26.4.2016

Metsäsuksilla pilkille

Isäntä viikolla lähetteli kuvia, kuinka hyvin nyt ahven syö järvessä. Eipä siis muuta tarvinutkaan, kun perjantaina kiidin heti töiden (ja renkaiden vaihdon) jälkeen taas pohjoista kohti. Tämä vuosi on muuten pilkkimisen osalta mennyt todella huonosti. Aika tiuhaan ollaan pilkillä kuljettu, mutta mitään saalista ikinä saamatta. Voi että, se on syönyt tätä naista! Tänä vuona kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa kävin merellä pilkillä. Olen tietenkin tottunut että pilkillä on aina melko kylmä, mutta sitä ei kyllä heti uskoisi kuinka kylmää se on merellä. Kämpiltä lähdin paksut vaatteet päällä ja ulkona seistessäni ajattelin, että tulikohan laitettua liikaa vaatetta. Naapurit tulevat t-paidat päällä vastaan ja minä muistutan enemmän Michelin-ukolta. Mutta kappas vaan, vaatetta ei ollut kyllä yhtään liikaa merellä.

Pohjoisessa sitten päätettiinkin mennä juuri samalle apajille, kuin mistä isäntä oli viikolla kalaa saanut. Olisi se jo kumma jos tänä keväänä ei saisi ollenkaan kalaa. Aluksi tuntui, että ollut yhtään mitään tapahtumaa. Sitten joku iso kävi kyllä nykäsemässä, mutta taas se siihen loppui. Vahdoin paikkaa ja pian tuli ensimmäinen pieni ahven. Sitten tulikin hyvänkokoinen ahven ja sitten taas pieni. Sitä se oikeastaan jatkui koko päivän. Välillä ei tapahtunut mitään, välillä tuli pientä ja välillä suurempaa kalaa.






Siimat napsahtelivat pariin otteeseen poikki, pilkki piti melkoista rutinaa, kun isompi kala iski siihen kiini ja välillä vaan nautiskeltiin vaihtelevasta säästä. Yhden kerran jopa saatiin hauki ylös ilman siimojen napsumista. 

Olin sen verran tyytyväinen kalasaaliiseen, että päätin vähän lähteä metsäsuksia kokeileen jäällä. Ostin kyseiset metsäsukset itselleni joululahjaksi viime jouluna eikä juuri ole suksia tullut monessa paikassa testattua. Kerran otin ne Pallakselle mukaan, mutta ei ne oikein sinne tuntuneet sopivan. Pitäsi vähintään nousukarvat olla suksien pohjassa, että tuntureita pystyisi niitä kiikkumaan. Eikä ne olleet kyllä kovin mukavat edes alastullessa. Erittäin epävakaat ja huonosti kontrolloitavat.


















Jäällä sukset olivat kuitenkin toimivat eikä niitä ihan lyttyyn voinut enää haukkua. Se minkä vuoksi juuri noihin siteisiin päädyin oli se, että ne sopivat melkein mille kengälle tahansa. Armeijan suksissa ja siteissä on juuri se huonopuoli, että pitää erikseen ostaa sellaiset kengät, joissa on ura takana joihin sukset voidaan köyttää. Eli näihin siteisiin hyvin mahtui isokokoiset pilkkikenkäni, jotka on pakko olla jalassa pilkillä ettei jalat kastu tai jäädy. Koska side mahdollistaa minkä kengän käytön tahansa, niin ei se myöskään hirveänä tue jalkaa, joten monesti tuntuu että jalka vähän "nuljuu" siteessä eikä meinaa pysyä paikallaan. Tasaisessa ja kovassa maastossa tämä ei tietenkään ole ongelma, mutta pehmeillä hangilla tai ylämäessä voi tulla paha mieli.

Painoa n. 670g




















Illasta olikin melko väsy, kun kotia päästiin eikä edes saunomaan tuntunut olevan voimia. Viinilasin nautiskelin samalla jotain leffaa katsoen ja sen jälkeen olin valmista kauraa menemään sänkyyn. Mutta näinkin ikkunasta ammottavan iso kuutamo! Ei kun kamppeet päälle, saappaat jalkaan ja menoksi. Aluksi tuntui ettei mistään saa kunnolla kuvaa kuusta, niin päätin lähteä metsään käveleen. Tiesin että idässäpäin olisi suoaluetta ja sieltä varmaan parhaiten kuutamon näkisin. Metsästä lopsiessani ajattelin, että miksi ihmeessä en mennyt länteenpäin eli jäälle tihustelemaan. Niinpä päätin vielä jäälle mennä jos saisin parempia kuvia kuutamosta. No, ei se kyllä sielä näkynyt mutta kyllä siellä revontulia kivasti näkyi. Kummasti tuli taas lisää virtaa, kun harvinaisempaa luonnon kauneutta oli nähtävillä. Valitettavasti en vain vieläkään omista järkkäriä niin eihän näistä kuvista yhtään tämän parempia sitten tullutkaan. Ehkä syksyllä pääsisin uudella järkkärillä revontulia kuvaamaan? Toivotaan niin.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)