28.8.2016

Maastopyörällä Kukastunturiin






Märkäreitti vastaan hiekkatie - Hiekkatie!
Kaunis auringonlasku Kurtakon kylältä


Yksi tavoittestani kesälomallani oli päästä käymään Kukastunturin päällä pyörällä. Viimein kun aurinko alkoi taas taivaalla näkymään niin päätin illalla lähteä tätä tavoitetta havittelemaan. Kesällä 2015 Ylläs-Levin välille tehtiin maastopyöräilyreitti ja silloin myös järjestettiin ensimmäiset MTB kisat reitillä. Tiesin vain että kyseinen reitti lähtee Kellokkaan pihasta ja käy ainakin Kukastunturin päällä mukan. Päättelin tästä, että vanhalla patikkakartalla pärjäten pääsisin varmasti perille. Pääsinhän minä, mutta epäilen kyllä menikö pyöräilyreitti ihan sitä kautta mistä minä menin. Nimittäin Kesänkijoen ylityksen jälkeen tuli pitkospuut, jotka myös tulvivat vedestä. Reippaana tyttönä (kokemattomana maastopyöräilijänä) lähdin pitkospuita kuitenkin pyöräilemään. Pitkospuut lähtivät koko ajan enemmän vain vajoamaan ja vettä lisääntymään pitkospuiden päällä. Pyöräily vaikeutui koko ajan ja lopulta pieni mutka pitkospuissa aiheutti sen mitä osasin pelätä. Kaaduin pyörältä sivulle uppoavaan suohon, joka oli hyvin vetinen tulvivan Kesänkijoen vuoksi. Onneksi, ONNEKSI, kaaduin kuitenkin oikealle jalalleni enkä kastellut reppuani, jossa oli järkkäri ja puhelin. Vettä oli yli polveen asti ja kyllähän siellä hetki meni kun taiteilin itseni sieltä ylös. Matka jatkui, vaikka kengät olivatkin läpimärät. Kesä kyllä kuivaa minkä kasteleekin!

Reitti oli mielestäni hyvä ja kokematon maastopyöräilijäkin viihtyi reitillä. Pari kertaa varmaan talutin, kun oli vaikeampi kohta ja lopussa vain hyytyi viime nousussa voimat. Ei kuitenkaan yhtään paha. Alastulossa sai jarrutella aika paljon.. Pitää muuten muistaa tarkistaa jarrut reissun jälkeen! Reissu siis kesti noin 1h 30min ja matkaa kertyi 14.4km.

Ilta oli jo pitkällä kun autolle saavuin. Fiilis oli hyvä ja päätin omaksi ilokseni ajaa takaisin kotikulmille maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle ja sieltä Kurtakkoon ja niin eteenpäin. Kurtakon kohdalla sattui näkymään juuri upea punainen taivas, joten oli pakko hetkeksi jäädä taivaanrantaa ihailemaan. Elokuun parhaimpia hetkiä ovat juuri kauniit auringonlaskut, joita ei keskikesällä paljoa näy.

4 kommenttia:

  1. Ihanat pyöräily maisemat siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on.. Ei malttais millään pois lähteä! :)

      Poista
  2. Haha, mikä seikkailu! :D Kukastunturi on ihana, olen patikoinut sen yli, ja silloin oli juuri sellainen helteinen kesäpäivä, jolloin on ihan mahtavaa päästä avoimelle tuuliselle huipulle vilvoittelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailua kerrakseen! Mutta tuommosethan ne parhaiten mieleen jääpiikin. Kukastunturi on kyllä kiva paikka - mms. hyvät näkymät muihin tuntureihin.

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)