13.5.2015

Uutta potkua tinalankakoruihin

Olen innostunut hopeakuulia käyttämään aika paljon nyt tinalankakoruissa ja siitä syystä varastot alkoivat taas vähenemään. Tilauksia on ihan hyvin tullut kevään aikana enkä välillä pysynyt edes vauhdissa kunnolla mukana. Näiden kahden asian vuoksi päätin taas täyttää varastojani ja tilata lisää materiaalia tähän jaloon käsityöhön. Ajatusmalli, "tilataan nyt kerralla vähän enemmän", kävi taas toteen ja tuli hamstrattua aika paljon kaikkea, vaikka tarve oli enemmän niissä hopeakuulissa. En silti voisi väittää ettenkö olisi ollut enemmän kuin iloinen kun paketin sain.


Tinalankaa ja punaista, sinistä, mustaa ja turkoosiakuparilankaa. Sinistä, violettia ja konjakinväristä nahkaa. Pieniä hopeakuulia 100kpl ja suurempia hopeakuulia 30kpl. Taisi tulla tilaajalahjaksi oransseja helmiä tilauksen suuruuden vuoksi.



Aivan ihanan värinen tuo turkoosi kuparilanka! Taisin tilatessa katsoa sen olevan enemmän vihreän värinen, mutta tuo on paljon parempi kuin mitä kuvittelin. Nam!

Eikä maksanut kuin vähän päälle 200e.. Hehe.. Onhan tää aika tyyris harrastuksena, kun ottaa huomioon kuinka paljon aikaa menee yhteen koruun. Onneksi kuitenkin tilauksia tulee aina välillä, niin saa vähän kuluja katettua.

7.5.2015

Lisäpotkua urheiluun Polarin urheilukellolla

Jouluna ensimmäisen kerran törmäsin tähän kaunistukseen nimittäin Polarin m400 malliseen syke- ja aktiivisuusmittariin. Satuin silloin vain selailemaan eri verkkokauppoja lahjaideoita kalastellen, mutta sitten kun näin tämän niin tiesin sen olevan rakkautta ensi silmäyksellä. En oikeastaan aiemmin tienyt mitään sykemittareista, kun en ole koskaan aiemmin moista omistanut, enkä ole edes tiedostanut tarvitsevani sitä. Verkkokauppaselailujen jälkeen aloin asiasta puhumaan tuttavani kansen sykemittareista, koska hänellä tuntui olevan paljon enemmän kokemuksia moisista. Hän oli enemmän vannoutunut Suunnon sykemittareihin, mutta minä en lämmennyt. M400 on gps-urheilukello sisältäen aktiivisuusmittarin ja sykevyön. Siis kaikki yhdessä kellossa mitä minä tarvitsen. Lisäksi hinta oli minusta juuri sopiva. Ei liian kallis, mutta ei liian halpa ollakseen huono.


Vertailtua hintoja huomasin kellon pyörivän 160-190e tietämillä. Verkkokauppa.comissa hinta taisi olla alhaisimpia, joten eräänä tammikuisena lauantaipäivänä marssin Oulun Verkkokauppa-liikkeeseen ja ostin sieltä oman Polar-kellon. Miksi ostin mustan enkä valkoista? Alunperin olin haaveillut valkoista, mutta kun huomasin kaupassa kelloa tunnusteltaessani sen olevan melko pehmeää muovia, joka todennäköisesti saisi itseensä muutamat kolhut ja naarmut. Valkoisessa nämä naarmut näkyisivät kellossa liian hyvin, joten päädyin siitä syystä mustaan. Musta on myös vähän vaatimattomamman värinen eikä näin ollen pistä liian herkästi silmään verrattuna valkoiseen. Makuasia!

Treenejä pystyy seurailemaan Polarin Flow sivulla, jonne tallennetaan kaikki treenit aika järjestykseen. Flow sivulla myös pystyy muuttamaan kellon asetuksia, kuten asettamaan itselleen päivittäisen aktiivisuustavoitteen tai lisäämään ja muokkaamaan lajiprofiileja.


