Kaamoksen aikaan Kuertunturissa

Vuoden pimeämpänä aikana eli kaamoksen aikaan olisi suotavaa nousta sängystä hyvissä ajoin jos mielii mennä päivanvalon aikaan ulkoilemaan. Arkena - no big deal - joululomalla - it's so hard! Haaveena - taas kerran - oli lähteä lumikenkäileen mystiselle Aakenukselle, joka Ylläksen seitsemästä tunturista on muodoltaan pitkä kuin nälkävuosi ja hieman muista tuntureista erillään. Aikaa pitäisi kunnolla siis varata, että sinne pääsisi. Niinhän siinä taas tälläkin kertaa kävi, että uni vei voiton joten siihen oli myös mukauduttava. 

Ei silti hätää, jos et ole aamuvirkku. Ylläksen alue tarjoaa meille laiskemmillekin herääjille monia muita helpompia vaihtoehtoja. Esimerkiksi tämä Kuer - helppo reitti, kevyt nousu, lyhyen matkanpäässä ja hienot näkymät kaikkiin muihin Ylläksen tuntureihin. Mitä Kuertunturilta ei välttämättä saa: omassa yksinäisyydessä ihmettelyä. Sitä ei tarvitse kaukaa hakea, koska suurin osa Ylläksen alueen tuntureista sitä kuitenkin tarjoaa.

Kuerille siis päästiin jättämällä auto kappelin pihaan ja siitä lähti suoraan merkitty lumikenkäreitti Kuertunturin päälle. Kulkijoita tunturiin on sen verran paljon, että polusta ei voi eksyä ja et ehkä edes tarvitse lumikenkiä. Tunturin päältä pääsee kaamoksen aikaan näkemään pienen siivun aurinkoa. Alhaalta sitä ei muuten näe kuin kauniina pastellin sävyinä ja komeina ruskon väreinä. Eli viimeinen kuva on otettu juuri keskipäivän aikaan eli tuon ylemmäs ei aurinko nouse vaikka tunturin pääle kiikkuisikin. Long time no see! Pian se painui takaisin horisontin taa ja vei päivänvalon mennessään. Mutta ei tietenkään lumen tuomaa valoa, kuun tai revontulten loistetta. Kaamos on kaikkea muuta kuin pimeä.