15.3.2017

Evhäät tunturhiin









Sen verran useasti on tullu lähtettyä tuntuhriin, että tullee jo ulkomuistista mitä häätyy ottaa mukhaan ko reissuun lähteen. Tärkein on vishiinki kamera. Jos vain aina muistaisin laata akun niin solis vielä parempi. Sitten tullee muona. Ehkä järjestys kuullostaa hieman hassulta, mutta kyllä sitä hyvin vain pärjää päivän reissuilla vähiläki evhäilä. Hyvät evhäät vain parantavat kokemusta. Kesälä tieten vesipullot ovat tärkeämmät ko kamera - silloin vain tullee hikkoiltua paljon. Talvella taas kuuma tee tai kaakao korvaa veen. Sitten tulee aina vaihtokampheet. Riippuu tietenki säästä, että otanko vaihto alupaitaa jos on lämmin päivä eessä ja haluan vaihettaa kuihvaan paithaan vai onko pakkaskeli jos haluan varalta lisätä vaatetta. Niinpä talvisin ruukaan aina ottaa fleesen ja vaihtokinthaat rephuun. Kulkiessa harvemmin tullee kylmä, mutta ko jääpii evhäitä mussuttamhaan niin silloin pakkaa vilu tulheen. Kartta ny tieten aina kulkee mukana. Vaikka usseimmat tunturit, joissa ruukaan römytä ovat tosi tuttuja mulle niin tykkään aina siitä turvallisuuven tuntheesta, että kartta on repussa jos jotaki sattuu tai tapahtuu. Jos yht äkkiä halvaaki mennä eri reittiä ja mennee vähän sekasin tai sitten halvaa johonki tarkhaan kohtaan suunnistaa. Hyä se kartta on aina olla mukana. Tulitikut melko useasti pakkaan unohtamhaan. Niin pieni rasia ja niin helppo unohtaa. Pitäs ostaa niitä iso kasa ja survoa joka kashiin, että net olis aina mukana, meni minne meni.

Talvella evhäät ovat vähän hankalat. Nuotiolla pororyynäreitten käristely on vishiinki mitä parasta, mutta ko ei aina halvaa makkarraa tai leipää syyvä eli halvaa vähän hifistellä niin sitten se ei olekhaan enhää niin helppoa. Parasta vishiinki olis jos ottais vaikka eellisen päivän sapuskaa lämmitettynä semmosheen purkhiin joka säilyttää lämmön. Tai sitten jotenki sievästi nuotiolla sen sais lämhäytettyä.

Mie kuitenkin kokkeilin tällä reissulla ottaa evhääksi sallaattia, tonnikallaa ja keitetyn munan. Soli minun päivällinen. Välipalaksi otin raejuustoa, pakastemustikoita ja soppaa. Molemmat olivat melko kylmiä ko noli vielä repussa koko reissun ajan kylmettynheet lissää. Ei ne enhään niin hyvile maistunu ko mitä ne maistuu sisälä lämpimässä. Vilun värheet vain tulivat, mutta onneksi lämmin tee anto vähän potkua. Enpä taia seuraavalla kerralla ottaa pakkassäässä sallaattia mukhaan. Häätyy keksiä jotaki parempaa. Tai ainaski sytytän nuotion. Tai jotaki.

7 kommenttia:

marliska kirjoitti...

Ihanat kuvat ja murretekstiä on kiva lukea.
Juu, talviretkieväät pitää olla jotain lämmintä. ;))

kyllimarjaana kirjoitti...

Hei uusi tuttavuus! Hyvä kun löysin minun blogini, näin minä löysin sinun. Sullahan on jotenkin oiristävän erilainen blogi, varsinkin tuo murre kiehtoo ja tunturit. Kuvat ovat hyviä ja myöskin asettelu ja koko anti - joten - TYKKÄÄN!

Kati / Lähinnä Kauempana kirjoitti...

Ihana tarina! Ja vitsit, miten kauniit maisemat. Mä nolona tunnustan, että olen käynyt Lapissa kerran. Saariselällä.

Mutta joo, mun on joskus talvella haasteellista syödä salaattia edes sisätiloissa, kun keho kaipaa usein lämmintä ruokaa. Onneksi sulla oli teetä lämmikkeenä!

Kirsti kirjoitti...

On niin herkullista retkievästä sulla. Nuo sinun korutki on mahottoman kauhniita ♥

Satu kirjoitti...

Onpa täällä upeita kuvia! <3 Nyt tuli taas hirveä himo päästä Lappiin. En ole siellä vielä koskaan talvella käynyt!

Villa Pipo kirjoitti...

Henkeäsalpaavan kauniita maisemia<3 ja sun tarinointi, sitä on niin kiva lukea:)

Anna / Kätteni Jäljillä kirjoitti...

Haa, onpa hauska tuo murre! Täytyy myöntää, että sen lukemiseen pitää tämmöisen Tampereen naikkosen oikein keskittyä, kun mietin samalla mielessäni miten sitä äännetään! :D Mutta sopii hyvin tähän ja tuo kivaa vaihtelua blogien lukemiseen. :) Ja siis ihan mielettömät kuvat, vau!

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)