Janika Pohjantähden alla

Nämä revontulikuvat tuli napattua tammikuun ainoina päivinä, jolloin oli oikeat pakkaset eli ne kaksi päivää jolloin mentiin lähemmäs -40 pakkasasteita. Revontulet olivat mahtavat, mutta koska ulkona oli niin kylmä niin päädyin vain makuuhuoneeni ikkunasta näitä räpsimään. En meinannut millään maltaa alkaa nukkumaan, kun revontulet niin voimakkaasti tanssivat taivaalla ja pistivät silmään vaikka simmut olivat kiini. Alemmat kuvat kävin viereisessä metsässä räpsimässä kun kuutamo möllötti, mutta revontulia ei silloin taivaalla näkynyt lainkaan.

Sattuipa sopivasti telkkarista tulemaan Arman Pohjantähden Alla -sarja, kun muokkasin näitä kuvia. Kyseisessä sarjassa Arman oli Sodankylässä tammikuussa paukku pakkasten aikoihin (näkyi yksi päivä olevan sopivasti -37 astetta) kurkkusalaatit päällä. Arman kokeili eri tehtäviä jaksossa, kuten hyppäämistä avantoon kamppeet päällä ja selviytymistä siitä tilasta niin, että saa nuotion sytytettyä ennen vaatteiden vaihtoa. Lisäksi Arman pääsi tiedostelujoukkoihin harjoittelemaan heidän toimintaa: nyljettiin poro, tehtiin nuotio 8 minuutissa, keitettiin ruuaksi naavaa (ei ollut muuta) ja nukuttiin hangessa ilman makuupussia.

Kaikki tuo kuullosti ja näytti haasteelliselta - eikä niin hauskalta - niin silti minulla taas heräsi se suuri halu ja mielenkiinto itsekin päästä jotain tuollaista kokemaan ja oppimaan. Vaikka minulla on mielestäni pettämätön suuntavaisto ja osaan  hyvin suunnistaa, kuten myös hiihtäminen, pimeässä kulkeminen, paukku pakkasilla liikkuminen ja nuotion teko onnistuu. Mutta entäkö kun olet nälissäsi, erittäin väsynyt jatkuvasta fyysisestä rasituksesta, kylmissäsi eikä uni vain tule? Siitä on hauskuus kaukana.

Olen nälkäisenä hyvin ärtynyt ja siihen kun lisää väsymyksen niin en ole lainkaan hauskaa seuraa. Lisäksi olen huono nukkuja. Jos talossa on esimerkiksi ihmisiä viereisissä huoneissa, joissa joku kuorsaa niin minun on pakko laittaa ennakkoon jo korvatulpat etten herää kesken unien. Lisäksi en pysty kylmyydessä millään nukkumaan, vaikka kuinka muut väittäisivät että ihminen nukkuu sikeämpää unta hieman viileämmässä tilassa. Not me! Mutta valoisuus taitaa olla ainoa joka ei minua häiritse lainkaan... Mistäköhän johtuu? :D

Kaikesta huolimatta, vaikka olenkin nälkäisenä ja väsyneenä hirviö - joka ei sitten nuku kylmissään ja nälkäisenä - niin silti vahvasti uskon, että olisin nauttinu armeijassa olemisesta. Koska jo telkkaria katsellessa kouluttajat opettivat Armanille ja muille sotilaille monia kivoja juttuja, mitkä olisivat kiva osata ja tietää oman selviytymisen kannalta. Ei siis ihme, että miehet vaikuttavat Macgyvereiltä, kun ovat kaikkea kivaa päässeet armeijassa oppimaan mistä varmana on paljon hyötyä siviilissäkin. Enköhän minä myös olisi oppinut kylmässä ja melussa nukkumaan, kun tarpeeksi pitkään olisi tämä tyttö laitettu hiihtämään... :)

Jos siis olisin mennyt nuorena tyttönä armeijaan niin istuisin tässä varmana paljon tyytyväisempänä ja viisaampana itseeni, kun sain toteutettua oman unelmani ja joka kasvatti minua henkisesti ja fyysisesti. Nyt vain katson telkkarista ja mietin, että olisi pitänyt...