Päiväkirjasta voi nähdä esimerkiksi kuukauden aktiivisuustasot, treenit ja passiivisuusleimat. Passiivisuusleimojahan liimautuu joka tunti, jolloin kello ei ole havainnoinut liikettä. Voin siis olla melko ylpeä työkseen päätteellä istujana, että yksi kaksi passiivisuusleimaa on melko vähän. ;)

Kellon lataaminen onnistuu microUsb kaapelilla kellon ja koneen välillä. Lataus on melko nopea, vaikka akku olisi tyhjä. Synkronointi ja uusien päivitysten asentaminen on luonnistunut joutuisasti.



Polar m400 urheilukellon hyvät puolet:
+  Gps, sykemittari ja aktiivisuusmittari yhdessä ja samassa kellossa
+ Aktiivisuusmittari voi kannustaa lisää liikkumaan iltaisin, jos vain on asettanut aktiivisuustavoitteen itselleen sopivaksi
+ Treeneistä kerättyä dataa on ollut enemmän kuin tarpeeksi minulle
+ Polar flow sivujen toimivuus ollut luotettavaa
+ Kello on saanut nopeasti yhteyden sykevyöhön ja sykkeet ovat olleet aina realistisia, joten virhemittauksilta on vältytty.
+ Hinta

Huonot puolet:

- Gps-yhteyden hakeminen kestää välillä turhankin kauan. Jos olen kotona pohjoisessa, voin laittaa gps haun päälle jo eteisessä, koska gps:n löytäminen ei tuota mitään ongelmia puutalossa. Kaupungissa taas saa yrittää sokkeloida itsensä aina avoimelle paikalle, jotta yhteys löytyisi.

- Akun kesto tuli kyseenalaistettua talvella työmatkapyöräilyssä. Päivän aikana kahden gps-matkan tallentaminen söi mielestäni liikaa akkua ja iltaisin kello oli vähintään ladattava, jos halusi seuraavana päivänäkin tallentaa pyörämatkat kelloon.

- Kellon rannekkeen pituus. Mielestäni ranneke on selvästi suunniteltu miehen käteen eikä naisten käteen. Olisiko mahdollista myydä erikseen naisille ja miehille suunnattuja kelloja? Rannekkeen pituus on aivan liian pitkä naiselle ja se tuleekin rumasti yli oman ranteen. Se on myös hankala välillä riisua, koska ylimääräistä rannekenauhaa saa hinkuttaa pois niistä jotka pitävät sen kiinni rannekkeessa. Kysyin kaupasta ostaessani jo, että olisiko mahdollisesti olemassa lyhyempää versiota eikä niitä tietenkään ollut. Myyjäkin oli samaa mieltä että hihna on liian pitkä, mutta hän vain suositteli kokeilemaan sen leikkaamista lyhyemmäksi. Jos se menisi siitä pilalle niin polarilta voisi erikseen tilata kellolle uuden rannekkeen joka maksaisi noin 20e. En leikannut.



- Sosiaalisessa mediassa treenien jakaminen. En varmana ole ainoa, joka haluaa välillä vähän kehua kavereille kuinka treenin vedin. Enhän?! Siitä olisi mukava jakaa sosiaalisessa mediassa, mutta kun itse menin treenini jakamaan facessa niin se näytti aika karulta. Ei kerro yhtään mitään mun face kavereille mitä oikeastaan tarkoitan. Voi vaan päätellä kun on kyse Polarista, jotain urheilusuoritusta haluan jakaa, mutta mitä niin se selviää vasta klikkaamalla. Itse vaadin jotain mielenkiintoa kuvalta, jotta viitsin klikata ja katsoa tarkemmin mitä linkin takaa löytyy.

Lopullinen päätelmä kellosta

Olen tyytyväinen kelloon ja kellosta saamaan lisäpotkuun urheilussa. En olisi uskonut, että treenien seuraaminen voisi oikeasti antaa näin paljon lisäpotkua hommaan ja ylipäänsä lisäsyytä miksi lähteä illalla vielä kerran treenaamaan. Sehän se kellon päätarkoitus varmana on. Suunnon kellon omistajat ovat paljon kertoneet heidän kellojensa hienoista ominaisuuksista, jotka totta kai olisivat hieno lisäosa tässäkin kellossa. Mutta kellojen hinta ero onkin melkoinen. Jos tämä on uutena maksanut 160 ja moni Suunnon kello maksaa 350-500e niin tiedän heti kumpi sopii minulle paremmin. Tästä kellomallista on Polarilta tullut myös kalliimpi versio n. 400e hintainen, mutta en tarkkaan tiedä mitä kaikkea sillä 240e saa sitten enemmän.

