1.6.2019

Eräretki Käsivarren erämaahan









Tuntuu oudolta katsella näitä lumisia kuvia, kun lumesta ei enää ole tietoakaan ja lumet tosiaan hävisi kuukausi sitten hirveällä vauhdilla. Tämä sama lumen vähäinen ongelma oli kerennyt jo Käsivarren erämaahan asti ja ennen reissua luettiin sosiaalisesta mediasta ihmisten kommentteja, että ainakaan Haltillepäin ei kannattaisi mennä jos ei sitten kivien päällä haluaisi hiihtää. Lisäksi monilla järvillä oli vesi pukannut jään päälle, joka toi myös omia ongelmia kulkijoille. Meillä oli ahkiot mukana, joten kivillä hiihtäminen ei napannut, mutta kumisaappaat tungettiin vielä ahkioon mukaan, että jos vettä olisi paikoitellen niin paljon että pitäisi välillä kahlata sukset kainalossa.

Lopulta meidän lähtöpäivä valui keskiviikolle (24.4.2019) ja suunnitelmissa oli lähteä Lossujärven suuntaan. Ensin oltiin haaveiltu, että mentäisiin Lossujärvelle Norjan suunnalta, mutta järki sanoi, että siellä ei varmaan mitään tampattua reittiä ole ja koska lumi oli niin sohjoista, että matka olisi  ollut yhtä umpihankihiihtoa. Onneksi järkeä kuunneltiin ja lähdettiin Kilpisjärven kylältä, luontokeskuksen pihasta liikkeelle ja päästiin hiihtämään kelkanjälkiä pitkin niin jälki ei upottanut. Järvillä oli kyllä vettä jo monin paikoin tullut reilusti pintaan, mutta vielä kumisaappaita ei tarvinut, koska uudet nahkapintaiset hiihtomonot piti onneksi veden poissa monon sisästä. 

Ensimmäisenä päivänä ei hiihdetty kuin Saarijärvelle asti. Ilma oli aika tuulinen ja puolipilvinen, mutta päätettiin suosiolla jäädä telttaan nukkumaan kun näytti, että tupa oli ihan täynnä. Pihoilla oli muutenkin useampi telttarykelmä, joten selvästi sesonkiaikaan oltiin hiihtämässä.

Saarijärveltä kun suunnattiin seuraavana päivänä Lossujärven suuntaan niin matkan alkutaival oli pelkkää ylämäkeä. Olin varalta ottanut lumikengät mukaan niin ylämäkiä kuin teltan ympärillä kävelyä varten ja ne tajusin laittaa jalkaan vasta ylämäen loppupäässä. Olin ostanut keväällä aikaisemmin Madhusin Explore sukset ja Madhusin omat karvapohjat, mutta ne ei tarpeeksi pitäneet ylämäissä, joten jouduin paljon kiikkumaan haarakäynnillä ylöspäin.

Matkan varrella sai hyvin haastatella vastaantulevia ihmisiä, niin kelkkailijoita kuin myös muita hiihtäjiä. Kelkkailijoilta saatiin hyviä kalapaikkoja tietoon ja parhaimmasta kalapaikasta saatiin jälkikäteen kiittää erästä rajavartijaa, joka vinkkasi tästä hyvästä kalapaikasta.

Kun suurin nousu oli takana niin oltiin noin 1000m korkeudessa ja lunta oli hyvin tuntureiden päällä. Myös hanki kantoi monissa paikoissa hyvin, joten enää ei tarvinut pelkästään kelkan jälkiä kulkea. Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat ja aurinko tuntui meitä hiihtäjiä vain hellivän. Välillä poikettiin reitistä ja mentiin pienille järville pilkkimään ja lopulta sinne myös pystytetettiin teltta. Auringon laskiessa tuli nopeasti vilu, joten yritinkin muina öinä mennä ennen auringonlaskua jo makuupussiin, ettei tarvisi viluissa mennä nukkumaan. Taas meni pari ensimmäistä yötä vähän huonommin nukkuen ja taas viimeiset yöt nukuin kuin tukki. Selvästi mulla vain menee aina aikaa, kun totun taas makuupussissa ja teltassa nukkumiseen. Pitää alkaa pitempiä reissuja tekmeään niin prosenttuaalisesti nukkuisn paremmin, kuin mitä näillä lyhyillä 4 yön reissuilla.

Seuraavassa postauksessa lisää tämän kevään hiihtovaellusretkestä Käsivarren erämaassa.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä upealta tuo reissusi ja mikä sopivankokoinen vonkalekin tuli saaliiksi. Mahtoi olla hyvän makuista noissa maisemissa. Kaunista ja kirkasta!

    VastaaPoista
  2. Onpa ollut hieno hiihtoretki upeissa maisemissa.

    VastaaPoista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)