27.1.2015

Sininen kellostapuli

Kahden ja puolen viikon joululomaani kuului muun muassa lumikenkäreissu Kellostapulille. Joululomasta tuntuu olevan jo ikuisuus (eli 2 viikkoa sitten) ja töissä ei onneksi ole tällä hetkellä samaa ruuhkaa kuin ennen joululomaa. Nyt olen pystynyt ottamaan vähän rennommin ja tekemään normaalimittaisia työpäiviä.

Lähdettiin kaverin kans uuden vuoden aattona Oulusta ajeleen pohjoista kohti ja perjantaina saavuimme mun kotia. Niin kuin olin alunperin suunnitellutkin niin viikonloppu sisälsi menoa ja meininkiä ja yöunet jäivät aivan liian vähäisiksi. Kaverin lähdettyä sunnuntaina kotiin pystyin vähän huokaisemaan helpoituksesta, koska nyt oli lupa nukkua! Ei sentäs. Se oli oikein mukavaa, että oli joku toinenkin mun kaltainen joka haluaa mennä eikä meinata.


Perjantaina kun tultiin mun kotiin niin lähdimme samaten Ylläkselle lasketteleen. Koska meillä oli suunnitelmia seuraavalle päivälle, päätimme ottaa vain 3 tunnin lipun jotteivät jalat jumituisi 6 tunnin laskettelusta niin ettei suunnitelmia pääsisi toteuttamaan. Laskettelureissun jälkeen suuntasimme vielä meille tankkaamaan ja saunomaan, jonka jälkeen ajelimme takasin Ylläksen alueelle tarkistamaan yöelämää. Eipä sitä elämää oikein ollut, mutta kyllähän me vaan sielä aika saatiin kulumaan ja nukkumaan päästiinkin vasta viiden aikaan yöllä. Öhöm..

Herätys oli 11 aikaan aamulla ja lähtö 12. Lauantai päivän tarkoituksena oli vallata Kellostapuli. Alunperin olin miettinyt Aakenustunturia. Lähtö kuitenkin jäi aika myöhäseen ja vähä uninen yö hidasti toimintaa niin paras ratkaisu sille päivälle oli lähteä mielummin lyhyttä ja melko helppoa reittiä vetämään Kellostapuliin.


Auto parkkeerattiin Ihmisen ringin edessä olevalle parkkipaikalle ja lähdimme mututuntuman mukaan vanhoja jälkiä vetämään tunturia kohden. Vanhoja jälkiä kyllä löytyi vaikka mistä, joten kulkeminen oli vaivatonta ja helppo kulkuista. Sport Trackerin mukaan pituutta reitille tuli 4.5km ja aikaa meni 2 tuntia. Tähän siis kuului kaakaonjuonti ja proteniinipatukan mässytys aika. Lisäksi tietenkin kuvaus hetket.


Ilmassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, koska pakkasta ei ollut paljoa eikä tuulikaan nyt niin mahoton ollut että se olisi haitannut. Lisäksi tuuli sattui sopivasti tuulemaan niin, että olimme juuri tunturin suojaisalla puolella eli ainoastaan tunturin päällä tuuli puhalsi naamaan. Olisihan se silti ollut kivaa nähdä vähän pitemmälle, kun tunturin päälle kuitenkin kiivettiin, mutta olosuhteet olivat kuiten nämä. Tammikuussa jos pohjosessa on lauhaa niin se myös on melko automaattista, että pilvet on alhaalla eikä auringosta ole tietoakaan. Päivä tuntuu entistä lyhyemmältä eikä ulkoilusta ilman valoitusta voi kovin pitkään nauttia.

Kesänkitunturi ja kesänkijärvi
Ylläs

Reissu oli oikein sopiva kahdelle pikku bilehilelle, jotka yrittävät ottaa kaiken ilon irti päivästä ja yöstä. Törmättiin myös enemmän kisuroihin kuin turisteihin, joka positiivisesti yllätti mut. Ajattelin että joulun aikaan tunturissa porukkaa riittäisi, mutta ei onneksi kyseisessä tunturissa.


Reissun jälkeen vedettiin makkarakeittoa naamaan, saunottiin ja valmistauduttiin taas lähtemään yöelämään. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tällä kertaa ajaa Leville asti, mutta taas matka jäi lyhyeksi ja jämähdimme Ylläkselle. Mutta se on toinen tarina se.