpäivä Kaliforniassa oli nakuteltu ja mielessäni pohdin miten viettäisin viimeisen iltani Kalifornian lämmössä. Aluksi mietin jos olisin lähtenyt Outlet tyyliseen ostoskeskukseen tekemään viimeisiä löytöjä Amerikan mantereelta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten haluaisi loppuiltaani ainakaan iltapäiväruuhkassa viettää eikä minulla saattaisi olla enää laukussakaan tilaa uusille ostoksille. Lähdinkin sitten tuttuun ja turvalliseen La Jollan rantaan. Rannan läheisyydessä kuitenkin näkyi pieni polku kulkevan, jota lähdin hanakasti tutkimaan. Mielestäni on mukavaa tutkia vähän erilaista luontoa, joka on kuitenkin niin kuiva ja karu eli täysin erilainen kuin Suomen luonto. Samalla olin melko varuillani koska a) mistä tietäisin jos vaikka käärme tai myrkyllinen hämähäkki hyökkäisi kimppuni b) tällainen luonto on hyvin erilainen eikä mitään tietoa olisiko läheisyydessä jotain myrkyllisiä kasveja ja c) nuorena naisena pitää aina olla varuillaan kun yksin liikkuu.

Lopuksi menin tuttuun tapaan ihailemaan auringonlaskua merenrantaan. Lähdin normista poiketen toiseen suuntaan rantaa kulkemaan ja sieltä sainkin hetken rauhan muista ihmisistä. Siinä yksin istuskelin kivellä ja katselin auringonlaskua samalla kun meri pärski naamaani merivettä.

Seuraavana aamuna heräsin varhain pakkaamaan loput tavarat ja siivoamaan jälkeni asunnolta. Olin kentällä jo hyvissä ajoin (pelkäsin jumittavani aamuruuhkaan) ja nautiskelin viimeisitä lämmön hetkistä, kun koto Suomessa olisikin jo täysin erilainen sää minua odottamassa. Kyllä reissaaminen on mukavaa, mutta vielä mukavempaa on palata takaisin kotiin. :)