Upea vaellusreitti Tromssassa

Minua on turhauttanut, kun en ole netin ihmeellisestä maailmasta löytänyt hyvää vaellusreitti kartastoa Norjan puolelta ja sinne juuri niin kovasti haluaisin lähteä päiväksi pariksi patikoimaan. Kyllähän maastokartoista, jotain viitettä näkee, mutta niin hyvä en ole tulkitsemaan karttoja että osaisin arvioida kuinka raskas reitti oikeasti on ja kuinka kauan patikkareitti suurinpiirtein vie. Kanadassa, Vancouverissa ollessani paikalliset kertoivat sivustosta josta näki kaikki alueen patikkareitit ja niissä jokaisessa kerrottiin kuinka kauan suurin piirtein reitin kulku kestäisi, minkä tason reitti on kyseessä, paljonko nousua ja mihin esimerkiksi voi jättää auton parkkiin. Tämmösiä ylellisyyksiä meillä Suomessakaan ei ole ja tähän selvästi pitäisi tulla muutos.

Tromssaan päästyämme suuntasinkin ensimmäisenä kaupungin infopisteelle tutkimaan, josko sieltä löytyisi ilmaisia tai kohtuuhintaisia karttoja alueen vaellureiteistä. Noh, olihan siellä isot maastokartat joiden hinta oli n. 25€. Sinne jäi Tromssan alueen kartat, koska suunnitelmissa oli alueella olla vain päivä, joten en viitsisi sen vertaa alueen maastokartasta maksaa yhden päivän vuoksi. Ostin kuitenkin Senja saaren vaellusreitistövihkosen, joka ei onneksi maksanut kuin 5€ ja siinä oli kaikki tarvittavat informaatiot reiteistä. Myös kuvat jotka ovat tärkeitä, kun tottakai haluaa päästä mahdollisimman upealle paikalle vaeltamaan.

Lähdimme sitten seku vain ajelemaan ympäriinsä eikä hotelliin meno ihan vielä houkutellut. Ilmahan oli mitä parhain: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli 20 astetta. Hellu tietenkin etsi kalapaikkaa, minä upeita maisemia. Pysähdyimme ensin sillan kupeeseen, jossa hellu kävi heittelemässä onkea ja onnistui saamaan vain muutamia pieniä kaloja. Tämän vuoksi jatkoimme vielä matkaa ja pian huomasimmekin parkkipaikan täynnä autoja. Ihmettelin että minkä takia paikassa oli niin paljon autoja, kun ei mitään kauppoja tai muuta vastaavaa näkynyt, mutta pian huomasin polkuja kulkevan vuoren rinnettä pitkin ylöspäin, jonka varrella näkyi muutamia ihmisiä kävelevän. Tässä vaiheessa huusin, että tämä on minun paikka - tähän minä jään. Ei kai siinä muu auttanut hellun kun pysäyttää auto ja minä vaihetin vaatteita retkeen sopivammaksi (ilma oli lämmin, mutta tulisiko vuorella kylmä?) ja hellu pakkasi minulle reppuun evästä ja vettä. Hän halusi vielä jatkaa kalastuspaikan etsimistä. Huono puoli reitissä oli se, että vaikka reitti oli selvästi piintynyt maahan ja sitä olisi punasien merkkien lisäksi helppo seurata, en tiennyt kuinka pitkä ja kuinka vaativa reitti olisi. Täten ajattelinkin että kääntyisin sitten, kun minua huvittaisi.

Reitti oli mielestäni vaativa. Suoraa ylämäkeä koko ajan. Välillä oli myös lumessa tarpomista, joka ei kuumuudessa ylöspäin mentäessä haitannut lainkaan, mutta alaspäin liukuminen lumessa oli turhankin jännittävää. Maasto tuntui koko ajan menevän vaikemmaksi ja minulla loppuikin jo hyvissä ajoin vesi. Onneksi puhdas puro tarjosi kulkijalle pullon täytettä ja matka jatkui paljon reippaammin. Viimeinen puolen tunnin ylösnousu oli ehdottomasti rankin ja vaikein. Jyrkässä ylämäessä hypittiin kivien päältä toiselle ja apuna piti vähän väliä käyttää käsiä, että pääsi kulkemaan ylöspäin. Mietin siinä vaiheessa, että millä ilmeellä tulisin takaisin alaspäin, kun ylösmenokin oli jo niin vaikeaa.

Viimein ylös päästyäni huomasin todellakin olevani vuoren huipulla. Korkeanpaikan kammoiselle ihmiselle paikka ei ollutkaan niin mieluisa enää. Tästä syystä laskin kankkuni melko äkkiä alas ja päätin sillä tyylillä nauttia maisemista, syödä evästä ja räpsiä muutamia kuvia. Paikalle saapui pian toinenkin vaeltaja, nuori mies joka selvästi odotti että siirtyisin paraatipaikalta muualle. Eväiden syönti jäi kesken, kun minua vaivasi hänen seisoskelunsa minun vieressäni. Siirryin hiukan alaspäin ja ajattelin jatkaa eväiden syöntiäni niin huomasin, että mies oli kaivanut dronen (filmaamiseen tarkoitetun helikopterin) ja alkoi sillä lentelemään pääni yläpuolella. Tämän "ruohonleikkurin" äänen kuuleminen ja tietäminen, että pääni päällä leijuu kopteri, ei herättänyt minussa lainkaan ihastusta, joten minun oli paettava paikalta. Niin kuin aiemmin arvelin, niin alastulo oli erittäin vaikea ja jokaisen askeleen hallittu laskeminen vei aikaa ja paljon energiaa lihaksilta. Muuten alastulo meni joutuisasti ja olin ihan tyytyväinen, että sain käytyä vuoren huipulla ihan omin avuin.

Ylösmenoon matkaan meni 2h 20minuuttia eikä matkaa ollut kuin vain 3.7km. Alastuloon meni varmaan jotain alle 2 tuntia, mutta innostuin kuvaamaan kamerallani erityisen paljon, kun hellu oli tullut minua vastaan. Tämän jälkeen ajelimme takaisin Tromssan keskustaan ja parkkipaikan löydyttyä pääsimme viimein hotelliin lepäämään.

Seuraavana päivänä olikin jalat ja takalisto ihan jumissa enkä haaveillutkaan heti seuraavasta vaelluksesta. Silti olin erittäin onnellinen edellispäivän tuurista, kun niin upean paikan löysimme sattumalta. Tämä vaellus olikin minulle se parhain muisto mikä jäi meidän Norjan reissustamme. Tiedän, että haluan kokea samanlaisia reissuja vielä monena muunakin kesänä.