Polar m400 sopii erinomaisesti tällaisella perusliikkujalle, joka ei tarvitse 400e timantteja käteen, jotta saisin urheilusta enemmän irti. Kello antaa sen minulle, mitä lupaa; lisää motivaatiota päivään.

*Postauksen kirjoittajalla ei ole omaa kokemusta muista urheilukelloista.
*Tämä ei ole Polar-urheilukellon mainos

**PÄIVITYS 25.9.2015
Polarin kelloihin tuli kesällä softapäivitys, jonka vuoksi GPS haku on nopentunut huomattavasti. Enää ei tarvitse odotella GPS:n löytymistä.

5.5.2015

Ei enää opiskelijavappuja

Opiskelijavaput ovat valitettavasti mennyttä, mutta tämä vappu oli varsin hyvä korvike niille. En oikeastaan viime vuonakaan viettänyt sitä opiskelijavappua tai ylipäänsä juhlinut vappua juuri lainkaan, mutta aina vappuna sitä niin haikeana muistelee menneitä. Opiskelijana vappu oli se suurin juhla ja sitä odotettiin pitkään, mutta nykyään se tuntuu tulevan yllättäen ja yhtä nopeasti ohi menevän. Ennen kun vappua tuli juhlittua koko viikko, enää vain yksi päivä.

Haalareita en siis enää vetänyt jalkaan kun suuntasin torstai iltapäivästä Ainolanpuistoon. Kaupungilla tuli paljon vastaa haalarijalkaisia opiskelijoita ja puistoissa järjestettiin vappurastitehtäviä, joihin itsekin osallistuin kolmena vuonna. Kyllä ne näytti niin nuorilta! Puistoon oli minua ennen saapunut 5 kaveriani. Kaksi heistä oli vielä opiskelijoita, jotka olivat juhlineet vappua jo monta päivää. Kaivoin laukustani vanhan jumppamaton ja fleecepäiväpeiton istuinalustakseni. Aika luksusta, mutta kun ei ollut enää haalareita hoitamassa tehtävään niin sen takia piti turvautua moiseen kötöstykseen. Laukustani kaivoin 4 lonkeroa ja yhden puolikkaan viinipullon. Jos niillä pärjäisi illan... En ole ilojuomaa humalahakuisesti juonut sitten uuden vuoden, joten olin vähän turhan innoissani ostanut jokaista sorttia joita olisi lupa nyt maistella ja nautiskella.


Puistossa oli varsin mukavaa istua. Aurinko paistoi suoraan meitäpäin, joten tunnelma oli melkein kesäinen. Porukka vähän hajosi ja jotkut halusivat lähteä käymään terassilla, kun me neljä naista taas halusimme lähteä käymään amk laisten vappurastien loppubileissä. Viimeeksi kun olen sinne suunnannut olen todennäköisesti ollut aikamoisissa maisteissa, kun juhlinta oli aina aloitettu aamupäivän aikoihin ja illasta alkoi aina muisti jo pätkimään. Samalta paikalta se silti näytti, vaikka hirveässä humalassa en ollutkaan. Ainoastaan perinteisestä rapatanssilattiasta oltiin päästy eroon tuomalla paikalle lava. Se perinteinen rapatanssilattia oli hävinnyt eikä uudet opiskelijat saaneet haalareihin liukuvärjäystä ravalla.

