1.2.2017

Syysmuistot vuodelta 2016




Syksy alkaa väriloistolla, jatkuu tummilla ja synkillä väreillä, kunnes maan lopulta peittää lumikerros joka tuo valon ja puhtauden näkymän luontoon. Sitten alkaa kaamos, joka ei kuitenkaan tarkoita loputonta pimeyttä. Vaikka kaamoksen aikaan aurinkoa ei juuri näy, niin valkoisena hehkuvat hanget, kirkas tähtitaivas tai räiskyvät revontulet pitävät huolen, että öinen kulkija näkee liikkua ulkona. Eli ainoa pimeä vuodesta Lapissa on syys- lokakuuun aika ennen lumen tuloa. Kun maa on musta niin silloin on pimeää. Piste. 

Siikajoen mylly Pasmajärvellä

Jostain syystä olen alkanut aikuis-iällä inhoamaan syksyä. Talvi on mukavaa aikaa, kevät ihan parasta ja kesäkin menettelee, mutta syksy on ankeaa. Miksi? Syyskuussa lehdet ja maa ovat värjäytyneet eri vihreän, keltaisen ja punaisen sävyihin, lokakuussa tiedetään jo miltä pakkanen ja ensilumi tuntuu ja marraskuussa nautitaan jo pienistä lumimääristä ja auringon paisteesta. Marraskuu ei oikeastaan olekkaan niin paha kuukausi, kun luulisi. Marraskuu on vielä huomattavasti valoisampi kuin joulukuu ja pienet lumimäärät valostuttaa ympäristöä lisää. Lisäksi luonnossa liikkuminen on vielä suht helppoa ilman suksia ja lumikenkiä ja patikkareitit ovat lumen peitossa eikä siis ole enää liukkaat.

Mielestäni on suuri rikkaus, että meillä on kahdeksan vuoden aikaa ja jatkuvasti muuttuvat sää olosuhteet. Nautitaan niistä jokaisesta, myös niistä vuodenajoista jotka eivät ole omia suosikkeja. Avaamalla kunnolla silmät ja näkemällä ympärillä sen vuodenajan oman kauneuden. Omat turhat negatiiviset asenteet vain pilaavat sen hetken ja saavat mielen apeaksi. Kuka muu kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse!

8 kommenttia:

  1. Niin upeat kuvat jälleen. Tykkään tuosta toisesta kuvasta erityisesti!

    VastaaPoista
  2. Oi miten herkullisia kuvia. Rakastan luntoa ja sen eri vuoden aikoja =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on - ja kuinka mukavaa siitä on aina kuvia ottaa! :)

      Poista
  3. Raatten lehdet vessä ovat niin koristeellisa.
    Kahdeksan vuodenaikaa on sanonta, jonka olen kuullut vasta täällä pohjoisessa ollessani. Sen voi todeta kyllä kun vuodenkiertoa seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai nekö on raatteen lehtiä. Mukava tietää! :) Juu, eihän pelkkä neljän vuoden aikaa riitä kertomaan tästä vaihtelevasta ympäristöstä minkä me saadaan kokea täällä joka vuosi.

      Poista
  4. Kiitos käynistä blogissani tervetuloa toistenkin. Aivan mahtavia kuvia sinulla luonto kuvat ovat hyvin rakkaat minulle. Tulen toistenkin katselemaan kuviasi Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on lähellä sydäntä <3 Tervetuloa! Varmana piipahdan toistekin.. ;)

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)