31.10.2016

Sotajoen ja Kiilopään maisemia






Ensimmäisenä päivänä Saariselällä lähdettiin Sotajoelle harreja narraamaan, mutta minä päädyinkin vain ihailemaan maisemia ja tutkimaan ympäristöä. Noissa tilanteissa kalastus valitettavasti jää kakkoseksi...






Seuraavana päivänä painuin yksin tutkimaan mökkimme lähitunturia eli Kiilopäätä. Matka hotelilta Kiilopään huipulle taisi olla 1.5km ja yksin siinä ei päässyt liikaa olemaan. Sitten kun huipulle päästiin niin ihmiset haihtuivat. Moni lähti jatkamaan matkaa täysin eri suuntiin ja jotkut palasivat takaisin hotellin juurelle. Minä kuuluin siihen joukkoon joka lähti haahuilemaan päämäärättömästi eteenpäin. En pitänyt mitään kiirettä tunturissa ja välillä otin pikku päikkärit kun sattui niin ramasemaan... Mikäs kiire tässä. Päikkäreiltä sitten havahduin ukkosen jyrinään ja siitä sainkin kummasti virtaa lähteä takaisin mökille. Olen kerran tunturissa ollut ukkosen aikaan enkä sitä tilannetta halunnut enää uudestaan kokea. Mutta mitä, ihan turhaan hätäilin. Ukkonenhan käänsikin suuntaa ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan mitä minä näin. Ukkonen iskikin vasta illasta eikä se edes kova ukkonen ollutkaan. Ihan turhaa siis jouduin kauneusuniltani heräämään...!

27.10.2016

Ailakkatunturin huiputus


Sopivan kaukana näkyy sadekuuro


Kummituksia tunturissa
Aamun kauniisti sarastaessa päätin lähteä Ailakkatunturin huipulle, jonne en edellisenä iltana päässyt sadekuuron iskiessä päälle. Norjan kylmien tuulien jälkeen oli ilo nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja sykkeen nostattamasta lämmöstä. Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat. Minulla ei olisi kiire mihinkään täältä.

Lapsi on terve silloin kun se leikkii...






Ailakkatunturin huipulta olikin makeat näkymät niin Norjan kuin Ruotsin vuorille eikä edes sadekuurot sattuneet päälleni iskemään. Hellu ei suostunut huipulle lähtemään vaan halusi perhostaa koko sielunsa kyllyydestä Ailakkajärvellä, joten sovimme näkevämme teltalla kahden aikaan päivällä. Miksi tarkka-aika? Koska kauppa taisi mennä kuuden aikaan jo kiini ja minä halusin ostaa muutaman saunalonkeron kotiinpaluun kunniaksi. Eli nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Eikä se hellu tietenkään muistanu ajoissa teltalle tulla. 45 minuuttia muodikkaasti myöhässä ja piti vielä syödä, purkaa teltta, pakata ja reippailla rinkka selässä 6km takaisin autolle. Hermoja kiristi kun aattelin etten saisikaan saunalonkeroita illaksi.

Patikointi takaisin autolle sujuikin puolet nopeammin kuin mitä tulomatkalla. Tietenkin kävelimme koko ajan alamäkeen, mutta myös minä en enää välittänyt että vettä oli nilkkoihin asti tai että saattaisin puroissa kaatua rähmälleni. Kyllä lonkero saa ihmeitä mielessä aikaan... Kaupalle kerettiin ja sain ostetuksi saunalonkerot kuin myös karkkipussin kun niin reippaasti jaksoin vesiesteet mennä (aina on hyvä syy itsensä palkita).

Kotimatkaan meni pari tuntia (ihanat Suomen suorat tiet!) eikä saunaa sinä iltana kuitenkaan lämmitetty eikä lonkerotkaan maistuneet. Uni kyllä maistui.

24.10.2016

Patikoiden Ailakkjärvelle









Vuosi sitten ostin itselleni Salomonin Speedcross maastojuoksukengät ja siitä asti en ole malttanut oikein muita kenkiä jalassa pitääkään. Asfaltilla kengät ovat melko epävakaat, mutta maastossa en tiedä parempaa kenkäparia. Tälläkin kertaa kun lähdettiin Ailakkajärvelle vaeltamaan niin päätin mielummin lähteä maastoon näillä kengillä kuin että olisin laittanut kovat, tukevat ja liukkaat vaelluskengät. Väärä valinta. Maasto olikin suurimmaksi osaksi hyvin vetinen ja suolla sai nilkkoihin asti rämpiä vedessä, joten minun kenkävalintani meni ihan mönkään. Vaikka niin... Ei ne olleet mun kengät jotka kastuivat, kun ne leijuivat puolen metrin päässä maasta. Hih! :D Paluumatkalla tyydyin kohtalooni ja pistin vaelluskengät jalkaan suosiolla.