Ilta tuli ja kylmä sen myötä. Paikoillaan vaan seistiin ja odoteltiin lisää porukkaa liittymään meidän ryhmään. Yritettiin tyttöjen kanssa vetää välillä kunnon jumppa liikkeitä lämmön saamiseksi, mutta eihän niitä kauaa jaksanut tehdä. Vihdoin ja viimein päästiin porukalla jatkamaan matkaa keskustaanpäin johonkin baariin lämpimään. Tottakai jossakin vaiheessa alkoi se väittely, että mihin baariin. Porukan koko oli kasvanut yli 10 henkilön ryhmäksi joten helpolla yhteisymmärrykseen päästy. Minä kahden muun tytön kanssa olimme ihan syväjäässä ja sitä mieltä, että mihinkään pikku istumapaikkoihin oli enää turha tunkeutua, kun joka paikka olisi täynnä. Kantikseen siis! Tässä vaiheessa voisin melkein myöntää, etten ole moneen vuoteen tainut käydä missään muussa yökerhossa kuin Kantiksessa. Sopii vain meille. Tilaa on, musiikki hyvää ja porukka on tarpeeksi sekalaista sakkia ettei kukaan katso sua päästä varpaisiin ja arvioi sovitko joukkoon.


En tarkkaan muista kuinka myöhään baarissa viihdyin, mutta Höyhtyän grillin kautta pyöräilin kotia tyytyväisenä.

Seuraavana päivänä en ollutkaan enää niin tyytyväinen. Päätä jomotti ihan koko päivän! Illalla pystyin juuri käymään pienen lenkin, sitten suihkuun, jonka jälkeen olo hieman helpotti, mutta huh. Ei vähään aikaan alkoholia minulle kiitos. Tai edes voisin yrittää muistaa juoda sitä vettä samalla kun juon. Miten se voikaan olla aina niin vaikeaa.

Sunnuntaiaamuna polkaisin töihin ja tein normityöpäivän mittaisen päivän, kun töissä on taas kiireitä. Koskapa ei olisi, mutta nyt oltiin sentään kaksi päivää saatu levätä, joten sunnuntaina työskentely ei tuntunut juuri miltään. Sunnuntai-iltana Suomi-Tanska peliä katsellessani alkoi kylmä tulemaan ja kurkkua vähän aristamaan ja tiesin että siitä ei hyvää seuraisi. Maanantaiaamuna kiltisti poljin töihin, vaikka kurkkuun sattui ihan älyttömästi. En halunnut jäädä kuitenkaan töistä pois, kun kiireitä kuitenkin riitti enkä myöskään siksi koska tauti oli ihan itse aiheutettua. Olisi noloa jäädä pois töitä heti vapun jälkeen. Kyllähän minä melko kunnialla töistä selvisin vaikka tärisin kylmyydestä koko päivän eikä puhettani kukaan oikein kuullut kun en pystynyt kunnolla puhumaan kurkkukivun vuoksi. Työkaverini näki ettei vointini ollut parhaimmasta päästä ja hetti minut kotia autollansa. Kotia tullessani mittasin että kuumetta oli 37.7 astetta, joten ihmekkös tuo jos kylmä tuntuu olevan.

Ilta meni kuumaa teetä hörppiessä ja peiton alla täristen. En edes muista koska olen viimeeksi ollut kuumeessa. En edes kunnolla muistanut, että kuumeeseen kuuluu monesti myös lihasherkkyyttä. Välillä torkahtelin ja jatkoin elokuvien katselua. Parhaimmillaan kuume nousi illan aikana 38.4 asteeseen, jolloin kauhissani mietin lääkekaappiani joka ammotti tyhjyyttään. Jos kroppa alkaisi kiehumaan niin minulla ei olisi mitään lääkettä, jolla saisin kuumeen kuriin. En siis käytä lääkkeitä juuri ollenkaan, joten sen takia se on mielummin tyhjä kun että ostaisin lääkkeitä jotka menisivät kaapissa vain vanhaksi.

Kuume ei onneksi tuosta enempää noussut ja aamulla oli jo vähän parempi olo. Kurkku oli edelleen kipeä enkä vieläkään ollut täysin voimissani. joten parhaakseni näin jäädä kotiin lepäämään. Varmaan lauantaina joudun menemään sitten töihin, mutta se on sen ajan murhe. Nyt vaan levätään ja yritetään parantua. Tuntuu vaan niin oudolta olla keskellä viikkoa kotona... Mitähän sitä keksis.