Teltta pistettiin pystyyn ja syötiin vähä iltapalaa. Minua alko jo sen verran ramaseen että olisin mieluusti laittanu jo nukkumaan, mutta kun satuin teltasta ulos katsomaan niin eihän siinä malttanut nukkumaan mennä. Aurinko oli Ailakkatunturin takana hieman piillossa antaen viimeisiään säteitä ennen kuin pimeä vesisade rintama iski lopulta päälle. Lähdin kiiren vilkkaa kamerani kanssa kipuamaan mahdollisimman ylös, että näkisin vielä enemmän maisemia, mutta aikaa ei tuntunut olevan. Sain mielestäni usean hyvän kuvan napattua ja sitten oli lähdettävä takaisin kiiren vilkkaa alaspäin kun sadepilvi lähestyi lähestymistään. Loppumatkan juoksin kaatosateessa teltalle kamera takin alle piilotettuna. Aamulla paistoikin jo aurinko eikä illan vesisateesta ollut enää tietoakaan. 

13.10.2016

Seikkailu Pohjois-Norjassa












Tämän kertainen Norjan reissu kesti noin viisi päivää ja vahdoimme joka päivä paikkaa, jotta näkisimme mahdollisimman paljon kaikkea. Matka Ivalosta Pohjois-Norjan halki kulki reittiä Vadso - Tana bru - Berlevåg - Ifjord - Alta - ja sieltä Skibotnista Kilpisjärvelle. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli, että olisimme vielä menneet Tromssassa käymään, mutta koska Suomen kilometri tarkoittaakin Norjassa 10km (se vaan tuntui niiiiin pitkältä) niin minulle autossa istuminen sai riittää. Lisäksi halusin lähteä käymään Kilpisjärven maisemissa vaeltamassa eikä lomapäiviä ollut liikaa käytettävissä.

Makrilliparvi iski!




























































Norjan reissu oli mahtava näin jälkikäteen ajateltuna, mutta en silloin mielestäni saanut kaikkea mitä haaveilin. Yöpyminen pakettiautossa ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Pakettiautoon tehtiin hieno systeemi, että pystyimme paksuilla patjoilla nukkumaan öisin ja päivisin tarvitsi vain sängyn päälle laittaa pressu ja nostaa pyörät autoon. Sängyn alapuolella kulki ruat, matkakeittimet, laukut ja muut tarpeelliset tavarat. Mutta kun minulla ei ollut omaa makuupussia, lainasin poikakaverin, joka ei ollutkaan niin lämmin kuin olisin vaatinut. Nukuin reissun aikana melkein joka toinen yö huonosti, koska palelin koko yön enkä päässyt kunnolla sikeään uneen. Tätä oli myös tapahtunut jo useampana yönä ennen kuin Norjaan saavuimme, koska olimme Kiilopäällä mökkeilleet. Huonosti nukutut yöt siis painoivat selvästi päälle. 

En osannut ehkä kunnolla nauttia, mutta ehkä reissu olisi tarvinut enemmän tarkempaa suunnittelua osaltani. Nimittäin lähdin reissuun ehkä vähän liian takki auki-fiiliksellä. Olisi pitänyt enemmän googlettaa missä haluaisin käydä ja missä pysähtyä ja niin edelleen. Mutta toisaalta, jotkut paikat olisivat voineet olla näkemättä kun kaikkea ei kuitenkaan netistäkään löydä. Pääsinpähän nyt itse näkemään ja kokemaan monia paikkoja niin tiedän minne voisin seuraavalla kerralla suunnata.

Seuraavalla kerralla (seuraava kerta ehdottomasti tulee lähivuosina) ostan itselleni oikean kokoisen makuupussin. Tai ainakin jossa saa makuupussin jalkaosaa lyhennettyä niin, että kehoni pystyy lämmittämään makuupussini. Seuraavalla kerralla haluaisin enemmän painottaa matkan Tromssan lääniin. Siellä näitä lumisia vuoria riittää!! Ja seuraavalla kerralla suunnittelemme poikakaverin kanssa matkan yhdessä, että molemmille on jotain.

11.10.2016

Kilpisjärven lumottu kesäilta


Matka Altasta Kilpisjärvelle oli maisemien osalta aika huikea




Mielestäni Kilpisjärvi on ehdottomasti Suomen kauneimpia paikkoja. En sanonut, että kaunein, koska en ole esimerkiksi koskaan saaristossa käynyt, mutta ainakaan nyt ei tule mieleen mitään kauniimpaa. Erään ystäväni kanssa juttelimme joskus Suomen paikkakuntien kauneudesta niin tähän hän tokaisi, että "Kyllähän kaikki näyttää kauniilta kesällä, mutta kaikki eivät näytä kauniilta esimerkiksi syksyllä tai talvella". Tämä on kyllä ihan totta, vaikka kuinka sanoisikin että kaunes on katsojan silmässä.

Tällä kertaa sain eri perspektiiviä Kilpisjärvestä. Aina ennen olen Kilpisjärvelle tullut käsivarren tietä pitkin ja korkeat tunturit, vuoret ja järvet ovat heti tehneet minuun suuren vaikutuksen kun vuoriin ei ole silmät vielä tottuneet. Nyt kuitenkin tulin lumisten vuorten maasta, jossa meret kiiltävät puhtaan turkoosin värisinä. Norjan upeista maisemista huolimatta en voinut kuin lumoutua Kilpisjärven maisemista. Ajoimme auton Kilpisjärven retkeilykeskukseen, söimme täyttävän illallisen seisovasta pöydästä ja ihailimme lumoavan kaunista kesäiltaa. Emmekä olleet ainoat.